Muilla kiusaamisesta jäänyt jotain pakotettua tapaa jota tekee nykyäänkin vaikka kiusaaminen on loppunut?
Itselläni on se että teini-iässä 2000-luvun taitteessa avoimesti homona sain paljon kuraa niskaani ja kotibileissä ja muutenkin tietyt jätkät kohtelivat minua naisellisella ja alentavalla tavalla. Tänä päivänäkin saatan joskus joissakin tilamteissa miesten kanssa ottaa ns naisellisen tavan toimia pelosta että saisin kuulla neitittelyä tai vastaavaa kohtelua.
Kommentit (13)
Ahdistaa ihan kamalasti jos joku on selän takana. Tämä tekee hankalaa monista asioista, esim. kaupan kassajonossa on vaikeaa.
Tilanteet joissa on esim. paljon työtovereita samaan aikaan taukotilassa ja melu yltyy, laukaisevat jonkun muiston. Alkaa ahdistaa ja irrationaalinen pelko iskee päälle. Joskus on pakko lähteä pois.
Isossa porukassa en pysty olemaan vieläkään, 25 vuotta kiusaamisen jälkeen, oma itseni vaan jähmetyn ja menen hiljaiseksi.
Tuntemattomien ja vähemmän tuttujen ihmisten seurassa alan vapista, kuin haavanlehti, kasvot alkavat punottaa, sanat takeltelevat... Pelkään siis todella mokaavani ja sanovani jotain tyhmää niin, että muut alkavat nauraa ja pilkata. Esimerkkinä vaikka jännitetty kumppanin sukulaisten tapaaminen, joka siis mennyt hermoillen, niin minulle herää heti ajatus, etteivät nuo ihmiset pidä minusta ja nauravat heikkoudelleni.
Minua on niin paljon vähätelty, pilkattu ja kiusattu, että tuo oire varmasti seuraa mukana hautaan saakka lääkityksestä huolimatta.
Olen tuntemattomien ihmisten seurassa aluksi aina vähän piikit pystyssä varmuuden vuoksi. Semmoinen "älä mulle ala tai puren sulta pään irti" rivien välissä ja ruumiinkielessä. Sitten kun alan tuntea oloni ihmisen seurassa turvalliseksi (käy onneksi suht pian yleensä) niin voi laskea piikit alas ja olla ihan normaalisti.
En osaa sanoa onko tästä käytännössä haittaa vai ei.
Hymyileminen ja nauraminen ei usein tule luontevasti koska lapsena haukuttiin tyhmästä naurusta ja rumasta hampaasta.
Aina jos joku porukka nauraa lähelläni, ajattelen automaattisesti että ne nauravat mulle.
En oikein tiedä pitäisikö puhua seurassa paljon vai vähän, olla hillitty vai hauska koska molemmista käytösmalleista olen joutunut vaikeuksiin. Vaikea löytää luontevaa tapaa kommunikoida.
Vierailija kirjoitti:
Aina jos joku porukka nauraa lähelläni, ajattelen automaattisesti että ne nauravat mulle.
Niin ne nauravatkin.
Pitää homojen nyt oppia se että he ovat naisia. Vankiloissa etenkin homojen pitää luoda itselleen kunnollinen naiskuva itsestään ja pukeutua naisellisesti. Se on maailmamme. Minusta kaikki homot voisi aina pukeutua naisellisesti aina ja oppia nyörtymään kohtaloonsa naisina.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ihan kamalasti jos joku on selän takana. Tämä tekee hankalaa monista asioista, esim. kaupan kassajonossa on vaikeaa.
Entä jos joku nai takaapäin?
Kyllä esim kädet tulee pestyä 100 kertoja päivässä. Mihinkään vanhaan tavaraan ei voi koskea.
En puhu työpaikalla juuri mitään.