Ei enää omaa elämää, olen niin yksinäinen

Vierailija

13.10.2018 | 20:49

Tajusin ettei minulla ole enää omaa elämää, kaikki pyörii miehen elämän ympärillä ja olen aiheuttanut tämän ihan itse enkä enää en osaa muuttaa tilannetta.
Olen äitiyslomalla 3kk lapsen kanssa ja vietän kaikki päivät lapsen kanssa kotona kotitöitä tehden. Iltapäivällä mies käy kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet ja äkkiä lähtee harrastuksiinsa, palailee iltamyöhään kotiin ja menee suoraan nukkumaan. Välillä saattaa illalla olla hetken lapsen kanssa. Viikonloppuisin sama juttu, ei juurikaan kotona näy.
Minulla ei ole enää muuta elämää kuin kotityöt ja lapsi ja miehen aikataulujen mukaan ruuan teko 🙁
En tunnu pääsevän yli tästä yksinäisyyden ja hylätyksi jääneen tunteesta.
N33

Vastaa

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit (22)

Vierailija

21/22 |

13.10.2018 | 22:01

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lisäyksenä vielä, asumme syrjäisellä maaseudulla josta en tunne ketään ja täällä ei ole mitään muuta kuin pieni kyläkauppa. Joten ei ole mitään missä menisi vaikka välillä käymään.

N33

No minne harrastuksiin se mies sitten menee jos ei siellä ole mitään?

Itse muutin miehen perässä maalle ja otin ympäristön haltuun opettelemalla liikkumaan metsässä ja hankkimalla kajakin. Ja välillä ajan kaupunkiin tuulettumaan.

Metsästää ja kalastaa, samaa harrastin itsekin ennen lasta.

N33

No eikun takaisin harrastamaan.

Ongelma on varmaan siinä, että jos on harrastanut ennen yhdessä miehen kanssa, niin eihän molemmat voi yhtäaikaa enää olla poissa kotoa. Pieni lapsi on todella haasteellinen mukana metsästyksessä eikä sitä varmaan hyvällä katsottaisi. Yksin taas tuo on ihan yhtä yksinäistä kun se koton oleminenkin.