Miksi alat tapailla, jos et ole todella ihastunut?

Nykyistä miestäni aloin tapailla ilman isoja tunteita. Pidin häntä seksikkäänä ja ihan hauskana seurana joten tapailtiin ja lopulta seksisuhteesta tulikin parisuhde. En voisi olla onnellisempi nyt 7 vuoden jälkeen :) Aina se rakkaus ei roihahda heti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ”tapailen” ilman, että olen ihastunut. Enhän muuten voi ihastua, ellen tiedä, mitä toinen puhuu. Enkä voi tietää, mitä toinen puhuu, ellen tapaile.

Mutta seurustelua en aloittaisi ilman, että olen ihastunut. Eli seurustelu tarkoittaa tietyn asteista sitoutumista ja sitä, etten tapaile muita miehiä.

Mutta jos ei ole ihastusta, niin minun ei tee mieli tapailla, mieluummin tapailen ystäviäni :D

Se on totta, ettei kunnon ihastusta voi tulla ennen kuin tuntee toisen, mutta jotenkin en vaan jaksa lähteä tapailemaan jotakuta ja katsoa tuleeko tästä tunnetta jos ei ihastusta ole jo valmiiksi

Vierailija kirjoitti:

En ihastu kehenkään. Yksinkö sitten pitäisi olla?

No se on sun asia, minä olisin mieluummin yksin kuin suhteessa ihmiseen johon ei ihastumisen eikä rakastumisen tunnetta. Aika jännä että näitä ihmisiäkin on.

no on mukavaa saada pimppi perse

Itse pidän rajaa kihlautumisessa ja naimisiinmenossa sekä lasten hankinnassa, niihin mennessä pitäisi olla jo oikeasti rakastunut. Tapailu ja seurustelu voivat vielä olla sellaista etsimistä ja tutustumista, tunteiden kehittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihastu kehenkään. Yksinkö sitten pitäisi olla?

No se on sun asia, minä olisin mieluummin yksin kuin suhteessa ihmiseen johon ei ihastumisen eikä rakastumisen tunnetta. Aika jännä että näitä ihmisiäkin on.

Jännä joo, että joskus tekee mieli viettää aikaa toisen ihmisen kanssa, ja jopa harrastaa seksiä, vaikkei olisi rakastunutkaan. Eiköhän tuo ole aika inhimillistä ja normaalia kuitenkin. Minkä ihmeen takia pitäisi olla jotain suuria tunteita, että voisi tapailla mukavaa ihmistä?

Kun naaraalla on runsaasti rahulia niin jo kiinnostaa.

Tapailun oikeampi, rehellinen nimitys on dippailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihastu kehenkään. Yksinkö sitten pitäisi olla?

No se on sun asia, minä olisin mieluummin yksin kuin suhteessa ihmiseen johon ei ihastumisen eikä rakastumisen tunnetta. Aika jännä että näitä ihmisiäkin on.

Jännä joo, että joskus tekee mieli viettää aikaa toisen ihmisen kanssa, ja jopa harrastaa seksiä, vaikkei olisi rakastunutkaan. Eiköhän tuo ole aika inhimillistä ja normaalia kuitenkin. Minkä ihmeen takia pitäisi olla jotain suuria tunteita, että voisi tapailla mukavaa ihmistä?

No mä olen sitten outo, mutta mun ei tee mieli pussailla ihmistä jota kohtaan ei tunteita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihastu kehenkään. Yksinkö sitten pitäisi olla?

No se on sun asia, minä olisin mieluummin yksin kuin suhteessa ihmiseen johon ei ihastumisen eikä rakastumisen tunnetta. Aika jännä että näitä ihmisiäkin on.

Jännä joo, että joskus tekee mieli viettää aikaa toisen ihmisen kanssa, ja jopa harrastaa seksiä, vaikkei olisi rakastunutkaan. Eiköhän tuo ole aika inhimillistä ja normaalia kuitenkin. Minkä ihmeen takia pitäisi olla jotain suuria tunteita, että voisi tapailla mukavaa ihmistä?

No mä olen sitten outo, mutta mun ei tee mieli pussailla ihmistä jota kohtaan ei tunteita

Onhan sekin tunne, että tykkää toisesta ja haluaa sitä. Ei se silti ole sama tunne kuin ihastuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihastu kehenkään. Yksinkö sitten pitäisi olla?

No se on sun asia, minä olisin mieluummin yksin kuin suhteessa ihmiseen johon ei ihastumisen eikä rakastumisen tunnetta. Aika jännä että näitä ihmisiäkin on.

Jännä joo, että joskus tekee mieli viettää aikaa toisen ihmisen kanssa, ja jopa harrastaa seksiä, vaikkei olisi rakastunutkaan. Eiköhän tuo ole aika inhimillistä ja normaalia kuitenkin. Minkä ihmeen takia pitäisi olla jotain suuria tunteita, että voisi tapailla mukavaa ihmistä?

No mä olen sitten outo, mutta mun ei tee mieli pussailla ihmistä jota kohtaan ei tunteita

Ei minunkaan, mutta aika moni - etenkin mies - on vain liskoaivoinen, libidolla käyvä elukka. Limakalvojen hinkkausta pitää saada ilman ajatuksen häivää.

Koska on harvinaista että ihastuu kertaheitolla. Sen sijaan tietty kiinnostus kyllä herää mahdollisesti ja sen pohjalta ihmistä haluaa nähdä jatkossakin.

Joskus sitten tunteet laimenee kun huomaa että ollaan liian erilaisia tms. Tai oikeastaan noin käy usein. Mutta jos kelpuuttaisi vain ihmisiä joihin ihastuu heittämällä heti niin aika hiljasta olisi. Ja toisaalta ne intensiivisestä ihastuksesta alkaneet suhteet ovat ainakin itselläni menneet poskelleen kun taas ne joissa edetty rauhallisesti ja tutustuttu ovat syventyneet pitkiksi rakkaussuhteiksi. Eikä se yhtään vähennä toiseen kokemaani välittämistä ja intohimoa, vaikkei se olekaan roihunnut heti vaan kytenyt ja syttynyt pikkuhiljaa.

Jos minuun salamaihastutaan tai itse teen niin katoan yleensä tilanteesta aika nopeasti, sellainen on mielestäni aika sairas ilmiö. Kysymyksessähän ei ole juuri vastakkaiseen osapuoleen kohdistunut tunne vaan ihastuminen omaan mielikuvaan toisesta ihmisestä. Muutaman kerran olen joutunut salamaihastuneen miehen "uhriksi" ja saanut haukkumiset kun en ole vastannutkaan tätä aivojen kehittämää mielikuvaa vaan olen ollut ihan oikea omilla aivoilla ajatteleva henkilö. Yritän valita kumppanin järkiperusteisesti ja tapailen siis surutta tyyppejä joihin en ole tunnemielessä mitenkään ihastunut vaan joiden kanssa jutut natsaavat muutoin yhteen ja joiden äly ja huumorintaju ovat tasapainossa omien ominaisuuksieni kanssa. Hyviä löytöjä on ollut ja joistakin saattaa vaikka kehittyä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska itse lämpenen hitaasti uusille ihmisille. Ikinä ei ole ollut mitään salamaihastumista. Mistä sen etukäteen tietää voiko jutusta tulla jotain vai ei? Toki tällöin ei pidä esittää ihastunutta jos sitä ei ole.

Eikö se ole vähän hassua tapailla ja pussailla ja harrastaa seksiä, jos kerran ei ole vielä mitään tunnetta? miten siinä tekee mieli tehdä mitään intiimimpää? Yhtä lailla voisi sekstailla ystävän kanssa, koska heidän kanssa on kivaa.

Eihän siihen tapailuun liity mitään intiimiä. Jutellaan ja vietetään aikaa yhdessä. Aika outoa ajatella että tosta noin vaan aletaan pussailla ja muuta. Tapailu ei tosiaan tarkoita seksiä.

Toisilla voi olla seksiä ja toisilla ei. Jos sovitaan, ettei taas ajauduta siihen jankkaamiseen tässä ketjussa. On ihmisiä, jotka osaavat nauttia seksistä ihan omana juttunaan ja sitten on niitä, jotka eivät voi erottaa sitä rakkaussuhteesta. Eteenpäin.

Ajankuluksi,  saadakseni seksiä ja saahan siitä muitakin hyödykkeitä kun mies maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ”tapailen” ilman, että olen ihastunut. Enhän muuten voi ihastua, ellen tiedä, mitä toinen puhuu. Enkä voi tietää, mitä toinen puhuu, ellen tapaile.

Mutta seurustelua en aloittaisi ilman, että olen ihastunut. Eli seurustelu tarkoittaa tietyn asteista sitoutumista ja sitä, etten tapaile muita miehiä.

Mutta jos ei ole ihastusta, niin minun ei tee mieli tapailla, mieluummin tapailen ystäviäni :D

Se on totta, ettei kunnon ihastusta voi tulla ennen kuin tuntee toisen, mutta jotenkin en vaan jaksa lähteä tapailemaan jotakuta ja katsoa tuleeko tästä tunnetta jos ei ihastusta ole jo valmiiksi

No mikäs siinä, jos niitä ihastumisia tulee vastaan muutenkin. Itselleni ei tullut, joten piti etsiä ihmisiä tinderistä. Pakkohan ne tyypit on tavata, ennen kuin voi puhua ihastumisesta.

Jos mies vaikuttaa sellaselta johon voin jopa rakastua nii suostun treffeille vaikken sillä hetkellä ole ku vähän ihastunut. Sitä paitsi ei ois kiva ko eka kieltäydyn, viikon päästä oonki korvia myöten lätkässä mut mies onki jo treffailemassa jotakuta toista.

Ja aina oon tälläsissä tapauksissa suostunut etenemään seurusteluun ku oon kunnolla ihastunut. Nytkin oon naimisissa sellasen kanssa joho olin eka vaa vähä ihastunut mut suostuin treffeille

Tapasin oman poikaystävän tinderin kautta,  en aluksi ollut kauhean ihastunut tai mitenkään silleen että tässä on se elämäni mies, mutta juteltiin suht asiallisesti muutama päivä ennen tapaamista. Menin treffeillekkin vähän sellaisella rennolla hälläväliä-takkiauki fiiliksellä koska olin juuri "eronnut" yhdestä muutaman kk:n säätöjutusta jossa olin ihastunut kovasti mutta toinen puoli ei ja se oli muutenkin aika sekava soppa- mutta kun tavattiin nykyisen poikaystävän kanssa, tunsin heti että tää tyyppi on ihan erilainen kuin ykskään ketä olin aiemmin tapaillut, joten juttu jatkui tosi luontevasti. En silloinkaan kuitenkaan ihastunut mitenkään suuremmin, vaikka toki hän silmääni miellytti ja meillä oli paljon yhteistäkin.

Ekan seksikerran jälkeen ehkä vasta ihastuin kunnolla, koska minulla nämä kaksi asiaa on aika korreloivat keskenään. Varoin kuitenkin etten liikaa hullaannu edellisen pettymyksen takia. Nyt ollaan oltu yhdessä n. 2 vuotta ja päälimmäisin tunne on syvä rakkaus ja arvostus toista kohtaan enkä vaihtais mihinkään. Eli ei minusta heti tarvi olla mitään jalatalta tunteita. Oikeastaan mietinkin että jopa voi olla parempikin niin että ei ollut sellaista, koska tuon tunteen laimetessa voi olla isompi shokki. Muutenkin olen sellainen että minulla kestää oman aikansa tutustua ihmisiin ja päästä sellaiselle tasolle että pystyn olemaan oma itseni ja juttelemaan täysin estoitta. Eli olen itse sitä mieltä että hitaampi tutustuminen josta kehittyy ihastuminen ja lopulta syvempi yhteys ja rakkaus on ainakin itselleni parempi vaihtoehto kuin suinpäin ensisilmäyksellä ihastuminen.

Jälkimmäisessä helposti tulee myös oltua liian innostunut joten jos toinen ei tunnekkaan heti samaa niin voi olla iso pettymys kun vastapuoli säikähtää jos toinen on yhtäkkiä ihan täysin lääpällään...