Mikä oli todennäköisyys selvitä hengissä jos joutui ambulanssiin 70-80-luvulla?

Ja ne oli hevosvetoisia kärryjäkin silloin, uusinta uutta oli jouset vaunuissa. Oli maar pehmuista menoa verrattuna vanhaan. Kehitys kehittyy!

up

Olen ollut ambulanssissa -70 luvulla. Pillit päällä mentiin.

Hengissä edelleen ja ikää pian 50v.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ambulanssissa -70 luvulla. Pillit päällä mentiin.

Hengissä edelleen ja ikää pian 50v.

Ap tarkoittaa jos joutuu potilaana ambulanssin kuljetettavaksi. Tuolloinhan oli kolmen H:n hoito, eli huopaa, happea ja hanaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiettävästi tuolloin sovellettiin kolmen H:n hoitoa, eli huopaa, happea ja hanaa. Ambulanssit vain kuljetti potilaat sairaalaan ja varsinaista hoitoa sai vasta siellä. Perimätiedon mukaan potilaita kuoli paljon.

Todennäköisesti kuitenkin kuoli enemmän heitä, jotka eivät akuutilla hetkellä päässeet ambulanssin kyytiin syystä tai toisesta, kuin heitä jotka kyytiin pääsivät. Toki vuoisen saatossa niin ambulanssien varustelu, ambulanssin henkilökunnan osaamine ja yleisemmin valmiudet toimia ovat vuosien saatossa parantuneet.

Kyllähän ne perus ensihoidon silloinkin osasivat tehdä.

Liuoitushoidosta, deffasta ja muiden vehkeiden mukana olosta en tiedä.

Oli kai niissä lääkäreitä kyydissä silloinkin?

Ero oli vain se, että ambulansseja oli enemmän ja ne tulivat aika nopeasti, jos sattuivat olemaan vapaana. Mutta muuten, mun naapuri oli ambulanssikuski, ihan yksityisyrittäjä ja kuskihan hän vain oli. Mutta oli naapurissa, 300 metrin päässä. Nykyään samassa paikassa ambulanssi tulee 40 km päästä, ellei joku ole lähistöllä sattumalta. Kun isäni joutui sairaalaan - kuoli sairaalassa samana iltana, oli ambulanssi ihan sattumalta samalla paikkakunnalla, kun oli tuonut potilaita terveyskeskukseen.

Mutta sitten taas se kylän ainoa ambulanssi oli se, jota kutsuttiin, ei muita ja jos se oli ajossa, se oli sitten voi voi. Mahtoi olla rankka homma, kun saatettiin kutsua mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja kuolihan niitä ihmisiä ambulanssiin. Kuolee kyllä nykyäänkin.

Riippuu varmaan miksi joutui.

Silloin ambulanssi tuli paikalle nopeasti, tehtiin alkuselvitys (eli kolaripotias vai infarkti) ja vietiin potilas sairaalaan. Osa kuoli, osa ei, mutta lääkärin luona oltiin keskimäärin alle tunnissa (kaupungeissa vielä pikaisemmin).

Nyt ambulanssia odotellaan se tunti, joskus kaksikin eli potilas menehtyy jo ennen kuin tapaa ambulanssihenkilöstöä. Toki jos onnistuu sinnittelemään hengissä heidän tuloonsa asti, niin saa jo ambulanssissa parempaa hoitoa kuin 70-luvulla, mutta toisaalta voi saada myös väärän pikadiagnoosin ja jää kotiin kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ero oli vain se, että ambulansseja oli enemmän ja ne tulivat aika nopeasti, jos sattuivat olemaan vapaana. Mutta muuten, mun naapuri oli ambulanssikuski, ihan yksityisyrittäjä ja kuskihan hän vain oli. Mutta oli naapurissa, 300 metrin päässä. Nykyään samassa paikassa ambulanssi tulee 40 km päästä, ellei joku ole lähistöllä sattumalta. Kun isäni joutui sairaalaan - kuoli sairaalassa samana iltana, oli ambulanssi ihan sattumalta samalla paikkakunnalla, kun oli tuonut potilaita terveyskeskukseen.

Mutta sitten taas se kylän ainoa ambulanssi oli se, jota kutsuttiin, ei muita ja jos se oli ajossa, se oli sitten voi voi. Mahtoi olla rankka homma, kun saatettiin kutsua mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ja kuolihan niitä ihmisiä ambulanssiin. Kuolee kyllä nykyäänkin.

Jaa oliko? Ehkä teille kun oli niin lähellä, mutta aika harvoin oli varsinkaan maaseudulla ambulanssi tuli nopeasti. Silloin lanssissa oli vain kuljettaja, joten potilas eli tai kuoli ihan itseksee matkan aikana.

Asiasta on tehty oikein väitöskirja, ja päätelmä oli että ambulanssinkuljettajalla oli tuolloin suurin mahdollisuus selvitä hengissä perille saakka. Yllätys, yllätys, pätee vielä tänäkin päivänä.

Ainakin minua vietiin ambulanssilla jo vuonna -70 kun olimme kaverin kanssa menosssa koulun jälkeen elokuvaa katsomaan. Menimme polkupyörillä ja minuun se henkilöauto silloin törmäsi. Seurasi matka sairaalaan , jossa todettiin aivotärähdys ja pohjelihaksessa hiukan tuntui jonkin aikaa.

Kahden viikon sairaalassaolon päästä olin taas koulussa luokalla muiden kanssa.

Se kaverini muuten kertoi jälkeenpäin ambulanssin olleen merkiltään komeasti: 'International'.