Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen täysin loppu miehen mustasukkaisuuteen
12.10.2018 |
Meillä on yhteinen lapsi ja rakastetaan toisiamme aidosti. En ikinä vaihtaisi miestäni mihinkään ja olen sen sanonut miljoonat kerrat.
Miestä on aikanaan petetty sen ensimmäisessä suhteessa (oli silloin 18v ja nyt 38 eli pikkuhiljaa pitäisi päästä yli.) Mies ei todellakaan siis märehdi ko. exänsä perään, mainitaan nyt sekin.
Mies on alusta asti sanonut ettei ole koskaan ollut näin rakastunut mitä minuun on, ja tunne on ihan molemmin puoleinen. En ole ikinä yhdessäkään suhteessani pettänyt tai muutenkaan kohdellut kaltoin ketään. En myöskään heitä mitään flirttiä kenenkään kanssa eikä ystävistä löydy mitään miehiä kenen kanssa lähtisin hengailemaan. Toisinsanoen en ole (mielestäni) ikinä antanut mitään aihetta mistä mieheni voisi mustasukkaisuuden repiä.
Kun meidän lapsi syntyi niin kuvittelin että tilanne rauhoittuisi vaan kävi täysin toisin. Mies ei siis ole mitenkään ilkeä tai väkivaltainen, vaan ihan raivostuttavaa pisteeseen asti peloissaan siitä että joku päivä löydän jonkun ja jätän hänet. Olen ihan loppu siihen jankuttamiseen että niin ei käy.
Monesti kun on mustasukkainen ihminen kyseessä niin epäillään että miehellä on itse jotain virityksiä mutta ei ole sitäkään. Välillä jopa toivon että olisi koska tilanne alkaa oikeasti olemaan ihan älytön. Mies ei -suostu- lähtemään minnekään illanviettoon ilman minua, ei vaan kiinnosta. Ihanaa sinällään mutta jokainen kuka on pitkässä parisuhteessa tietää sen että ystäviä tarvitaan myös.
Silloin kun itse lähden viettämään iltaa ystävien tai siskojeni kanssa (max 2x vuodessa) tuntuu että mies vetää täyden marttyyri vaihteen päälle ja pyrkii pilaamaan iltani sillä että pitäisi tulla paha mieli omasta lähdöstäni. Itse kiistää tekevänsä niin ja pahoittelee kyllä käytöstään jos niin sen koen ja sanoo että tottakai menet ja pidät hauskaa.
Käännekohta koko sopassa oli viime kesällä kun puhelimeni hajosi ja otin käyttööni miehen toisen puhelimen, ihmettelin kun siitä tuli aivan tolkuttoman kärttyisä ja kiukkuinen ja entistä mustasukkaisempi. Tajusin että miehellä oli sormenjälkitunnistin jolla oli käynyt ilmeisesti läpi puhelintani. Mies tietysti kiisti kaiken. Sanoin jo silloin että siinä käy vaikka joka päivä puhelimen läpi jos se jotenkin tätä tilannetta helpottaa. Mitään siellä puhelimessa ei ollut eikä ole sellaista mistä mies voisi suuttua, koska ei ole olemassa mitään mitä salaisin.
Nykyään tuntuu että mies kyttää kaikkea mitä somessa tapahtuu ja omalla tavalla kalastelee keskustelun lomassa henkilöistä joiden kuvista olen vaikkapa tykännyt.
Olen vaan niin loppu koko tilanteeseen. Rakastan aidosti miestäni ja suurimman osan ajasta mies tajuaa että ylireagoi tilanteisiin ja on monesti sanonut olevansa todella pahoillaan jos pahoittaa mieleni. Ja mies on tosi huomaavainen ja rakastava, eikä yritä mitenkään ns kahlita tai rajoittaa. Yleensä nämä sen "kohtaukset" kuittaan sillä että sanon sen voivan olla ihan mitä mieltä tahansa mutta mä en suostu kenenkään tossutettavaksi ja edelleenkään ei ole mitään ongelmaa.
En vain tiedä että mitä tilanteessa pitäisi tehdä tai mitä hänen pitäisi tehdä, en tahdo menettää häntä enkä meidän perhettä. En vain usko että jaksan jatkuvaa nalkuttamista ja epäilyä kaikesta.
Kommentit (14)
Mies terapiaan. Ei ole tervettä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa toivottomalta. Sun pitää kasvattaa paksu nahka.
Suostuthan sinä tossutettavaks. Miten et muka huomaa? Oman miehen mustasukkaisuus vähitellen loppui, kun sanoin hänelle ettei minun kanssa ole pakko olla ja teen mitä haluan.
Tuollainen on todella väsyttävää ja kuluttavaa. Kokemuksesta sanon, että mustasukkaiselle epäilijälle ei mikään riitä. Edes rakkaus ei tilannetta pelasta.
Onko mies käynyt ikinä terapiassa juttelemassa tuosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suostuthan sinä tossutettavaks. Miten et muka huomaa? Oman miehen mustasukkaisuus vähitellen loppui, kun sanoin hänelle ettei minun kanssa ole pakko olla ja teen mitä haluan.
Olen sanonut täysin samat asiat ja olen toiminut niinkuin aina ennenkin, eli en ole karsinut ketään pois elämästäni tai vähentänyt omia menojani. Hetken aikaa menee paremmin ja ennemmin tai myöhemmin käydään taas keskustelu mustasukkaisuudesta. Kaikkein kypsintä on että keskustelut tulee silloin kun olen itse jo tuudittautunut siihen että asiat olisi vihdoin ns normaalisti.
Miehelle ilmoitin viime kertaisen jälkeen että saa mennä puhumaan terapeutille ongelmista, vaikka autan ja olen läsnä aina niin en pysty olemaan mikään parantaja enkä varsinkaan terapeutti tässä asiassa hänelle.
Läheisriippuvuus tulee ekana mieleen.
Btw, mieheni ex petti miestäni ihan sarjassa, eli useasti ja useampien kanssa. Silti ei ole siirtänyt tuota exänsä käytöstä minun niskoilleni, kuten ei kuulukaan.
Olen ollut myös suhteessa, jossa oli sairaalloista mustasukkaisuutta. Siihen ei auta mikään, jos tämä ei itse myönnä ongelmaa.
Tämä sairaalloisen mustasukkainen ex niin ikään tutki puhelimeni, tietokoneelta tutkittiin sivuhistoriat ja evästeet, järjestettiin järjettömiä ja ahdistavia kuulusteluja miespuolisista opiskelutovereista, haukuttiin vaikka millä nimityksillä omassa päässä rakennettujen pettämisluulojen takia, hiippailtiin perässä käydessäni lenkillä/kaupassa jne jne jne.
Luin aiheesta ja lainasin kirjastosta pari kirjaa, luetutin exällä niistä muutaman olennaisen luvun, jossa kerrottiin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.
Luettuaan ex vain tokaisi, että meidän asia on ihan eri juttu, koska minä olen niin epäluotettava. Että jos olisin vaan luotettavampi, niin hänen ei tarvitsisi epäillä 👍
Tuossa vaiheessa siis oltiin käytännössä 24/7 yhdessä, poislukien koulupäiväni. Että alkoi olla jo vähissä edes mahdollisuudet mihinkään pettämisiin, mutta se ei menoa haitannut.
Homma vaan paheni ja paheni. Lopulta ison riidan aiheutti vaikka se, että tv:stä tuli komediaa ja nauroin jonkun miespuolisen hahmon sanomalle jutulle. Alkoi myös murjottaa siitä, jos tv-ohjelmassa joku naispuolinen hahmo petti miestään. Jupisi, että "tollasia ne kaikki naiset on" ja mulkoili minua, saaden tästä tv-ohjelman tapahtumastakin minun syytäni.
Joo, en lopulta enää jaksanut ja tein sen viisaimman vedon, eli jätin tuon tyypin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mies käynyt ikinä terapiassa juttelemassa tuosta?
On luvannut mennä monet kerrat mutta yleensä sitä ennen ollaan käyty todella isot keskustelut asiasta ja tilanne on hetkellisesti helpottanut, mutta selvästi ei korjaantunut.
Mies ei aidosti ilkeyttään toimi näin, viime kerralla keskusteltiin terapiasta ja sanoin että se on pakollinen jatkossa eikä enää pelkkä lupaus. Mies sanoi hakevansa lähetteen työpaikkalääkäriltä ja sanoi vihaavansa itsekin itseään kun mustasukkaisuus valtaa mielen. Jotenkin se vaan kuvittelee että yks aamu se häviää mutta eipä näytä häviävän.
Ei yritä kahlita ja rajoittaa mutta heittää marttyyrivaihteen päälle jos tahdot viettää aikaa ilman häntä ja lukee puhelintasi? Miehelle terapian paikka. Varmasti tosi raskasta hänellekin elää noin. Ei ole normaali ja tasapainoinen suhde jos joutuu ikään kuin olemaan varpaillaan jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yritä kahlita ja rajoittaa mutta heittää marttyyrivaihteen päälle jos tahdot viettää aikaa ilman häntä ja lukee puhelintasi? Miehelle terapian paikka. Varmasti tosi raskasta hänellekin elää noin. Ei ole normaali ja tasapainoinen suhde jos joutuu ikään kuin olemaan varpaillaan jatkuvasti.
Täytyy myöntää että tajusin itsekin oman aloitukseni uudestaan lukiessa että kyllähän se on rajoittamista. On vaan niin järjettömän paha olla tän tilanteen kanssa että omalla tavalla varmaan alkaa jo sokeutumaan sille mikä on normaalia ja mikä ei. Ja joo mies ei todellakaan "saa" mitään tästä tilanteesta. Se on todella rikki aina kun näistä puhutaan ja pyytää anteeksi. Ei ole ikinä yrittänyt kääntää asiaa toisinpäin tai syyttänyt mua vaan sanonut aina että hän tietää sen ongelman olevan hänessä. Tuntuu vaan niin väärältä että alkaa tosissaan miettimään hiljalleen eroa tämän takia. Se on viimeinen asia mitä tahdon mutta en pysty mitenkään elämään loppuelämää näinkään.
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuus tulee ekana mieleen.
Btw, mieheni ex petti miestäni ihan sarjassa, eli useasti ja useampien kanssa. Silti ei ole siirtänyt tuota exänsä käytöstä minun niskoilleni, kuten ei kuulukaan.
Olen ollut myös suhteessa, jossa oli sairaalloista mustasukkaisuutta. Siihen ei auta mikään, jos tämä ei itse myönnä ongelmaa.
Tämä sairaalloisen mustasukkainen ex niin ikään tutki puhelimeni, tietokoneelta tutkittiin sivuhistoriat ja evästeet, järjestettiin järjettömiä ja ahdistavia kuulusteluja miespuolisista opiskelutovereista, haukuttiin vaikka millä nimityksillä omassa päässä rakennettujen pettämisluulojen takia, hiippailtiin perässä käydessäni lenkillä/kaupassa jne jne jne.Luin aiheesta ja lainasin kirjastosta pari kirjaa, luetutin exällä niistä muutaman olennaisen luvun, jossa kerrottiin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta.
Luettuaan ex vain tokaisi, että meidän asia on ihan eri juttu, koska minä olen niin epäluotettava. Että jos olisin vaan luotettavampi, niin hänen ei tarvitsisi epäillä 👍
Tuossa vaiheessa siis oltiin käytännössä 24/7 yhdessä, poislukien koulupäiväni. Että alkoi olla jo vähissä edes mahdollisuudet mihinkään pettämisiin, mutta se ei menoa haitannut.Homma vaan paheni ja paheni. Lopulta ison riidan aiheutti vaikka se, että tv:stä tuli komediaa ja nauroin jonkun miespuolisen hahmon sanomalle jutulle. Alkoi myös murjottaa siitä, jos tv-ohjelmassa joku naispuolinen hahmo petti miestään. Jupisi, että "tollasia ne kaikki naiset on" ja mulkoili minua, saaden tästä tv-ohjelman tapahtumastakin minun syytäni.
Joo, en lopulta enää jaksanut ja tein sen viisaimman vedon, eli jätin tuon tyypin.
Ihan kuin mun exä. Sanoi vielä suhteen alussa, ettei halua "vahdittavaa muijaa" - ja muuta ei tehnytkään. Käytiin hänen aloitteesta jopa pariterapiassa, jossa hän suuttui kun terapeutti ei nähnyt ongelmana minun ilmiselvää pahuutta/epäluotettavuutta vaan miehen mustasukkaisuuden. En alistunut sikäli että pidin aina pääni omista menoistani ja kavereistani, mutta annoin hänen tutkia puhelimeni ja tietokoneen aina kun halusi. Mies päätyi sitten pettämään itse ja halusi sitten erota koska ei voinut luottaa minuun. Se oli hyvä päätös, vaikka tekikin alkuun surulliseksi. Jokusen vuoden kuluttua otti yhteyttä ja olisi halunnut antaa minulle uuden mahdollisuuden mutta olin jo pariutunut uudelleen, lapsikin syntynyt eikä jostain syystä muutenkaan kiinnostanut yhtään.
Ap, on tosiaan kohtuutonta sun miehen käytös. Vaatisin hänen menoa terapiaan jos olisin sinä. Toivottavasti saatte asian kuntoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea uskoa, että tuo paremmaksi muuttuisi.
Alue: Aihe vapaa
Joo no toivotaan että se mies joku päivä kasvattaa itelleen henkiset p*llit. Mustasukkaisuus on heikkoutta.