Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle VIII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtasimme ja sinä senkin katosit kuin tuhka tuuleen. Höh. Minusta sinä olit hauska tyyppi.

Missä kohtasitte? Naiselle vai miehelle ja kumpi itse olet?

Tämä on naiselta miehelle. Kohtasimme yllättävässä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnut luopuneen minusta.

Onko mulla muka ollut muita vaihtoehtoja?

Miksi kysyit tänään minun ja eksäni väleistä nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meidän tarina olisi romanttinen elokuva niin mikä elokuva se olisi?

Sinulle ei ole postia (eikä mitään muutakaan)

Ei kuulosta kovin romanttiselta! Hukkuuko joku lopussa?

Vierailija kirjoitti:

Tunnut luopuneen minusta.

Tavallaan. En enää jaksa toivoa. Tai hallusinoida.

Vierailija kirjoitti:

Tunnut luopuneen minusta.

En ole. Sä tunnut luopuneen musta.

Jeesus sentään mulla on ikävä sun ääntä, hymyä ja kasvoja. Niin pitkä aika ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnut luopuneen minusta.

Mistä sellasta päättelet?

Tiedustelulähteistä.

Mistä ne mitään tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä elokuvaa ei ole vielä tehty, nimeltään olisi joku ”Pitkä, kiusallinen hiljaisuus” eikä todellakaan olisi mikään menestys.

Joku puuduttava indie.

Kesto kuusi ja puoli tuntia, hiljaisuuden katkaisee välillä joidenkin muiden laulukohtaus.

Jep, mäkin olen nähnyt tän.

Voihan se olla kaunistakin. Tulee mieleen Tarkovskin elokuvat tms. neuvostofilmit:

Kaksi ihmistä tuijottelee pöydän ääressä kaukaisuuteen, eivät uskalla puhua mitään. Taustalla pihalla palaa talo ja heinät huojuvat loputtomiin kesäisellä maaseudulla. Sammunut kynttilä putoaa yöpöydältä. Joku satunnainen tyyppi pesee hiuksia nurkassa.

-Miksi me olemme täällä?

-Ei kukaan tiedä, ihmiselämä on mysteeri. Ehkä rakkauden vuoksi?

Lisää hiljaista tuijottelua.

-Aljoša, minun täytyy mennä ruokkimaan hevonen.

-Mene!

Palavasta talosta on enää savupiippu ja pari hirttä pystyssä. Tuulikin on hiljentynyt.

Tai ihanaa kartanoromantiikkaa! Nainen vetäytyisi huoneeseensa kaihoisasti katselemaan peilistä pitkiä hiuksiaan piikatyttöjen kolistellessa keittiössä posliinejaan. Mies tarpoisi raskain, mutta päättäväisin askelin pellolle, Hetan katsellessa ikkunasta tymåellä ilmeellään.

Paniko ne? Heta ja poispäin kävelevä mies?

Tai ehkä ei, miehen askeleet on raskaat ja nainen tympeä- ilmeinen, eli mies sai pakit?

Miksi kukaan ei toisessa tarinassa sammuta tulta vaan oleellista on ruokkia hevoset?

Neuvostoelokuvissa on usein tuollaisia nykyaikana vähän absurdeilta vaikuttavia tilanteita. Talon annetaan palaa, koska ollaan maalla, jossa ei ole palokuntaa lähistöllä eikä kaivosta kannettu vesi voi palavaa taloa sammuttaa. Absurdiksi tilanteen tekee tietynlainen kohtaloon alistuminen: kun asialle ei oikein voi mitään tehdä, ei siihen reagoidakaan. Ehkä tämä kertoo jotain neuvostojärjestelmästä. Tärkeää on yrittää ajatella eteenpäin, käytännöllisesti. Hevonen pitää joka tapauksessa ruokkia, vaikka talo palaa. Rakkaus elää kaukaisena unelmana, joka näkyy hiljaisena mietiskelynä, mutta jota hädin tuskin tohditaan mainita. Ehkä Kaurismäellä on vähän samaa.

Nähtiin viimeksi 29.5, ihan liian kauan aikaa sitten...

Koska palaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnut luopuneen minusta.

Mistä sellasta päättelet?

Tiedustelulähteistä.

Mistä ne mitään tietää?

Onks se lähde some?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnut luopuneen minusta.

En ole. Sä tunnut luopuneen musta.

Täälläkin on naisella samanlainen olo. Peilaan omalla käytöksellä tai käytöksettömyydellä vastaavasti takaisin.

Hyvän yön toivotus, suukko & hali elämäni naiselle mieheltä kuntarajain ja taipaleen takaa. Etunimemme alkavat samalla ääntiöllä. Kauniita unia ihanalle!

Hyvää yötä sinulle, jota en saa pois ajatuksistani. Toivottavasti uniani on mukava katsella, ne ovat varmaan edelleen siellä? Voi hyvin.

Hyvää yötä jästille😴

Vaikea ymmärtää edes itse miten voi ikävöidä jotain ihmistä näin paljon. Kaikkea hyvää hänen päivään.

Sun näkeminen pelastaisi mun päivän tänään. Yksi hymy ja ymmärtävä katse auttaisi jaksamaan taas kunnes seuraavan kerran nähdään. Ootkohan nyt töissä, katson taas junasta sun työpaikan ikkunaa❤️

Vierailija kirjoitti:

V*ttu mitä uikutusta taas. "Kunpa emme olisi tavanneet". Säälittävää.

Miksi olet vihainen tuosta? Jos ihastuminen / rakastuminen tuottaa tuntijalleen pelkkää tuskaa, niin kai on luonnollista ajatella noin - hän olisi säästynyt melkoiselta tuskalta, jos ei olisi koskaan kaivattuaan tavannutkaan. Eivät kaikki pysty nauttimaan pelkästä tunteesta, he voivat haluta hyvinkin tuskallisesti olla kaivattunsa kanssa, mutta eivät voi. Ja eikös tämä foorumi ole tarkoitettu monenlaisten tunteiden purkamiseen? Miksi ihmeessä sinun tarvitsee arvostella toisten tunteita? Pahansuopuutesi on todella ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos meidän tarina olisi romanttinen elokuva niin mikä elokuva se olisi?

Sinulle ei ole postia (eikä mitään muutakaan)

Tämä satutti. Taas. Illalla en vielä osannut reagoida ulospäin. Jos olisi sinulta niin miten pitäisi tulkita? Että sinä oikeasti haluaisitkin postia ja olet siksi negatiivinen vai ettet todellakaan halua yhtään mitään? Miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V*ttu mitä uikutusta taas. "Kunpa emme olisi tavanneet". Säälittävää.

Miksi olet vihainen tuosta? Jos ihastuminen / rakastuminen tuottaa tuntijalleen pelkkää tuskaa, niin kai on luonnollista ajatella noin - hän olisi säästynyt melkoiselta tuskalta, jos ei olisi koskaan kaivattuaan tavannutkaan. Eivät kaikki pysty nauttimaan pelkästä tunteesta, he voivat haluta hyvinkin tuskallisesti olla kaivattunsa kanssa, mutta eivät voi. Ja eikös tämä foorumi ole tarkoitettu monenlaisten tunteiden purkamiseen? Miksi ihmeessä sinun tarvitsee arvostella toisten tunteita? Pahansuopuutesi on todella ikävää.

Älä laita sanoja kenenkään suuhun, kutsu pahansuovaksi tai vihaiseksi. Se, että joku ei ota vastuuta edes omista tunteistaan ei nyt vaan ansaitse minkäänlaista sympatiaa. Itseasiassa nyt riitti näiden lukeminen. Ylikäytetään sanoja rakas ja rakkaus, mutta valtaosa viesteistä ovat silti niin narsistisia "minä minä minä"-viestejä joissa pyydellään kaivattua ottamaan yhteyttä. Tunnen itseni paremmaksi kuin keskivertofoorumisti, en ole ylpeä tunteesta mutta niin se vain on, uskon että monella normaalilla on sama fiilis näiden katkerien vuodatuksien keskellä. Tunnevammaisia vässyköitä lähes koko aihe täynnä, hyvästi.