Välttelen ahdistavia asioita ihan viimeiseen asti

Olen itse taipuvainen vitkuttelemaan lievästi ahdistavissa asioissa sillä seurauksella, että ahdistus kasvaa (ja toimeen tarttuminen tulee entistä vaikeammaksi).

Ainoa asia, joka on oikeasti auttanut ja jonka olen pitänyt elämässäni, on "yhden minuutin periaate". Sen mukaan ikävältä tuntuvaa asiaa tulee tehdä vain yhden minuutin ajan (voi katsoa ihan kellosta ajan). Kun on minuutti täynnä, tekemisen saa lopettaa. Käytännössä tehtävän tekemistä kuitenkin jatkaa vielä vähän pitempään, jolloin on jo saanut aikaiseksi jotain, ja tarvittaessa tehtävään on myöhemmin helpompi palata, kun alku on valmis. Toimeen tarttuminen on se vaikein vaihe – tämä periaate helpottaa juuri sitä. Periaate perustuu japanilaiseen viisausperinteeseen.

Toinen, erityisesti tuohon sähköpostiviestin muotoilemisen ahdistavuuteen auttava asia on, että vaihtaa kokonaan suhtautumistapaa rempseämmäksi ja ajattelee ihan rationaalisesti, ettei maailma siihen kaadu, jos on välillä vaikka vähän lakonisempi ilmaisultaan. Ja jos vastaanottaja ei esim. ymmärrä jotain kohtaa, hän voi kysyä tarkennusta. Sellaista tapahtuu koko ajan ihmisten välisessä viestinnässä, koska ei ihmisillä ole aikaa hioa jokaista lausetta täydelliseksi.

Mulla on lukemattomia luonnoksia sähköpostissani ahdistavia asioita koskien :D en ole uskaltanut lähettää niitä silti, vaikka olenkin saanut valmiiksi.

Nosto... Vielä muutama min palstailua, sitten härkää sarvista - ap

Itse välttelen ahdistavia ihmisiä. Heitä on paljon.

Annan itselleni suklaata vasta sitten, kun olen saavuttanut jotain.