Nuorena lapset saaneesta ei välttämättä tule nuorena isovanhempaa
Melko usein kuulee ihmisten suusta, että kannattaa siksi tehdä lapset nuorena, niin sitten on myös nuori isovanhempi. Tuohan ei välttämättä pidä paikkaansa ollenkaan. Voi nimittäin olla niinkin, että omat lapset eivät hanki joko lapsia ollenkaan tai sitten hankkivat lapsia vasta todella myöhään.
Itse tiedän ihmisiä, jotka saivat omat lapsensa parikymppisinä, mutta nämä lapset taas tulivat vanhemmiksi vasta "viimeisellä mahdollisella hetkellä", siellä neljänkympin tietämillä. Eli isovanhemmiksi tulivat "vasta" kuusikymppisenä, siitä huolimatta, vaikka olivat itse aikoinaan tulleet vanhemmiksi parikymppisinä. No, eihän kuusikymppinen toki mikään ikäloppu ole, mutta jos haaveissa on ollut isovanhemmuus jossain neljänkympin jälkeen tai viisikymppisenä, niin se ei sitten toteutunut ollenkaan.
Ei siis välttämättä kannata olettaa tulevansa nuorena isovanhemmaksi, vaikka saisikin omat lapsensa nuorena.
Kommentit (3)
No on se kyllä todennäköisempää tulla nuorena isovanhemmat sitten, jos on saanut lapset nuorena, kuin jos on saanut lapset vanhana. En ymmärrä AP:n pointtia.
Vierailija kirjoitti:
No on se kyllä todennäköisempää tulla nuorena isovanhemmat sitten, jos on saanut lapset nuorena, kuin jos on saanut lapset vanhana. En ymmärrä AP:n pointtia.
Siis tulla nuorena isovanhemmaksi
Minä sain aikanaan lapset nuorina, mutta tuskin tulen isovanhemmaksi ihan lähivuosina (nyt 48). Lasten lapsiasiat ovat heidän omiaan, tekevät jos tekevät ja jos edes saavat.
En usko, että monikaan nuorena vanhemmaksi tullut tekee omia lapsiaan aikaisin, päästäkseen nuorena isovanhemmaksi. Siinä on aivan liian monta muutujaa kuviossa mukana, että sellaisia suunnitelmia voisi realistisesti tehdä.