”Kato peiliin ja mieti”. Tällainen viesti exältä.

No hän on hieman ylimielinen, lapsellinen, nuuka ja katkera. Siksi kommentoi noin.

Varmaan oot pettänyt

Vierailija kirjoitti:

Kysyin, miksi pitää olla aina niin vaikeaa sopia (lasten) asioista. Sama mitä kysyy, vastausta saa odotella. Tai jos ehdottaa, että minä voin ostaa salibandykengät, jos hän ostaa mailan ja suojalasit, niin joko ei vastaa ollenkaan tai sitten ei käy. Miten minun sitten pitäisi olla? Sopimatta mistään yhtään mitään? Ja miten minulla on se peiliin katsomisen paikka, jos yritän sopia asioista? Jos joku osaa selittää, niin mielellään otan tulkintoja vastaan.

Ehkä se ajattelee niin, että kun maksaa ilmeisesti elareita niin siinä on mailarahaa ja turha vastailla.

Exäsi tuntee sinut, me emme. Kuuntele exääsi.

Varmaan sieltä löytyy myös jotain sunkin puolelta peiliin katsomisia, mutta jospa nyt kysyisit, että voisko auttaa?

- ei kaikki pysty tietämään, mitä toinen ajattelee, että mitähän vastauksia sieltä peilistä pitäisi löytyä. Usein kysyntä ja tarjonta tällä saralla ei kohtaa ja siksi suorapuhe auttaisi, eikä niinkään epämääräiset sanonnat.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan oot pettänyt

Miten voi pettää, kun ei olla vuosiin oltu enää yhdessä? Minun seurusteluni tai tapailuni ei exälle kuulu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Exäsi tuntee sinut, me emme. Kuuntele exääsi.

eihän se eksä sanonut mitään. Epämääräisiä latteuksia.

Katso peiliin on yhtä kuin en osaa tarkalleen sanoa missä mättää koska olen näissä asioissa vähän tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin, miksi pitää olla aina niin vaikeaa sopia (lasten) asioista. Sama mitä kysyy, vastausta saa odotella. Tai jos ehdottaa, että minä voin ostaa salibandykengät, jos hän ostaa mailan ja suojalasit, niin joko ei vastaa ollenkaan tai sitten ei käy. Miten minun sitten pitäisi olla? Sopimatta mistään yhtään mitään? Ja miten minulla on se peiliin katsomisen paikka, jos yritän sopia asioista? Jos joku osaa selittää, niin mielellään otan tulkintoja vastaan.

Ehkä se ajattelee niin, että kun maksaa ilmeisesti elareita niin siinä on mailarahaa ja turha vastailla.

Meillä ei makseta elareita puolin eikä toisin, kun on yhteishuoltajuus vuoroviikoin.

Ap

Mä nyt esitän kärjistyksen: exä on katkera, eikä siksi innostu hoitamaan asioita kunnolla. Perseestä moinen tietenkin on. Helpoimmalla asioista pääsee, kun hoitaa ne ajallaan. Toinen juttu on sitten se, ovatko esimerkiksi salibandyvarusteet välttämättömät. Anna anteeksi, nyt en halua syyllistää, rakennan vain esimerkkiä. Jos lapsi aloittaa vuodessa viisi harrastusta ja jokaiseen pitää ostaa satasen varusteet, niin on ihan kohtuullista kieltäytyä maksamasta niistä yhtään mitään. Kuitenkin tuon exän olisi viisainta tuoda ilmi näkemyksensä, eikä höpistä tulkinnanvaraisuuksia peiliin katsomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin, miksi pitää olla aina niin vaikeaa sopia (lasten) asioista. Sama mitä kysyy, vastausta saa odotella. Tai jos ehdottaa, että minä voin ostaa salibandykengät, jos hän ostaa mailan ja suojalasit, niin joko ei vastaa ollenkaan tai sitten ei käy. Miten minun sitten pitäisi olla? Sopimatta mistään yhtään mitään? Ja miten minulla on se peiliin katsomisen paikka, jos yritän sopia asioista? Jos joku osaa selittää, niin mielellään otan tulkintoja vastaan.

Ehkä se ajattelee niin, että kun maksaa ilmeisesti elareita niin siinä on mailarahaa ja turha vastailla.

Meillä ei makseta elareita puolin eikä toisin, kun on yhteishuoltajuus vuoroviikoin.

Ap

Siksi näissäkin tapauksissa toinen maksaa toiselle elareita jotta ne hankinnat saadaan tehtyä ilman ärsyttäviä kyselyjä ja sopimisia. Eli yleensä äidille koska äiti on shoppailuintoisempi. Ihan typerää molempien raahautua samaan kauppaan vuorollaan kun toinen vois kerralla ostaa kaiken. Tai sitten vaan ostat kaiken ja ilmotat paljonko pitää maksaa sulle että menee tasan pökkiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt esitän kärjistyksen: exä on katkera, eikä siksi innostu hoitamaan asioita kunnolla. Perseestä moinen tietenkin on. Helpoimmalla asioista pääsee, kun hoitaa ne ajallaan. Toinen juttu on sitten se, ovatko esimerkiksi salibandyvarusteet välttämättömät. Anna anteeksi, nyt en halua syyllistää, rakennan vain esimerkkiä. Jos lapsi aloittaa vuodessa viisi harrastusta ja jokaiseen pitää ostaa satasen varusteet, niin on ihan kohtuullista kieltäytyä maksamasta niistä yhtään mitään. Kuitenkin tuon exän olisi viisainta tuoda ilmi näkemyksensä, eikä höpistä tulkinnanvaraisuuksia peiliin katsomisesta.

Ymmärrän pointin. Voihan hyvinkin olla, että tämä salibandyharrastus on exäni mielestä turha. Kolmas vuosi tosin menossa, ja lapsi itse sitä haluaa harrastaa. Kesän aikana muutenkin ollut kasvupyrähdys, joten kaikki jäänyt pieneksi. Suojalasit katosi jonnekin, ja ilman niitä ei ole kentälle asiaa. Mutta jos isänsä haluaa, ettei osteta uusia, niin vastaisi sitten niin. Tämä salibandy oli vain yksi esimerkki. Kaikki on yhtä vaikeaa hoitaa. Jos kysyn tekstarilla, menenkö lapsen kanssa koulupäivän aikana lääkäriin vai pääseekö hän, vastaus tulee ehkä edellisenä iltana tai ei ollenkaan. Mitään tärkeää lapsiin liittyvää ei tietenkään jätetä hoitamatta, siitä en häntä syytä. Ärsyttää vain tällä hetkellä tuo kato peiliin- kommentointi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt esitän kärjistyksen: exä on katkera, eikä siksi innostu hoitamaan asioita kunnolla. Perseestä moinen tietenkin on. Helpoimmalla asioista pääsee, kun hoitaa ne ajallaan. Toinen juttu on sitten se, ovatko esimerkiksi salibandyvarusteet välttämättömät. Anna anteeksi, nyt en halua syyllistää, rakennan vain esimerkkiä. Jos lapsi aloittaa vuodessa viisi harrastusta ja jokaiseen pitää ostaa satasen varusteet, niin on ihan kohtuullista kieltäytyä maksamasta niistä yhtään mitään. Kuitenkin tuon exän olisi viisainta tuoda ilmi näkemyksensä, eikä höpistä tulkinnanvaraisuuksia peiliin katsomisesta.

Ymmärrän pointin. Voihan hyvinkin olla, että tämä salibandyharrastus on exäni mielestä turha. Kolmas vuosi tosin menossa, ja lapsi itse sitä haluaa harrastaa. Kesän aikana muutenkin ollut kasvupyrähdys, joten kaikki jäänyt pieneksi. Suojalasit katosi jonnekin, ja ilman niitä ei ole kentälle asiaa. Mutta jos isänsä haluaa, ettei osteta uusia, niin vastaisi sitten niin. Tämä salibandy oli vain yksi esimerkki. Kaikki on yhtä vaikeaa hoitaa. Jos kysyn tekstarilla, menenkö lapsen kanssa koulupäivän aikana lääkäriin vai pääseekö hän, vastaus tulee ehkä edellisenä iltana tai ei ollenkaan. Mitään tärkeää lapsiin liittyvää ei tietenkään jätetä hoitamatta, siitä en häntä syytä. Ärsyttää vain tällä hetkellä tuo kato peiliin- kommentointi.

Ap

Miksi et voi soittaa? Kaikki eivät todellakaan jaksa olla koko ajan naputtamassa viestejä. Soitat ja saat heti asian selväksi. Ei pitäisi olla vaikeaa aikuiselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin, miksi pitää olla aina niin vaikeaa sopia (lasten) asioista. Sama mitä kysyy, vastausta saa odotella. Tai jos ehdottaa, että minä voin ostaa salibandykengät, jos hän ostaa mailan ja suojalasit, niin joko ei vastaa ollenkaan tai sitten ei käy. Miten minun sitten pitäisi olla? Sopimatta mistään yhtään mitään? Ja miten minulla on se peiliin katsomisen paikka, jos yritän sopia asioista? Jos joku osaa selittää, niin mielellään otan tulkintoja vastaan.

Ehkä se ajattelee niin, että kun maksaa ilmeisesti elareita niin siinä on mailarahaa ja turha vastailla.

Meillä ei makseta elareita puolin eikä toisin, kun on yhteishuoltajuus vuoroviikoin.

Ap

Siksi näissäkin tapauksissa toinen maksaa toiselle elareita jotta ne hankinnat saadaan tehtyä ilman ärsyttäviä kyselyjä ja sopimisia. Eli yleensä äidille koska äiti on shoppailuintoisempi. Ihan typerää molempien raahautua samaan kauppaan vuorollaan kun toinen vois kerralla ostaa kaiken. Tai sitten vaan ostat kaiken ja ilmotat paljonko pitää maksaa sulle että menee tasan pökkiin.

Vähän ohis mut pakko huomauttaa: Nuo elatusmaksut alkaa kyllä olla hiukka mennyttä aikaa. Jos vanhemmilla sama tulotaso ja yhteishuoltajuus ja vuoroviikko-systeemit, harvemmin nyk. enää määrätään elatusta maksettavaksi.

Niin no jos ne lapset on teillä vuoroviikoin niin kai hän haluaa vetää selkeet sävelet ja rajat siihen että miten kenenkin viikolla toimitaan. On se mustakin hiton ärsyttävää jos ex pommittaa koko ajan kun voisi ne käytännönasiat omalla lähiviikolla hoitaa itsekin. Siksi en monesti vastaa itsekään jos on omalla vapaaviikolla jo muita suunnitelmia. Menis aivan höpöksi jos mistään ei selvittäis itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt esitän kärjistyksen: exä on katkera, eikä siksi innostu hoitamaan asioita kunnolla. Perseestä moinen tietenkin on. Helpoimmalla asioista pääsee, kun hoitaa ne ajallaan. Toinen juttu on sitten se, ovatko esimerkiksi salibandyvarusteet välttämättömät. Anna anteeksi, nyt en halua syyllistää, rakennan vain esimerkkiä. Jos lapsi aloittaa vuodessa viisi harrastusta ja jokaiseen pitää ostaa satasen varusteet, niin on ihan kohtuullista kieltäytyä maksamasta niistä yhtään mitään. Kuitenkin tuon exän olisi viisainta tuoda ilmi näkemyksensä, eikä höpistä tulkinnanvaraisuuksia peiliin katsomisesta.

Ymmärrän pointin. Voihan hyvinkin olla, että tämä salibandyharrastus on exäni mielestä turha. Kolmas vuosi tosin menossa, ja lapsi itse sitä haluaa harrastaa. Kesän aikana muutenkin ollut kasvupyrähdys, joten kaikki jäänyt pieneksi. Suojalasit katosi jonnekin, ja ilman niitä ei ole kentälle asiaa. Mutta jos isänsä haluaa, ettei osteta uusia, niin vastaisi sitten niin. Tämä salibandy oli vain yksi esimerkki. Kaikki on yhtä vaikeaa hoitaa. Jos kysyn tekstarilla, menenkö lapsen kanssa koulupäivän aikana lääkäriin vai pääseekö hän, vastaus tulee ehkä edellisenä iltana tai ei ollenkaan. Mitään tärkeää lapsiin liittyvää ei tietenkään jätetä hoitamatta, siitä en häntä syytä. Ärsyttää vain tällä hetkellä tuo kato peiliin- kommentointi.

Ap

Miksi et voi soittaa? Kaikki eivät todellakaan jaksa olla koko ajan naputtamassa viestejä. Soitat ja saat heti asian selväksi. Ei pitäisi olla vaikeaa aikuiselle ihmiselle.

Ei minustakaan, mutta tämä kyseinen ex ei halua puhelinsoittoja. Tuli aika selväksi, kun erottiin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin, miksi pitää olla aina niin vaikeaa sopia (lasten) asioista. Sama mitä kysyy, vastausta saa odotella. Tai jos ehdottaa, että minä voin ostaa salibandykengät, jos hän ostaa mailan ja suojalasit, niin joko ei vastaa ollenkaan tai sitten ei käy. Miten minun sitten pitäisi olla? Sopimatta mistään yhtään mitään? Ja miten minulla on se peiliin katsomisen paikka, jos yritän sopia asioista? Jos joku osaa selittää, niin mielellään otan tulkintoja vastaan.

Ehkä se ajattelee niin, että kun maksaa ilmeisesti elareita niin siinä on mailarahaa ja turha vastailla.

Meillä ei makseta elareita puolin eikä toisin, kun on yhteishuoltajuus vuoroviikoin.

Ap

Siksi näissäkin tapauksissa toinen maksaa toiselle elareita jotta ne hankinnat saadaan tehtyä ilman ärsyttäviä kyselyjä ja sopimisia. Eli yleensä äidille koska äiti on shoppailuintoisempi. Ihan typerää molempien raahautua samaan kauppaan vuorollaan kun toinen vois kerralla ostaa kaiken. Tai sitten vaan ostat kaiken ja ilmotat paljonko pitää maksaa sulle että menee tasan pökkiin.

Vähän ohis mut pakko huomauttaa: Nuo elatusmaksut alkaa kyllä olla hiukka mennyttä aikaa. Jos vanhemmilla sama tulotaso ja yhteishuoltajuus ja vuoroviikko-systeemit, harvemmin nyk. enää määrätään elatusta maksettavaksi.

Varmaan kuntakohtaistakin. Täällä Oulussa se on kuulemma vielä perusoletuksena että lasketaan se sille jonka luona on kirjoilla, mutta siitä voi keskinäisen sopimuksen puitteissa luopua.

Vierailija kirjoitti:

Niin no jos ne lapset on teillä vuoroviikoin niin kai hän haluaa vetää selkeet sävelet ja rajat siihen että miten kenenkin viikolla toimitaan. On se mustakin hiton ärsyttävää jos ex pommittaa koko ajan kun voisi ne käytännönasiat omalla lähiviikolla hoitaa itsekin. Siksi en monesti vastaa itsekään jos on omalla vapaaviikolla jo muita suunnitelmia. Menis aivan höpöksi jos mistään ei selvittäis itse.

Huh huh, voisi alkaa melkoinen vedätys, jos noin toimitaan. Sittenhän se toinen saa ostaa yksin kaikki sukset ja polkupyörät ja potkulaudat, kun toinen ei omalla viikollaan ”huomaa” mitään puuttuvan. Maksaako harrastusmaksutkin aina se, jonka viikolla lasku sattuu erääntymään? Ettei vaan tartte häiritä toista ”vapaaviikolla”. Jos pe on vaihtopäivä ja lapset lähtee isältään, menee koulusta äidilleen ja päin vastoin, niin milloin ne huoltajat sopii lasten asioista? Kirjepostilla vai?