Lue keskustelun säännöt.
Ex-anoppini utelee lapseltani minun asioistani
19.10.2018 |
Vielä sellaisella tavalla, että niitä en haluaisi vielä lapsen korville tai ei olla kotona ehditty käsitellä asiaa. Miksi hänen pitää olla se joka kertoo lapselle ne asiat, jotka olen ajatellut säästää sopivampaan hetkeen. Mitä mieltä, eikö ole väärin? Voisivathan he keskustella muusta, koulusta harrastuksista eläimistä, miksi pitää mennä johonkin yksityisasioihin penkomaan.
Kommentit (15)
Pääpiirteissään tietää jotakin, ihmissuhdeasia. Mutta en lapselle raportoi tällaisista aikuisten välisistä jutuista, siitä vain hämmentyisi, niinkuin nyt oli käynytkin, kun ex-anoppi päästi aivopierunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan oma syysi, jos EX-anopille asioistasi lörpöttelet. Ehkä tämä oli nyt sinulle opetus.
Mikä oikeus sinulla sitten on omia lapsi itsellesi? Lapset on kautta aikojen kasvanut osaksi yhteisöä, eikä yhdenkään äidin tärkeyden tunteen välikappaleeksi.
Mikä on oma motivaatioisi sitten salata asioita lapselta?
Niin, että anopin pitäisi osata automaattisesti tietää mistä lapsen kanssa saa puhua ja mistä ei? Mistä hitosta hän voisi tietää mitä sinä haluat pantata ja mitä et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että täällä on typeriä kommentteja taas vaihteeksi!
Ap, ymmärrän sua.
Mulla on myös sellainen ex- anoppi joka oli patologisen utelias. Elämänsisältö: ihmisten kipukohtien tonkiminen, utelu, muiden asioiden vatvonta ja juoruaminen.
Saan vieläkin päänsärkyä pelkästään ajattelemalla koko ihmistä. Ihmetytti aina, että miten se onki tietonsa, mutta se uteli suoraan uhrilta, kyseli selän takana, penkoi ja nuuski kylässä ollessaan, päätteli loput.
Muuta tekemistä ja harrastuksia sillä ei ollut.
Anoppi oli yksi ratkaiseva tekijä erossa. Ex.mies oli täysin rajaton: kertoi äidilleen myös mun ja mun sukulaisten asioita, kun mä en enää kertonut. En halua edes kuvitella millaista elämä olisi ollut jos olisi ollut lapsia.
Oli lähes kaikki vastanneet ilmeisesti jonkun ex-anoppeja, kun oli niin hapanta menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli lähes kaikki vastanneet ilmeisesti jonkun ex-anoppeja, kun oli niin hapanta menoa.
Eikun, kyllä meissä miniöissäkin on niitä, jotka eivät aina näe anoppia sinä suurena pahana, vaikkei se anoppi nyt täydellinen olisikaan. Ainakin itse tiedän, että minulla on varmasti tukku niin anoppia kuin muita läheisiäkin ärsyttäviä tapoja, ja saatanpa ihan toisinaan töpätäkin ja päästellä sammakoita suustani. Että osaan kyllä suhtautua riittävällä ymmärryksellä siihenkin, että anoppi saataa välillä ajattelemattomuuteen tehdä jotain, mistä en ilahdu. Se on vähän se perinteinen rikka anopin ja malka omassa silmässä, joka vaan tällä palstalla paistaa monien jutuista liian selvästi läpi.
No meillä kävi niin, että mies osti kihlasormukset minun tietämättäni. Lapsi oli ollut mukana valitsemassa sormusta ja oli siitä mummolleen (ex-anoppini) maininnut. Alakouluikäinen lapsi joutui vääntämään mummonsa kanssa siitä, että soittaako mummo minulle ja kertoo asiasta vai ei. Tässä kohtaa oli lapsen järjen ääni tullut kuulluksi ja hyvä niin, en olisi halunnut ex-anopilta kuulla että mieheni on kosimassa minua. Ja siis vielä selvennän, että kyseessä oli lapsen isän äiti, ei mieheni äiti.
Ei mulle ole koskaan tullut mieleen udella lapselta mitään isään tai mummoon/muihin sukulaisiin liittyviä juoruja. Toki aina isäviikonlopulta palattuani kysyin että oliko kivaa jne. mutta muuten lapsi kertoi sen mitä itse halusi. Mulla on oma eläm eikä siihen ex sukunsa kanssa kuulu muuta kuin lapsen verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No meillä kävi niin, että mies osti kihlasormukset minun tietämättäni. Lapsi oli ollut mukana valitsemassa sormusta ja oli siitä mummolleen (ex-anoppini) maininnut. Alakouluikäinen lapsi joutui vääntämään mummonsa kanssa siitä, että soittaako mummo minulle ja kertoo asiasta vai ei. Tässä kohtaa oli lapsen järjen ääni tullut kuulluksi ja hyvä niin, en olisi halunnut ex-anopilta kuulla että mieheni on kosimassa minua. Ja siis vielä selvennän, että kyseessä oli lapsen isän äiti, ei mieheni äiti.
Ei mulle ole koskaan tullut mieleen udella lapselta mitään isään tai mummoon/muihin sukulaisiin liittyviä juoruja. Toki aina isäviikonlopulta palattuani kysyin että oliko kivaa jne. mutta muuten lapsi kertoi sen mitä itse halusi. Mulla on oma eläm eikä siihen ex sukunsa kanssa kuulu muuta kuin lapsen verran.
Hyvin paljon samaa on ap:nkin tapauksessa. Soveliaisuuden rajat paukkuvat jatkuvasti, jopa lapsi ymmärtää, ettei ihan kaikkea tarvitse kertoa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä kävi niin, että mies osti kihlasormukset minun tietämättäni. Lapsi oli ollut mukana valitsemassa sormusta ja oli siitä mummolleen (ex-anoppini) maininnut. Alakouluikäinen lapsi joutui vääntämään mummonsa kanssa siitä, että soittaako mummo minulle ja kertoo asiasta vai ei. Tässä kohtaa oli lapsen järjen ääni tullut kuulluksi ja hyvä niin, en olisi halunnut ex-anopilta kuulla että mieheni on kosimassa minua. Ja siis vielä selvennän, että kyseessä oli lapsen isän äiti, ei mieheni äiti.
Ei mulle ole koskaan tullut mieleen udella lapselta mitään isään tai mummoon/muihin sukulaisiin liittyviä juoruja. Toki aina isäviikonlopulta palattuani kysyin että oliko kivaa jne. mutta muuten lapsi kertoi sen mitä itse halusi. Mulla on oma eläm eikä siihen ex sukunsa kanssa kuulu muuta kuin lapsen verran.
Hyvin paljon samaa on ap:nkin tapauksessa. Soveliaisuuden rajat paukkuvat jatkuvasti, jopa lapsi ymmärtää, ettei ihan kaikkea tarvitse kertoa kaikille.
Kaikkea ei tarvitse kertoa kaiakille, mutta kuitenkin olet itse nämä asiat joko ex-anopillesi tai jollekin hänen läheiselleen kertonut? Eli vain se lapsi on se, jolle ei tarvitse kertoa ennen kuin muille, vieraammille ihmisille? Se ex-anoppi kuitenkaan ei sinun tapauksessasi ole näitä asioita lapselta kuullut, vaan ihan oma syysi on, että ne ovat ensin tulleet hänen tietoonsa ennen kuin olet puhunut niistä lapselle. Mistä tuo ex-anoppisi voi tietää, että puhut ensin asioita ties kelle ja vasta sitten harkitset, että ehkä lapsellekin pitäisi puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä kävi niin, että mies osti kihlasormukset minun tietämättäni. Lapsi oli ollut mukana valitsemassa sormusta ja oli siitä mummolleen (ex-anoppini) maininnut. Alakouluikäinen lapsi joutui vääntämään mummonsa kanssa siitä, että soittaako mummo minulle ja kertoo asiasta vai ei. Tässä kohtaa oli lapsen järjen ääni tullut kuulluksi ja hyvä niin, en olisi halunnut ex-anopilta kuulla että mieheni on kosimassa minua. Ja siis vielä selvennän, että kyseessä oli lapsen isän äiti, ei mieheni äiti.
Ei mulle ole koskaan tullut mieleen udella lapselta mitään isään tai mummoon/muihin sukulaisiin liittyviä juoruja. Toki aina isäviikonlopulta palattuani kysyin että oliko kivaa jne. mutta muuten lapsi kertoi sen mitä itse halusi. Mulla on oma eläm eikä siihen ex sukunsa kanssa kuulu muuta kuin lapsen verran.
Hyvin paljon samaa on ap:nkin tapauksessa. Soveliaisuuden rajat paukkuvat jatkuvasti, jopa lapsi ymmärtää, ettei ihan kaikkea tarvitse kertoa kaikille.
Kaikkea ei tarvitse kertoa kaiakille, mutta kuitenkin olet itse nämä asiat joko ex-anopillesi tai jollekin hänen läheiselleen kertonut? Eli vain se lapsi on se, jolle ei tarvitse kertoa ennen kuin muille, vieraammille ihmisille? Se ex-anoppi kuitenkaan ei sinun tapauksessasi ole näitä asioita lapselta kuullut, vaan ihan oma syysi on, että ne ovat ensin tulleet hänen tietoonsa ennen kuin olet puhunut niistä lapselle. Mistä tuo ex-anoppisi voi tietää, että puhut ensin asioita ties kelle ja vasta sitten harkitset, että ehkä lapsellekin pitäisi puhua?
Ei kaikkia asioita tarvitse kertoa, voi olla, että jotkut asiat tulevat tietoon ilman, että niitä AP kertoo erikseen. En tiedä, mistä asioista on kyse, mutta minulle tulee mieleen paljonkin asioita, joista ei välttämättä pienelle lapselle vielä kertoilisi. Voihan olla, että asiat, joihin AP viittaa ovat tapahtuneet ennen kuin lapsi on ollut edes olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä kävi niin, että mies osti kihlasormukset minun tietämättäni. Lapsi oli ollut mukana valitsemassa sormusta ja oli siitä mummolleen (ex-anoppini) maininnut. Alakouluikäinen lapsi joutui vääntämään mummonsa kanssa siitä, että soittaako mummo minulle ja kertoo asiasta vai ei. Tässä kohtaa oli lapsen järjen ääni tullut kuulluksi ja hyvä niin, en olisi halunnut ex-anopilta kuulla että mieheni on kosimassa minua. Ja siis vielä selvennän, että kyseessä oli lapsen isän äiti, ei mieheni äiti.
Ei mulle ole koskaan tullut mieleen udella lapselta mitään isään tai mummoon/muihin sukulaisiin liittyviä juoruja. Toki aina isäviikonlopulta palattuani kysyin että oliko kivaa jne. mutta muuten lapsi kertoi sen mitä itse halusi. Mulla on oma eläm eikä siihen ex sukunsa kanssa kuulu muuta kuin lapsen verran.
Hyvin paljon samaa on ap:nkin tapauksessa. Soveliaisuuden rajat paukkuvat jatkuvasti, jopa lapsi ymmärtää, ettei ihan kaikkea tarvitse kertoa kaikille.
Kaikkea ei tarvitse kertoa kaiakille, mutta kuitenkin olet itse nämä asiat joko ex-anopillesi tai jollekin hänen läheiselleen kertonut? Eli vain se lapsi on se, jolle ei tarvitse kertoa ennen kuin muille, vieraammille ihmisille? Se ex-anoppi kuitenkaan ei sinun tapauksessasi ole näitä asioita lapselta kuullut, vaan ihan oma syysi on, että ne ovat ensin tulleet hänen tietoonsa ennen kuin olet puhunut niistä lapselle. Mistä tuo ex-anoppisi voi tietää, että puhut ensin asioita ties kelle ja vasta sitten harkitset, että ehkä lapsellekin pitäisi puhua?
Ei kaikkia asioita tarvitse kertoa, voi olla, että jotkut asiat tulevat tietoon ilman, että niitä AP kertoo erikseen. En tiedä, mistä asioista on kyse, mutta minulle tulee mieleen paljonkin asioita, joista ei välttämättä pienelle lapselle vielä kertoilisi. Voihan olla, että asiat, joihin AP viittaa ovat tapahtuneet ennen kuin lapsi on ollut edes olemassa.
Just näin. Esmes jollain pienemmällä paikkakunnalla saattaa hyvinkin kuulla puolituttujen kuulumisia. Otetaan vaikka tilanne, että lapsen isovanhempi olisi sairastunut vakavasti. Ja vanhemmat pohtii, että miten ja milloin on hyvä asiasta lapsen kanssa puhua. Ja kappas, ongelma ratkeaa pikaisesti kun toinen mummo onkin asian lapselle jo kertonut (tyylin voi jokainen kuvitella mielessään halutunlaisena, en ota kantaa onko kerrottu kettumaisesti/surkutellen/janoten lisätietoja vai miten).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli asiaa mutta se poistettiin. V**tuilu täytyy sallia puolin ja topisin. Noloja ne jotka itse sanovat ilkeästi mutta eivät kestä samaa.
Miksi ex-anoppisi tietää sinunsta tai elämäntilanteestasi asioita, joita et ole vielä lapsellesi kertonut? Miten nämä tiedot ovat ex-anopille päätyneet? Eli miksi kertoilet tuollaisia asioita jollekulle sellaiselle, joka on ex-anoppisi kanssa noin läheisissä väleissä, ennen kuin olet niistä lapsesi kanssa keskustellut? Jos ex-anoppisi on asiasta kuullut, on ehkä ihan ymmärrettävää, että hän kuvittelee, että asiasta on varmasti jo lapsenkin kanssa keskusteltu. Jos kyseessä on lapsen elämään vaikuttava asia, on ehkä myös ihan ymmärrettävää, että lapsen isoäiti haluaa tietää, miten lapsi kyseisen asian on ottanut ja haluaisiko tämä vaikka isoäidin kanssa keskustella, jos asia on sellainen, että turvalliselle aikuiselle siitä puhuminen voisi helpottaa tilannetta, mutta äidin kanssa voi olla vaikea keskustella, kun kyseessä on äitiinkin voimakkaasti vaikuttava asia?