Miten suhtaudutaan fiksusti ja aikuisesti toisen mykkäkouluun?

Välien katkaisu on aika yleinen neuvo. Mutta se ei onnistu ihmiseen, jonka kanssa joutuu joka tapauksessa olemaan tekemisissä. Eikä välien katkaisu ole minusta kovin aikuismaista edes.

Ap

Annan mököttää rauhassa.

Anna toisen olla rauhassa.

Minä mökötin ennen, koska pelkäsin loukkaavani toista eli se mökötys olo enemmänkin aikaa, jolloin kokosian ajatuksiani ja etsin kompromissia. Enää en mökötä vaan sanon suoraa ja loukkaan todella pahasti, mutta sekin on monen mielestä parempi kuin olla hiljaa. Sanomalla suoraa ja julmasti olen onnistunut poistamaan elämästäni monta sellaista, jotka kuvittelivat mökötykseni olevan tahallinen  teko heitä vastaan.

En tiedä, ei ole hirveästi kokemusta. Itse olen kerran joutunut mykkäkoulun uhriksi, en nyt varsinaisesti kartellut tyyppiä mutten myöskään hakeutunut hänen seuraansa. Puhuin normaalisti jos oli tarve (tyyliin "voitko ojentaa maitoa") enkä piitannut toisen mykkäilystä. Mitään sellaisia keskusteluja joissa toisenkin olettaisi vastaavan en kyllä aloittanut.

Mykkäkouluun on varmasti monia erilaisia syitä. Siksi toivon monia erilaisia vastauksia, jotta mahdollisimman moni näkökulma tulee huomioitua.

Ap

Mikä luokitellaan mykkäkouluksi?

Itse jos olen suuttunut jostain niin hakeudun omaan rauhaan ja tulen sieltä omasta rauhasta sitten ulos kun olen valmis ja olen rauhoittunut. En siis yritä mitenkään tahallani mököttää jollekkin, vaan rauhoittaa päätä ettei tule sanottua mitään typerää suutuspäissä.

Tosin suutun todella harvoin.

Oletettu "uhrius" riippuu paljolti siitä, mikä siihen mykkäkouluun johti.

Sano, että jos et puhu nyt, niin en puhu sinulle enää ikinä.

Kätevä tapa päästä eroon kavereista ja sukulaisista.

Sivistynyt tapa on tietenkin puhua hänelle ja kysyä mistä mykkäkoulu johtuu, ja kertoa miltä se itsestä tuntuu ja pyytää toista puhumaan. Toistuvasti, nätisti.

Jos nämä toimet ei tehoa, sitten on aihetta alkaa vältellä häntä. Ja tietenkin suoraselkäisesti kertoa mököttäjälle, että aikoo vältellä häntä syystä että hän mököttää ja siksi miltä se itsestä tuntuu.

Ja kaikki tämä ystävälliseen tai ainakin asialliseen sävyyn, syyttelemättä ja riitelemättä.

Loppujen lopuksi onhan hänellä oikeus olla puhumatta, et voi häntä siitä tuomita. Itseäsi voit kuitenkin suojella hänen mökötyksensä haitoilta.

Vierailija kirjoitti:

Oletettu "uhrius" riippuu paljolti siitä, mikä siihen mykkäkouluun johti.

Sitähän minäkin olen yrittänyt saada selville. Kun ei ollut mitään riitaa. Mutta toinen ei puhu, ei vastaa viesteihin.

Ap

Mun äiti ja työkaveri harrastavat mykkäkoulua. Minusta se on vallan käyttöä. Paras tapa on olla täysin huomioimatta mykkä. Käyttäydyt muuten ihan normaalisti, ehkä jopa erityisen ystävällisesti muille, mutta et edes katso tai yritä saada kontaktia mykkäkoululaiseen. Näin osoitat, että you just don’t give a damn,vaikka mököttäisi maailman tappiin. Se vie tehon mökötykseltä. Käytännössä koettu. Jos taas yrität lepytellä tai edes katseella tai muiden välityksellä hakea kontaktia, niin mököttäjä saa siitä voimaa ja vallantunnetta.

Anna mykkäkoulunpitäjän mököttää!

Mun anoppi (ammattitason mielensäpahoittaja) on mököttänyt jo kolme vuotta. Annan mököttää. Tänä aikanaon syntynyt lapsenlapsi, on pidetty ristiäiset, vietetty joulut ja synttärit... ilman anoppia, koska emme halua häiritä hänen mykkäkouluaan. Nuorin lapsemme on pian 2 eikä mummo ole joutanut koskaan tapamaan, niin kiire on mykkäkoulun kanssa. Jatkuu varmaan vielä seuraavat 5-10v.

Mykkäkoulu ei ole fiksua eikä aikuismaista, joten siihen on vaikea suhtautua sillä tavalla. Parisuhteessa mykkäkoulu on henkisen väkivallan ja vallankäytön muoto. Koskaan ei tiedä ennalta, onko mököttäjä päättänyt olla puhumatta yhden illan vai kaksi viikkoa. Suhteessa mykkäkoulua ei tarvitse sietää. Hankalaa on tietysti, jos mykkäkouluilija on kaukaisempi sukulainen tms. Hänellekin voi tehdä ystävällisessä hengessä selväksi, että jos hän ei halua selvittää välejä kuten aikuiset ihmiset, niin etäisyyden ottaminen voi olla paikallaan.

No miten mykkäkouluilijalle keskustelet rakentavasti kun se kieltäytyy kommunikoinnista? Ei soita, ei vastaa, ei puhu, ei tapaa.

Leave him/her alone, ainoa toimiva keino.

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu ei ole fiksua eikä aikuismaista, joten siihen on vaikea suhtautua sillä tavalla. Parisuhteessa mykkäkoulu on henkisen väkivallan ja vallankäytön muoto. Koskaan ei tiedä ennalta, onko mököttäjä päättänyt olla puhumatta yhden illan vai kaksi viikkoa. Suhteessa mykkäkoulua ei tarvitse sietää. Hankalaa on tietysti, jos mykkäkouluilija on kaukaisempi sukulainen tms. Hänellekin voi tehdä ystävällisessä hengessä selväksi, että jos hän ei halua selvittää välejä kuten aikuiset ihmiset, niin etäisyyden ottaminen voi olla paikallaan.

Olen samaa mieltä. Parisuhteessa ei pidä vaieta, pitää sanoa toiselle suoraa, vaikka se miten loukkaisi, koska mykkäkoulu loukkaa enemmän. Hiljaisen vallankäytön sijaan on parempi nimitellä toista ja etsiä ne kipeimmät kohdat toisen itsetunnon nujertamiseksi, koska sekin on parempi kuin olla hiljaa. Ja jos toinen itkee, kannattaa aina sanoa, että sinähän uskot  rehellisyyteen, miksi se ei nyt kelpaa.

Ei tainnut löytyä mitään poppakonstia, joka toimisi sormia napsauttamalla. Ap