Lue keskustelun säännöt.
Itsetuhoiset ajatukset
11.10.2018 |
Mistä voi johtua itsetuhoiset ajatukset ja jatkuva itsemurhan ajattelu? Ei mene päivääkään etten suunnittelisi itseni tappamista tai vahingoittamista. En ole masentunut enkä millään tavalla surullinen eikä minulla ole mitään ongelmia, haluan silti kuolla. Ajattelen/toivon myös sairastuvani ja kuolevani siihen. Näitä ajatuksia on ollut eskarista asti ja olen nyt 16. En pysty puhumaan tästä oikeastaan kenenkään kanssa, koska pelkään joutuvani suljetulla osastolle tai jotain. :D Onko tämä ihan normaalia?
Kommentit (13)
En uskalla tehdä sitä oikeasti, mutta ajattelen sitä pakonomaisesti 24/7. Pienenä yritin hypätä autosta kesken ajon, mennä junan alle, viiltelin ja otin äidin lääkkeitä, mutta mitään ei onneksi tapahtunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita kriisipuhelimeen 010 195 202
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-e…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3290175/voi-miten-noloo-yks-dumppaamani…
miksi ap teet tälläisiä aloituksia?
Hae nyt sitä apua vaikka moni sitä alapeukuttikin... typerykset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ennen tehnyt tänne aloituksia, vaikka olenkin pyörinyt täällä vuosia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo on pakkoajatuksia. Opettele niistä lisää Googlen avulla.
Hae apua. kirjoitti:
Go for it.
You first ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kiinnostavaa, että jollain olis pakkoajatuksia itsensä satuttamisesta kumminkaan ilman halua tehdä niin. Onko ap joskus ollut kuitenkin masentunut? Oliko jotain ahdistavaa lapsena tai joku mistä kuolemanajatus juuttui mieleen? Itse olen ollut joskus masentunut ja fantasioin itsemurhasta usein, vaikka en tunne varsinaista halua tehdä sitä.
Mulla oli sun iässä ruokavalio ihan päin prinkkalaa. Ferritiini, josta täällä joku vouhottaa, on tärkeä, jos se on se rauta-arvo. Lisäksi muut hivenaineet, joita kasvava ihminen tarvitsee. Mä söin karkkia, joten ei ihme, että teki mieli kuolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soita kriisipuhelimeen 010 195 202
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-e…
Soita heti, kun vaan mahdollista. Se ei sitouta mihinkään, vaan saat ammattilaisen mielipiteen. Ovat hyvin empaattisia ihmisiä ja osaavat antaa ajatuksia ja ehdotuksia.
Go for it.