Lue keskustelun säännöt.
Ei enää omaa elämää, olen niin yksinäinen
13.10.2018 |
Tajusin ettei minulla ole enää omaa elämää, kaikki pyörii miehen elämän ympärillä ja olen aiheuttanut tämän ihan itse enkä enää en osaa muuttaa tilannetta.
Olen äitiyslomalla 3kk lapsen kanssa ja vietän kaikki päivät lapsen kanssa kotona kotitöitä tehden. Iltapäivällä mies käy kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteet ja äkkiä lähtee harrastuksiinsa, palailee iltamyöhään kotiin ja menee suoraan nukkumaan. Välillä saattaa illalla olla hetken lapsen kanssa. Viikonloppuisin sama juttu, ei juurikaan kotona näy.
Minulla ei ole enää muuta elämää kuin kotityöt ja lapsi ja miehen aikataulujen mukaan ruuan teko 🙁
En tunnu pääsevän yli tästä yksinäisyyden ja hylätyksi jääneen tunteesta.
N33
Kommentit (22)
Ei käynyt mielessä keskustella asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun elämääsi näyttä kuuluvan tästä samasta aiheesta säännöllinen alotusten tehtailu vauvapalstalle muutaman päivän välein.
Eli omaa elämää on, mutta sen loaatuun voisit vähän panostaa.
Mitäs miehesi on mieltä tilanteesta?
Pitäiskö elää? Miksi passaat miestä ja laitat ruokaa? Sanot ettet ole kokki, vaan ruoka tehdään yhdessä, kun mies tulee kotiin. Miten asiat on muuttuneet ajasta ennen vauvaa. vietottelö aikaa yhdessä ennen. Jotenkin vauvakin on alun saanut? Käy perhekerhossa, ulkoilemassa, ystävillä ym.
ota vauvasi ja mene ulos/kylään, jopa hotelliin voi mennä vauvan kanssa yöksi. Jätä miehelle lappu, että nyt riitti, tee itse ruokasi, palaan kun jaksan jos jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun elämääsi näyttä kuuluvan tästä samasta aiheesta säännöllinen alotusten tehtailu vauvapalstalle muutaman päivän välein.
Eli omaa elämää on, mutta sen loaatuun voisit vähän panostaa.
En ole ennen kirjoittanut mitään tänne, joten sekoitat minut nyt johonkin toiseen.
N33
Hmm. mulla ei ole lasta vaan työt, mutta huomaan joutuneeni hieman samanlaiseen tilanteeseen. Olen onnistunut vieraantumaan kaikista kavereistani ja mies on kaikki illat töissä tai vaihtoehtoisesti kavereidensa kanssa.
Lauantait on pahimpia, kun tiedän, että voisin tehdä mitä vain, mutta makaan vain yksin kotona kun ei ole mitään seuraa. Perjantait on ihan mukavia yksin, kun on ollut koko päivän töissä. Yksinäisyys voi kyllä ihan hyvin vaivata myös parisuhteessa. Vaikka tietää, että se on ihan oma syy, niin ei se mulla ainakaan sitä oloa helpota :)
Joten tsemppiä sulle! Mutta en osaa kyllä auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei käynyt mielessä keskustella asiasta?
En oikein osaa/uskalla ottaa asiaa puheeksi, joten oma vika :(
N33
No jospa aloittaisit vaikka hankkimalla yhden oman harrastuksen/viikottaisen menon. Sovit miehen kanssa että tämä on lapsen kanssa silloin. Siitä sitten pikkuhiljaa laajennat elämänpiiriäsi. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei käynyt mielessä keskustella asiasta?
En oikein osaa/uskalla ottaa asiaa puheeksi, joten oma vika :(
N33
No mutta voisiko sitä omaa elämää kuitenkin löytyä jostain. Saahan sullakin olla harrastuksia. Ilmoitat vaan etukäteen miehelle, että jonain päivinä on sitten hänen lastenhoitovuoro. Eikai siinä välttämättä sen suurempaa keskustelua edes tarvita.
Millainen ihminen ei uskalla puhua miehelleen tällaisesta asiasta? Pelkäätkö miestäsi jotenkin? Ei kuulosta hyvältä parisuhteelta, jos tällaisesta ei voi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen ei uskalla puhua miehelleen tällaisesta asiasta? Pelkäätkö miestäsi jotenkin? Ei kuulosta hyvältä parisuhteelta, jos tällaisesta ei voi puhua.
En pelkää pelkästään miestäni, vaan entinen todella väkivaltainen parisuhteeni on saanut pelkäämään lähes kaikkia ihmisiä :(
N33
Ja lisäyksenä vielä, asumme syrjäisellä maaseudulla josta en tunne ketään ja täällä ei ole mitään muuta kuin pieni kyläkauppa. Joten ei ole mitään missä menisi vaikka välillä käymään.
N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä vielä, asumme syrjäisellä maaseudulla josta en tunne ketään ja täällä ei ole mitään muuta kuin pieni kyläkauppa. Joten ei ole mitään missä menisi vaikka välillä käymään.
N33
Siis, missä se mies sitten käy?
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä vielä, asumme syrjäisellä maaseudulla josta en tunne ketään ja täällä ei ole mitään muuta kuin pieni kyläkauppa. Joten ei ole mitään missä menisi vaikka välillä käymään.
N33
No minne harrastuksiin se mies sitten menee jos ei siellä ole mitään?
Itse muutin miehen perässä maalle ja otin ympäristön haltuun opettelemalla liikkumaan metsässä ja hankkimalla kajakin. Ja välillä ajan kaupunkiin tuulettumaan.
Vierailija kirjoitti:
Hmm. mulla ei ole lasta vaan työt, mutta huomaan joutuneeni hieman samanlaiseen tilanteeseen. Olen onnistunut vieraantumaan kaikista kavereistani ja mies on kaikki illat töissä tai vaihtoehtoisesti kavereidensa kanssa.
Lauantait on pahimpia, kun tiedän, että voisin tehdä mitä vain, mutta makaan vain yksin kotona kun ei ole mitään seuraa. Perjantait on ihan mukavia yksin, kun on ollut koko päivän töissä. Yksinäisyys voi kyllä ihan hyvin vaivata myös parisuhteessa. Vaikka tietää, että se on ihan oma syy, niin ei se mulla ainakaan sitä oloa helpota :)
Joten tsemppiä sulle! Mutta en osaa kyllä auttaa.
Kiitos tsempeistä, samoin myös sinulle ❤ tilanteeni oli ennen lapsensaantia sama kuin sinulla.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä vielä, asumme syrjäisellä maaseudulla josta en tunne ketään ja täällä ei ole mitään muuta kuin pieni kyläkauppa. Joten ei ole mitään missä menisi vaikka välillä käymään.
N33No minne harrastuksiin se mies sitten menee jos ei siellä ole mitään?
Itse muutin miehen perässä maalle ja otin ympäristön haltuun opettelemalla liikkumaan metsässä ja hankkimalla kajakin. Ja välillä ajan kaupunkiin tuulettumaan.
Metsästää ja kalastaa, samaa harrastin itsekin ennen lasta.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä vielä, asumme syrjäisellä maaseudulla josta en tunne ketään ja täällä ei ole mitään muuta kuin pieni kyläkauppa. Joten ei ole mitään missä menisi vaikka välillä käymään.
N33No minne harrastuksiin se mies sitten menee jos ei siellä ole mitään?
Itse muutin miehen perässä maalle ja otin ympäristön haltuun opettelemalla liikkumaan metsässä ja hankkimalla kajakin. Ja välillä ajan kaupunkiin tuulettumaan.
Metsästää ja kalastaa, samaa harrastin itsekin ennen lasta.
N33
No eikun takaisin harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäyksenä vielä, asumme syrjäisellä maaseudulla josta en tunne ketään ja täällä ei ole mitään muuta kuin pieni kyläkauppa. Joten ei ole mitään missä menisi vaikka välillä käymään.
N33No minne harrastuksiin se mies sitten menee jos ei siellä ole mitään?
Itse muutin miehen perässä maalle ja otin ympäristön haltuun opettelemalla liikkumaan metsässä ja hankkimalla kajakin. Ja välillä ajan kaupunkiin tuulettumaan.
Metsästää ja kalastaa, samaa harrastin itsekin ennen lasta.
N33No eikun takaisin harrastamaan.
Ongelma on varmaan siinä, että jos on harrastanut ennen yhdessä miehen kanssa, niin eihän molemmat voi yhtäaikaa enää olla poissa kotoa. Pieni lapsi on todella haasteellinen mukana metsästyksessä eikä sitä varmaan hyvällä katsottaisi. Yksin taas tuo on ihan yhtä yksinäistä kun se koton oleminenkin.
Hoh hoijaa. Et ole yksinäinen. Et tiedä yksinäisyydestä mitään niin kauan kun sulla on vttu MIES!!!!!!!