Millä alalla ei kiusata tai minkälaisissa työyhteisöissä ei kiusata?

IT-alalla näkee vähän kiusaamista, koska suurin osa on itse "nörttejä".

No se vois olla mukava ala, mutta olen liian tyhmä alalle :/

Olen ollut alan vaihtajana lukuisissa työyhteisöissä töissä ja harjoitteluissa, pahimpia ovat olleet ne, joissa on 100% naisia. Parhain yhteishenki on ollut pienehköissä työyhteisöissä, joissa on puolet naisia ja puolet miehiä.

Varmaan kaikilla aloilla on kiusaamista, se on ihan yhteisön ihmisistä kiinno. Itse hämmästyin kohdatessani kommentteja ja joukosta sulkemista luovan alan oppilaitoksessa, vaikka luulisi porukan niissä olevan avoimia ja hyväksyvän ihmisten moninaisuuden. 

Parhaat ilmapiirit omalla kohdallani on löytyneet sekatyöpaikoista jossa tasaisesti miehiä sekä naisia. Ja tämä kokemus kaupanalalta joka on myrkyllisten ilmapiirien ala nro 2, paikalla 1 jatkaa suosiotaan hoitoala :D

Joissa työn tulos on tärkein.

Pitkästyneet naiset usein alkavat juoruta.

Naisvaltaiset alat pahimpia. Meillä yhteisö jossa tietty prosentti korkeakoulutettuja ja tietty ei. Tämä alemmin koulutettu akkalauma on niin kateellista ja v***maista porukkaa että oksat pois. Ihan kauheaa kaakatusta ja juoruilua kahvihuoneessa. Onneksi suurin osa porukkaa on mukavaa.

Joo, luulisin kanssa että tollanen voisi olla hyvä työyhteisö. Olen tällä hetkellä työpaikalla missä pelkästään naisia ja ihan hirveä työilmapiiri, olin myös ainoana naisena miesvaltaisella alalla ja siellä tuli yllätyksenä kuinka paljon miehetkin juorusivat :D

AP

No sinänsä en ihmettele. Se porukka on sellaista, että ne on hirveän epävarmoja ja pelkää ettei tule hyväksytyksi, sama meno koskee vaihtoehto klubeja jne.

T: Hipsteri AP

Korkeasti kouluttettuja, enemmistö miehiä. 

Hoitoalalla on aivan järkyttäviä työyhteisöjä, erityisesti paikoissa missä on 100% naisia. Lisää miehiä hoitajiksi kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Parhaat ilmapiirit omalla kohdallani on löytyneet sekatyöpaikoista jossa tasaisesti miehiä sekä naisia. Ja tämä kokemus kaupanalalta joka on myrkyllisten ilmapiirien ala nro 2, paikalla 1 jatkaa suosiotaan hoitoala :D

Mikä helkkari noissa hoiva-aloissa mättää, kun luulisi, että sinne hakeutuu herkkiä ihmisiä, mutta eiii... Ei hyvä heilu jos poikkeat porukasta ja olet vaikka introvertti.

Selkään pitäisi antaa suurimmalle osalle lähihoitajista :D

anteeksi vihaisen komenttini.

-AP

Kerran olin asiakaspalvelijana suhteellisen pienessä työyhteisössä. Enemmistö naisia, 1-2 miestä. Siellä ei kiusattu ketään. En tiedä, mistä johtui, ehkä työyhteisön pienuudesta, ehkä siitä, että kaikki olivat korkeakoulutettuja, ehkä siitä, että asiakkaat olivat niin kamalia, että emme enää halunneet lisää kamaluutta keskuuteemme.  

Vähiten olen huomannut kiusaamista aloilla joissa miehet ja naisten tekevät töitä yhdessä, itse nuorena töissä tuollaisessa paikassa ( tehdastyö). Töihin oli kiva mennä, enkä ikinä noina vuosina huomannut kiusaamista.

Kouluttauduin hoitoalalle.. pahimmat paikat työpaikkakiusaamisen suhteen olivat vuodeosastotyyppiset paikat, joissa alalla pääsääntöisesti töissä naisia. Työ niissä paikoissa ei suurta älyllistä osaamista vaatinut, mutta fyysinen rasittavuus ja kiire oli suurta. Seläntakana puhumista, huonoa esimiestyöskentelyä, kateellisuutta jne.

Hoitoalalla on paikkoja joissa vaaditaan jatkuvaa itsensä kehittämistä, ongelmanratkaisutaitoja yms niin oman kokemukseni mukaan näihin paikkoihin hakeutuvat fiksuimmat ja avarakatseimmat henkilöt.. näissä paikoissa harvemmin on kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla on aivan järkyttäviä työyhteisöjä, erityisesti paikoissa missä on 100% naisia. Lisää miehiä hoitajiksi kiitos!

Yksi parhaista ystävistäni on mies, joka on ollut ikänsä lähihoitaja. Hän on aivan ihana <3 kysyin joskus, pitääkö se paikkaansa, että nais lähärit juoruaa. sanoi, että kyllä. Kuulemma kahvihuoneessa on aika kova juoruklubi ja jos kuulee paskanjauhamisen alkavan niin lähtee paikalta pois.

Vierailija kirjoitti:

IT-alalla näkee vähän kiusaamista, koska suurin osa on itse "nörttejä".

Tämä.

Olen työskennellyt erilaisissa työpaikoissa. Kokemusta kaupassa, koulussa ja teollisuuden parissa työskentelystä.

Olen IT-alalla, ja tehnyt hyvin samantyyppisiä töitä erilaisissa työpaikoissa. Eli samasta näkökulmasta olen päässyt seuraamaan eri työpaikkojen toimintatapoja.

Kaupassa ja koulussa ilmapiiri oli lyttäävä, niissä keskityttiin virheiden hakemiseen ja niiden osoittamiseen. Lisäksi tiedon pimittäminen ja työyhteisön ulkopuolelle sulkeminen olivat arkipäivää.

Näiden kokemusten jälkeen siirryin teollisuuden pariin ja törmäsin aivan erilaiseen työskentelykulttuuriin. Sellaiseen, että keskitytään töiden tekemiseen, ei kollegoiden henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Toinen ylläri oli se, että epäasiallista käytöstä ei hyväksytä.

Se, mikä koulussa oli ollut normi, olikin teollisuuden puolella epäasiallista käytöstä tai kiusaamista. Ja siihen myös puututtiin.

Tästä saa helposti sellaisen käsityksen niinkuin ne sosiaaliset ihmiset pitävät kiusaamista suotavana, ja epäsosiaaliset eivät hyväksy sitä?

Kuka tässä yhteiskunnassa onkaan sosiaalinen?

Onko se se opettaja joka kyykyttää taitavasti toista opettajaa ja oppilaitakin?

Vai onko se se nörtti joka ei uskalla puhua työkaverille ja vapaa-aikanaan väsää ilmaista sovellusta, jonka avulla käyttäjä pystyy vaikka seuraamaan bussien liikkumista, eikä joudu enää turhaan odottelemaan pysäkillä jos bussi menikin etuajassa?

Tutkimusten mukaan eniten kiusaamista tapahtuu pehmeillä aloilla. Kirkoissa, kouluissa, sairaaloissa.

Minusta se on aika pelottavaa.

Olen joutunut kiusatuksi hoitoalalla. Useamman hoitoalan työyhteisön kokeneena vahvistan sen käsityksen että naisvaltaisilla työpaikoilla kiusataan aina jotain. Joko se on joku uusi sijainen, vähän hassu vanhempi hoitaja tai vaikeita asioita esiintuova esimiehen inhokki.

En kuitenkaan usko että kiusaaminen naisvaltaisilla aloilla johtuu siitä että naiset olisivat ilkeitä ja pahoja luonnostaan. Ongelmat työpaikalla ovat yleensä syvemmällä. Henkisesti ja/tai fyysisesti raskas ja alipalkattu työ saa ihmiset voimaan huonosti ja pahaa oloa puretaan helpoimpaan kohteeseen, heikkoon ja kilttiin työkaveriin tai alaiseen. Kiusaaminen loppuu vasta kun työnteko on mielekästä ja työpaikalla on hyvä ja avoin ilmapiiri. Naisvaltaisten alojen huonot palkat, rutiininomaiset työtehtävät sekä ainainen kiire ja riittämättömyyden tunne jatkaa kiusaamisen kulttuuria vaikka mitä vippaskonsteja ja tyhy-päiviä kokeiltaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IT-alalla näkee vähän kiusaamista, koska suurin osa on itse "nörttejä".

Tämä.

Olen työskennellyt erilaisissa työpaikoissa. Kokemusta kaupassa, koulussa ja teollisuuden parissa työskentelystä.

Olen IT-alalla, ja tehnyt hyvin samantyyppisiä töitä erilaisissa työpaikoissa. Eli samasta näkökulmasta olen päässyt seuraamaan eri työpaikkojen toimintatapoja.

Kaupassa ja koulussa ilmapiiri oli lyttäävä, niissä keskityttiin virheiden hakemiseen ja niiden osoittamiseen. Lisäksi tiedon pimittäminen ja työyhteisön ulkopuolelle sulkeminen olivat arkipäivää.

Näiden kokemusten jälkeen siirryin teollisuuden pariin ja törmäsin aivan erilaiseen työskentelykulttuuriin. Sellaiseen, että keskitytään töiden tekemiseen, ei kollegoiden henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Toinen ylläri oli se, että epäasiallista käytöstä ei hyväksytä.

Se, mikä koulussa oli ollut normi, olikin teollisuuden puolella epäasiallista käytöstä tai kiusaamista. Ja siihen myös puututtiin.

Tästä saa helposti sellaisen käsityksen niinkuin ne sosiaaliset ihmiset pitävät kiusaamista suotavana, ja epäsosiaaliset eivät hyväksy sitä?

Kuka tässä yhteiskunnassa onkaan sosiaalinen?

Onko se se opettaja joka kyykyttää taitavasti toista opettajaa ja oppilaitakin?

Vai onko se se nörtti joka ei uskalla puhua työkaverille ja vapaa-aikanaan väsää ilmaista sovellusta, jonka avulla käyttäjä pystyy vaikka seuraamaan bussien liikkumista, eikä joudu enää turhaan odottelemaan pysäkillä jos bussi menikin etuajassa?

Tutkimusten mukaan eniten kiusaamista tapahtuu pehmeillä aloilla. Kirkoissa, kouluissa, sairaaloissa.

Minusta se on aika pelottavaa.

Olen itse pohtimassa alanvaihtoa ja tämän tekstin lukeminen loi minulle aidosti toivoa. Omat havaintoni firmamme sisäisestä koodariporukasta ovat ehkä poikkeuksellisia mutta silti tosia: porukkaan eksynyt "mätä omena" kohteli kollegoitaan kuin keskenkasvuisia älykääpiöitä ja minun teki joskus mieli puuttua tilanteeseen... kunnes tämä "mätä omena" löysi uuden työpaikan... Ja itse asiassa omat kokemukseni it-insinööriopinnoista 2000-luvun alusta viittasivat samaan. Ehkä ala on muuttunut, ehkä it-ala on inhimillistynyt? Tämän mädän omenan kiduttamat koodarit olivat juuri sellaisia ihmisiä joista itse pidin ja joita pidin firmamme suurimpina apuina.

Minä ja ko. koodarit työskentelimme kaupan alan alaisuudessa. Eli jos me kaikki teimme työmme poikkeuksellisen hyvin, firman miljonääriomistaja sai hivenen paremman tuoton investoinnilleen. Siinäpä sitä on arvopohjaa kerrakseen!

UP