Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?
Muistelin deittailuaikojani ja tuli mieleen yksi mies joka puhui taukoamatta itsestään tai saavutuksistaan. Tuntui että hän halusi vain jonkun jolla on korvat. Myös kaikki sanomani piti jotenkin vääntää niin että hän pääsi pätemään jostain.
Mies: Hei ootkos seurannut tuota (joku ajankohtainen asia)
Minä: Joo olenhan mä aika paljonkin, kyllä minusta....
Mies alkaa selittää juurta jaksaen mistä koko ajankohtaisessa jutussa on kyse vaikka juuri sanoin että olen seurannut sitä :DDD
Kommentit (9847)
Ahdistaa itseä jo laittaakin kommenttia, koska tiedän että sohaisen ampiaispesää.
Oma syyni oli naisen hillittömän kokoiset häpyhuulet, jotka roikkuivat valehtelematta 8cm ulkopuolella.
Tiedän ettei niille voi mitään, mutta seksistä ei vaan tullut mitään kun tuntui olevan rullalla siellä sun täällä ja esteettisestikään ei itseä miellytä.
Olkaa hyvä, kivittäkää
Vierailija kirjoitti:
Sen vuoksi että paljastui että tämä nainen oli rasisti kun näki mun pojan ja tytön, mulla siis on edesmenneen vaimon kanssa adoptoitu Espanjasta kaksi lasta ja kun tämä nainen näki heidät ekaa kertaa (taisi olla kolmannet treffit. Hän kyllä tiesi että mulla on 2 lasta) sain sekä minä että molemmat lapseni rasistisia herjoja. Minä sen vuoksi etten voinut adoptoida muka Suomalaista vauvaa ja lapseni hiukan tummemman ihonvärinsä vuoksi. Siinä kohtaa mulle riitti, ja lujaa.
Saan varmaan kuraa niskaani, mutta onhan tuo hyvä pointti että miksi adoptoi muualta kun suomestakin vauvoja varmasti löytyy?
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli niin isot kassit että rupesi lopulta ällöttämään, kun ne "intiimissä kanssakäymisessä" loiskuivat takareisiin...tunsin huonoa omatuntoa et näin pinnallinen syy, mutta en voinut sille ällötyksen tunteelle mitään. En tuntenut enää viehätystä, vaikka muuten oli kaikin puolin mukava tyyppi kyseessä :S
Miesparka ei todennäköisesti ollut pitkään aikaan päässyt tyhjentämään kassejaan sinunlaisesi mukavan ihmisen kanssa:( Anna vähän armoa
Mies29 kirjoitti:
Ahdistaa itseä jo laittaakin kommenttia, koska tiedän että sohaisen ampiaispesää.
Oma syyni oli naisen hillittömän kokoiset häpyhuulet, jotka roikkuivat valehtelematta 8cm ulkopuolella.
Tiedän ettei niille voi mitään, mutta seksistä ei vaan tullut mitään kun tuntui olevan rullalla siellä sun täällä ja esteettisestikään ei itseä miellytä.
Olkaa hyvä, kivittäkää
Sisemmät häpyhuulet?
Vierailija kirjoitti:
Mies29 kirjoitti:
Ahdistaa itseä jo laittaakin kommenttia, koska tiedän että sohaisen ampiaispesää.
Oma syyni oli naisen hillittömän kokoiset häpyhuulet, jotka roikkuivat valehtelematta 8cm ulkopuolella.
Tiedän ettei niille voi mitään, mutta seksistä ei vaan tullut mitään kun tuntui olevan rullalla siellä sun täällä ja esteettisestikään ei itseä miellytä.
Olkaa hyvä, kivittäkääSisemmät häpyhuulet?
Kyllä, sisemmät. Ulkoisissa ei mitään vikaa.
Olin käymässä naisen luona ja kesken ruokailun hän säntäsi rappukäytävään huutamaan yläkerran naapurin lapsiperheelle. Kello oli 18 ja sieltä ei merkittävästi ääniä edes kuulunut mutta hän veti ihan jäätävät kilarit ja uhkaili perhettä lasulla ja huusi että hän on hoitaja ihan kurkkusuorana ettei se jäänyt keneltäkään kuulematta varmasti siinä rapussa.. sellaisen esityksen jälkeen päätin vähin äänin lähteä tekosyyn turvin pois. Kiitin hiljaa mielessäni että tämä hermoheikko hullun puoli tuli nyt jo esille..
Miehestä paljastui aika nopeassa ajassa montakin epämiellyttävää asiaa:
- tupakoi omassa asunnossaan sisällä
- ei koskaan ostanut tai tehnyt itse ruokaa, äitinsä kantoi ruoat hänelle aina
- suuttui herkästi ja muuttui olemukseltaan kireäksi, myöhemmin kuvaan tuli myös uhkailu
Lähdin aika nopeasti, eikä ole kaduttanut.
Vierailija kirjoitti:
Tapaili monia muitakin samaan aikaan. Yksi ei riittänyt.
M40
Olen myös samaa mieltä että jos ei pysty rauhoittumaan niin että tutustuu ensin yhteen ihmiseen kunnolla ja sitten vasta seuraavaan jos ei nappaa sellaisia paljon tapailla. Oli kyseessä sitten mies tai nainen.
N30
Mies oli liian täydellinen.. tunsin hänen seurassaan aina itseni huonommaksi ihmiseksi. Hävetti että olin hänelle kateellinen tuollaisesta asiasta.. olen varmaan aika kypsymätön kun en päässyt asiasta yli. Huomasin että aloin olla vihamielinen häntä kohtaan ja ärsyynnyn häneen helposti.. lopulta oli vaan pakko päästä kauemmas hänestä. Oli vaikea sietää millainen itsestäni kuoriutui hänen läsnä.
Naisella olikin aikamoiset kainalokarvat eikä kuulemma aikonut tehdä mitään niille.
Mulle on ihan OK esim. muhkea tussukarvoitus ja käy posliinikin sekä kaikki siltä väliltä. Mutta noi kainalot oli vaan tosi öklöttävät joten siihen kiinnostus lopahti.
Miehelle ei kelvannut piirakka. Siis mustikkapiirakka. Tein kahvin kaveriksi mutta mies ei suostunut edes maistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisenä jätin 8 kk seurustelun jälkeen miehen koska osoittautui ns aikuislapseksi.
Ymmärrän kyllä että elämässä on jo näillä ikävuosilla kolhuja, haavoja ja pettymyksiä vaikka muille jakaa, en ollut täydellistä etsimässäkään.En suostunut olemaan vain laastarin ja terapeutin roolissa, ihmisenä jonka pitää pönkittää ja nostattaa jatkuvasti kumppanin kadonnutta itsetuntoa.
En jaksanut enää perässävedettävää passiivisagressiivista "vinkumiinaa" jolta en saanut suhteessa juuri muuta kun satunnaista seuraa.
En mene yksityiskohtiin mutta lähes kaikki hänen toimintansa oli hyvinkin itsekeskeistä.
Tämä kuulosti hyvinkin lähes omalta tarinaltani.
Mies oli itse pa ja vihjaili/vitsaili tuon tuostakin että "olis kiva ku joku elättäs".
Miehellä oli hyviäkin puomia ja tykättiin saman kaltaisesta elämäntyylistä, mutta valitettavasti osoittautui liian suureksi ongelmavyyhdiksi joka näkyi ja kuului suhteessamme.
Ero oli hankala päätös ja muutamaan kerran kaduinkin, mutta en vaan jaksa enkä pysty kannattelemaan ketään.
Nuorena jäi varsin monta kundia sen takia että olivat joko kyvyttömiä sängyssä tai muuten vaan alkeellisia, eli hoitelivat oman osuutensa minuutissa.... heräsivät usein myös yksin seuraavana aamuna.
Tai heivasin vaan muuten veke koska jos yö ei synnyttänyt myöskään mitään romanttisia tunteita, oli turha tavata toiste.
.... tosin sillon 90 luvun alussa se oli helppoa kun ei ollut älypuhelimia eikä somea.... kun ovi kolahti kiinni niin sai olla rauhassa peräänkyselijöiltä.
Ilkeähkö kirjoitti:
Mies oli liian täydellinen.. tunsin hänen seurassaan aina itseni huonommaksi ihmiseksi. Hävetti että olin hänelle kateellinen tuollaisesta asiasta.. olen varmaan aika kypsymätön kun en päässyt asiasta yli. Huomasin että aloin olla vihamielinen häntä kohtaan ja ärsyynnyn häneen helposti.. lopulta oli vaan pakko päästä kauemmas hänestä. Oli vaikea sietää millainen itsestäni kuoriutui hänen läsnä.
Sulla pitää siis olla tarpeeksi huono mies, että voit tuntea olevasi hänen yläpuolella. Kuulostaa terveeltä.
- nuorena seurustelin jo toista vuotta, sitten pikkukylän ahdistus iski ja muutin lähikaupunkiin opiskelemaan ja senhän kyllä tiesi että loppuhan se oli suhteellemme. Kaipasin myös edelleen erästä toista jonka kanssa aiemmin olin styylaillut kesän.
- sitten oli pitkä laastarisuhde jonka jätin (sorry) kahdesti koska en vaan tuntenut häntä kohtaan mitään.
- eräs tyyppi jäi kun ei kertakaikkiaan kyennyt rankalta avioeroltaan, surkealta taloudelliselta tilanteeltaan ja mt ongelmiltaan mihinkään aikuismaiseen suhteesern. Oli ihan hukassa ja osottautui niin epävakaaksi, että oli viisainta antaa hänen hoidella elämänsä kuntoon ilman minua.
En ole kovin montaa jättänyt mutta aina syy on ollut se että ei synny mitään kipinää, ei vaikka väkisinkin oon yrittäny sitä hakea ja roikkunut suhteessa odotellen löytyskö "sitä" fiilistä.
Miksi tällainen ketju saa olla ja kaikki fiksut poistetaan? Puisevan tylsä!
En tavannut (jo keski-ikäistä) miestä pyynnöistä huolimatta toista kertaa ihan sen takia että hänen jutut oli ekalla treffillä niin outoja ja pervoja, että olin tapaamisen ajan enemmänkin hirmuisen vaivaantunut.
En reagoinut hänen törkyhuumoriinsa kuin väkinäisellä hymähtelyllä ja ehkä yritin kääntää juttua johonkin muuhun. Mietin kokoajan vaan sitä millä verukkeella pääsen mahd nopeasti pois. Hän myös toi heti julki kaikki sairautensa ja sain hyvin seikkaperäisen raportin jostain suolistosairaudestaan ja vessan tarpeestaan.
HänKÄÄN ei kysellyt minusta juuri mitään ehkä muutamaa olennaista kysymystä lukuunottamatta, eli keskittyi itsestään puhumiseen. Hyi hel...ti.
Pistin suhteenalulle heti stopin ku nainen paljastu feministiksi.
Liian erilainen huumorintaju. Esim. esitellessäni kotikaupunkiani ohimennen totesin eräästä kiviveistoksen tapaisesta, että siinä on meidän paikallinen Stonehenge, johon mies totesi, että ei voi olla niin vanha. Hän oikeasti luuli minun luulevan teosta muinaiseksi rakkennelmaksi. Sama toistui useassa muussakin yhteydessä. Hän voisi puolestaan kertoa tässä ketjussa, kuinka tapaili tyhmää naista, joka luuli liikeneympyrän modernia veistosta kivikautiseksi. Hän otti kaiken sanomani kirjaimellisesti.