Lapseni täytti 2v! Vieläkään eivät ole appikset onnitelleet tai nähneet.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa se linja, että aina lastensa luona vieraillessa lainaa rahaa, mutta ei koskaan maksa takaisin. Ihmeen nopeasti ne kyläilypyynnöt alkaa hiipua eikä isovanhemmuus enää olekaan tärkeää sen miniän mielestä.

No meidän tapauksessa MINIÄÄ ei asia harmita läheskään niin kovasti kun anopin omaa lasta, poikaa. Mieheni on erittäin syvästi loukkaantunut äidilleen. Minua asia korkeintaan harmittaa. Jännää oletus että MINIÄ on se jota kiinnostaa eniten, eiköhän nyt se välinpitämättömän vanhemman oma lapsi kärsi eniten? Samalla se on rakkaudettomuuden osoitus sille omalle lapselle. Ap

Onneksi teillä on sinun vanhemmat jotka edelleen tekee kaiken tismalleen sinun tahtomalla tavalla.

Omatkin vanhempasi tuollaisia?

Vierailija kirjoitti:

Tää on nykypäivän vaatimuksia isovanhemmille. Pitäisi tulla käymään, ostaa lahjoja, soitella, jne, mutta itse ei käydä.

Kerrotko vielä miten käyt kylässä sellaisessa paikassa jossa ilmoitetaan että vieraat ei ole tervetulleita? Menet vaan väkisn ovesta puskien sisälle?

Vierailija kirjoitti:

Omatkin vanhempasi tuollaisia?

Mulla on vain äiti, hän on ihan ok ja rajoitteista huolimatta (sairaudet) kohtalainen mummo. Mulle riittää siis oma äitini, mutta mieheni ja lasteni puolesta harmittaa ettei toisia isovanhempia kiinnosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onneksi teillä on sinun vanhemmat jotka edelleen tekee kaiken tismalleen sinun tahtomalla tavalla.

Huono ärsytysyritys, senkin omahyväinen nasse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa se linja, että aina lastensa luona vieraillessa lainaa rahaa, mutta ei koskaan maksa takaisin. Ihmeen nopeasti ne kyläilypyynnöt alkaa hiipua eikä isovanhemmuus enää olekaan tärkeää sen miniän mielestä.

No meidän tapauksessa MINIÄÄ ei asia harmita läheskään niin kovasti kun anopin omaa lasta, poikaa. Mieheni on erittäin syvästi loukkaantunut äidilleen. Minua asia korkeintaan harmittaa. Jännää oletus että MINIÄ on se jota kiinnostaa eniten, eiköhän nyt se välinpitämättömän vanhemman oma lapsi kärsi eniten? Samalla se on rakkaudettomuuden osoitus sille omalle lapselle. Ap

Mitä vanhemmat ovat sanoneet, kun miehesi on heidän kanssaan keskustelleet asiasta? Jos miehesi on ollut passiivisena tilanteen vietävissä, ei siitä voi yksin vanhempia syyttää. Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppaa. Millaiset heidän välinsä oli ennen perheen perustamista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omatkin vanhempasi tuollaisia?

Mulla on vain äiti, hän on ihan ok ja rajoitteista huolimatta (sairaudet) kohtalainen mummo. Mulle riittää siis oma äitini, mutta mieheni ja lasteni puolesta harmittaa ettei toisia isovanhempia kiinnosta. Ap

Mikä siinä harmittaa? Yleensä perhe tehdään itseään varten, eikä isovanhempien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi teillä on sinun vanhemmat jotka edelleen tekee kaiken tismalleen sinun tahtomalla tavalla.

Huono ärsytysyritys, senkin omahyväinen nasse.

Kiitos huomiosta.

Oikeusjakohtuus kirjoitti:

Millainen sun miehen lapsuus oli, mitä hän on kertonut? Minkä ikäisiä appivanhemmat nyt ovat?

Appikset olleet erittäin tunnekylmät ja huonot vanhemmat lapsilleen. Tulivat isovanhemmiksi n 55v iässä ja nyt ovat yli kuusikymppisiä. Vanhuus ei ole koskaan ollut syy miksi ei ”jaksa”, tää jaksamisongelms on vain henkistä laatua:)

Enäö en odota suuremmin mitään sieltä mutta olisin nuorimmalle mielelläni jättänyt jonkun muistijäljen isovanhemmista. Nyt varman käy niin ettö ehtivät kupsahtaa ennenkuin näkevät nuorimmaiseni.. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa se linja, että aina lastensa luona vieraillessa lainaa rahaa, mutta ei koskaan maksa takaisin. Ihmeen nopeasti ne kyläilypyynnöt alkaa hiipua eikä isovanhemmuus enää olekaan tärkeää sen miniän mielestä.

No meidän tapauksessa MINIÄÄ ei asia harmita läheskään niin kovasti kun anopin omaa lasta, poikaa. Mieheni on erittäin syvästi loukkaantunut äidilleen. Minua asia korkeintaan harmittaa. Jännää oletus että MINIÄ on se jota kiinnostaa eniten, eiköhän nyt se välinpitämättömän vanhemman oma lapsi kärsi eniten? Samalla se on rakkaudettomuuden osoitus sille omalle lapselle. Ap

Mitä vanhemmat ovat sanoneet, kun miehesi on heidän kanssaan keskustelleet asiasta? Jos miehesi on ollut passiivisena tilanteen vietävissä, ei siitä voi yksin vanhempia syyttää. Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppaa. Millaiset heidän välinsä oli ennen perheen perustamista? 

Heidän perheessään ei harrasteta keskustelua. Jos yrittää kohteliaasti ottaa jotain puheeksi niin kotiväki luö luurin korvaan :).

Yksi lapsista kerran avautui asiasta vanhemmilleen ja suuttuivat niin että välit olleet jäissä useamman vuoden. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on nykypäivän vaatimuksia isovanhemmille. Pitäisi tulla käymään, ostaa lahjoja, soitella, jne, mutta itse ei käydä.

Kerrotko vielä miten käyt kylässä sellaisessa paikassa jossa ilmoitetaan että vieraat ei ole tervetulleita? Menet vaan väkisn ovesta puskien sisälle?

Tämä olisi pitänyt tietää ilman, että sitä mainitaan aloituksessa? 

Tuskin aloittajan miestä on ovelta käännytetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa se linja, että aina lastensa luona vieraillessa lainaa rahaa, mutta ei koskaan maksa takaisin. Ihmeen nopeasti ne kyläilypyynnöt alkaa hiipua eikä isovanhemmuus enää olekaan tärkeää sen miniän mielestä.

No meidän tapauksessa MINIÄÄ ei asia harmita läheskään niin kovasti kun anopin omaa lasta, poikaa. Mieheni on erittäin syvästi loukkaantunut äidilleen. Minua asia korkeintaan harmittaa. Jännää oletus että MINIÄ on se jota kiinnostaa eniten, eiköhän nyt se välinpitämättömän vanhemman oma lapsi kärsi eniten? Samalla se on rakkaudettomuuden osoitus sille omalle lapselle. Ap

Mitä vanhemmat ovat sanoneet, kun miehesi on heidän kanssaan keskustelleet asiasta? Jos miehesi on ollut passiivisena tilanteen vietävissä, ei siitä voi yksin vanhempia syyttää. Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppaa. Millaiset heidän välinsä oli ennen perheen perustamista? 

Heidän perheessään ei harrasteta keskustelua. Jos yrittää kohteliaasti ottaa jotain puheeksi niin kotiväki luö luurin korvaan :).

Yksi lapsista kerran avautui asiasta vanhemmilleen ja suuttuivat niin että välit olleet jäissä useamman vuoden. Ap

ok

Tällaista oikeasti on monissa suvuissa. Ei puhuta, ei olla kiinnostuttu toisten elämästä, jurotetaan, pidetään vuosien mykkäkoulua. Laitetaan pienestäkin erimielisyydestä välit poikki jne. Ja tietty haukutaan selän takana kaikkia.

Mun isänpuoleisessa suvussa kaikilla on välit poikki kaikkien kanssa, 6 lasta ja hirveät sukuriidat, onat vanhemmat myös aina laittaa välit poikki kaikiin todella matalalla kynnyksellä. Välillä ne palautuu hetkeksi, sit taas kohta uudestaan poikk.

Yritä tässä nyt itse opettaa lapsille rakentavaa keskustelua ja konfliktinselvittelyä kun suku on mitä on. Mun vanhemmat on (taas vaihteeksi) laittaneet välit poikki minuun ja veljeeni. Tää on aivan arkipäivää ns huonon kommunikaation suvussa. Toivottavasti saan katkaistua tämän hirveyden itse.

Vierailija kirjoitti:

Oikeusjakohtuus kirjoitti:

Millainen sun miehen lapsuus oli, mitä hän on kertonut? Minkä ikäisiä appivanhemmat nyt ovat?

Appikset olleet erittäin tunnekylmät ja huonot vanhemmat lapsilleen. Tulivat isovanhemmiksi n 55v iässä ja nyt ovat yli kuusikymppisiä. Vanhuus ei ole koskaan ollut syy miksi ei ”jaksa”, tää jaksamisongelms on vain henkistä laatua:)

Enäö en odota suuremmin mitään sieltä mutta olisin nuorimmalle mielelläni jättänyt jonkun muistijäljen isovanhemmista. Nyt varman käy niin ettö ehtivät kupsahtaa ennenkuin näkevät nuorimmaiseni.. ap

Onko lapsesi nyt sitten jotekin kärsineet tilanteesta? Isovanhemmat voi tuoda lapsen elämään ihan vaan tietoisuudella. Omat vanhenpani ovat kuolleet ennen kuin sain lapsen ja lapselle on kerrottu kuinka hänellä on esim. samanlaiset hymykuopat kuin "mummilla" ja "pappakin" tykkäsi kovasti suklaasta. Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuinenn ei tee siitä numeroa

Oletko koskaan kuullut periytyvästä sotainvalidismista? Sitä voi miettiä millaisia vanhempia lapset sai sodasta kotiin. Sen tuoma tunnepuolen kylmyys on periytynyt usealle sukupolvelle. Monesko sukupolvi miehesi vanhemmat ovat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa se linja, että aina lastensa luona vieraillessa lainaa rahaa, mutta ei koskaan maksa takaisin. Ihmeen nopeasti ne kyläilypyynnöt alkaa hiipua eikä isovanhemmuus enää olekaan tärkeää sen miniän mielestä.

No meidän tapauksessa MINIÄÄ ei asia harmita läheskään niin kovasti kun anopin omaa lasta, poikaa. Mieheni on erittäin syvästi loukkaantunut äidilleen. Minua asia korkeintaan harmittaa. Jännää oletus että MINIÄ on se jota kiinnostaa eniten, eiköhän nyt se välinpitämättömän vanhemman oma lapsi kärsi eniten? Samalla se on rakkaudettomuuden osoitus sille omalle lapselle. Ap

Mitä vanhemmat ovat sanoneet, kun miehesi on heidän kanssaan keskustelleet asiasta? Jos miehesi on ollut passiivisena tilanteen vietävissä, ei siitä voi yksin vanhempia syyttää. Kaikki ihmissuhteet on kahden kauppaa. Millaiset heidän välinsä oli ennen perheen perustamista? 

Heidän perheessään ei harrasteta keskustelua. Jos yrittää kohteliaasti ottaa jotain puheeksi niin kotiväki luö luurin korvaan :).

Yksi lapsista kerran avautui asiasta vanhemmilleen ja suuttuivat niin että välit olleet jäissä useamman vuoden. Ap

Lapset oppii esimerkistä. Olisi mielenkiinoista tietää heidän lapsensa taidot keskustella. Oliko tuo avautuminen ollenkaa rakentavaa vai suoraa huutoa kuinka paskoja vanhempia he ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeusjakohtuus kirjoitti:

Millainen sun miehen lapsuus oli, mitä hän on kertonut? Minkä ikäisiä appivanhemmat nyt ovat?

Appikset olleet erittäin tunnekylmät ja huonot vanhemmat lapsilleen. Tulivat isovanhemmiksi n 55v iässä ja nyt ovat yli kuusikymppisiä. Vanhuus ei ole koskaan ollut syy miksi ei ”jaksa”, tää jaksamisongelms on vain henkistä laatua:)

Enäö en odota suuremmin mitään sieltä mutta olisin nuorimmalle mielelläni jättänyt jonkun muistijäljen isovanhemmista. Nyt varman käy niin ettö ehtivät kupsahtaa ennenkuin näkevät nuorimmaiseni.. ap

Onko lapsesi nyt sitten jotekin kärsineet tilanteesta? Isovanhemmat voi tuoda lapsen elämään ihan vaan tietoisuudella. Omat vanhenpani ovat kuolleet ennen kuin sain lapsen ja lapselle on kerrottu kuinka hänellä on esim. samanlaiset hymykuopat kuin "mummilla" ja "pappakin" tykkäsi kovasti suklaasta. Lapset ei osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuinenn ei tee siitä numeroa

Oma äitini on täys juoppo ja aika neutraalilla tavalla ollaan häntä kuljetettu mukana. Lapselle tosiaan riittää tietoisuus isovanhemmista, eikä meillä ainakaan mitenkään olla koettu, että lapsi olisi jostain jäänyt paitsi.

Alkaako ap väsyttää, kun ette saa lapsia isovanhemmille hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Alkaako ap väsyttää, kun ette saa lapsia isovanhemmille hoitoon?

Ei ala. Ei olla saatu lapsia koskaan hoitoon joten sellaista en edes odota, hyvin ollaan pärjätty jo vuosikaudet ilman hoitoapua. Kyse on välittämisestä, ja kun sinä et ymmärrä mitä se on, niin väännän ratakiskosta:

- kuulumisten kysely, soittelu joskus

- lapsen asioista edes jossain määrin kiinnostuminen

- lapsen synttärinä kortti tai tekstari

- jouluna edes pieni lahja

- eds joskus haluaisi nähdä lasta.

Mun mielestä tuo välittäminen on normaala ja sitä voisi odottaa kaikilta (näin minäkin toimin esim ystäviäni kohtaan). Mutta ehei, tämä on aivan liikaa joillekin isovanhemmille! Ap