Lue keskustelun säännöt.
Voispa olla vielä teini! Hipsuttelis ja tuijottais rakkaan kanssa silmiin tuntikaudet sohvalla
17.10.2018 |
Hitto kun ois tuolloin osannut enemmän arvostaa tuota elämän vaihetta.
Nimimerkillä katkera lomaileville teineille
Kommentit (8)
Ei mulla ainakaan ollut teininä tuollaista, luin vain kirjoja yksin. Kuten nykyäänkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, ei mulla teininä ollut ikinä tuollaista. Ekan kerran tapasin tuollaisen hipsuttelumiehen kolmekymppisenä ja nykyisen kanssa ollaan hipsuttelija-tuijottelijoita vielä näin nelikymppisinäkin.
En ole ikinä ajatellut, että tuo olis ikäjuttu. Mun nuoruuden poikaystävä ei voinut sietää mitään ylimääräistä lääppimistä tai pussailua, kaikki koskeminen rajoittui vain seksiin ja oli siinäkin rajattu ihan minimiin. Se siis ihan suuttui, jos siihen meni koskemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ai, ei mulla teininä ollut ikinä tuollaista. Ekan kerran tapasin tuollaisen hipsuttelumiehen kolmekymppisenä ja nykyisen kanssa ollaan hipsuttelija-tuijottelijoita vielä näin nelikymppisinäkin.
En ole ikinä ajatellut, että tuo olis ikäjuttu. Mun nuoruuden poikaystävä ei voinut sietää mitään ylimääräistä lääppimistä tai pussailua, kaikki koskeminen rajoittui vain seksiin ja oli siinäkin rajattu ihan minimiin. Se siis ihan suuttui, jos siihen meni koskemaan.
Ai, mä ajattelin että tuo olis ikäkysymys kun ei ole vielä niin paljon pakollisia velvotteita, joten aikaa riittää.
Ap
Ei enää sitä epävarmuutta kaikesta, finni oli katastrofi, housut huonot, kaikki nauraa. Ja siis ihan normi nuori olin, ei se kauheaa ollut, mutta nyt vanhana kurppana olen tyytyväisempi itseeni.
Mäkään en ymmärrä miten tuo olisi ikäkysymys. Luonteesta kai se on kiinni. Itse esim vihaan jo sanaakin hipsuttelu 🤢. Miehelle sanon että älä kiinakiduta (vrt vesipisarakidutus) kun hän erehtyy koskettelemaan liian kevyesti ja liian pitkään. Se tuntuu ihan hirveälle ja lähinnä saa kirkumaan sisäisesti 😵.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ollut tuollaista teininä. Melkoista angstia koko teini-ikä. Joo, kirjojen kanssa meni tuhansia kertoja enemmän aikaa kuin poikien.
Haluaisin, että olis nykyään. Miesystävä väitti tykkäävänsä läheisyydestä ja tarvitsevansa sitä kovasti, mutta näköjään se on suhteellista.
Haluaisin hipsutella, tuijotella silmiin ym. Aikaa olisi.
Kukaan ei ollut minusta kiinnostunut teininä ja joutui elämään epävarmuudessa kiinnostuuko kukaan koskaan minusta. Ihanaa kun ei tarvitse olla teini enää. Mulla ikävuodet 30- 43 ovat olleet tähän asti onnellisimmat.
T. 52v
Hyi miten imelää!