Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

Kyntäjä Pasi kirjoitti:

Jokaisella naisella on jonkinasteinen hullun lehmän tauti. Ihan jokaisella. En ole vieläkään törmännyt yhteenkään täysin järkevään tasapainoiseen naiseen. Kerran tapasin yhden, joka vaikutti älykkäältä. No senkin älykkyys loppui kuin seinään, kun alkoi kuukautiset. Ei tasapainoista naista ole olemassakaan.

Ja jokaisella, aivan jokaisella miehellä hullun nettiporn..runkkaajan tauti! Älyä siihen ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen sanoi hieman aggressiivisesti, "Mua ei omista kukaan!" Aina hänet nähdessä, tuli tuo lause mieleen ja ajattelin että hän ei halua tai pysty omistautumaan parisuhteelle koskaan. Loppui se tapailu lyhyeen.

No, ihan oikeassahan nainen oli. Miksi sinä haluat, että joku omistaa sinut?

Ei siis saa sanoa toiselle mitään "mun kulta" tai vastaavaa, sehän olisi omistamista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Mielestäni suhteellisen kohtuuttomia vaatimuksia olivat ainakin ne, että minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia, koska hän ei heti kertonut mikä mieltä painoi. Jos olin jotenkin huomaamattani loukannut, niin hän mielessään paisutteli asiaa itse ollessani onnellisen tietämätön, kunnes sitten meni rajoittimen yli ja tuli räjähdys ja siinä vaiheessahan olin hänen silmissään jo itse Lucifer. Ilmeisesti logiikka oli sellainen, että minunhan olisi pitänyt alunperinkin jo tietää ja tajuta asia, vaan kun en tajunnut, niin se hänen mielessä raivostutti. Myöskin se oli mielestäni melko kohtuutonta odottaa heti muutamassa viikossa toimivaa seksiä, jos olen ollut lähes koko elämäni yksin vailla intiimiä kanssakäymistä. ap

Kuvailusi perusteella eksäsi oli narsisti. Hyvä että jätit. Nyt unohdat koko muijan, lakkaat kirjoittelemasta vauvapalstalle ja menet elämässä eteenpäin.

Olemmeko kaikki palstailijat siis paikallaan junnaavia elämättömiä luusereita? Vai koskeeko tämä vain miehiä. En vaan kauhean usein näe kehoitusta lopettaa vauvapalstailu ainakaan naisten kohdalla kun märistään jostain ukoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen sanoi hieman aggressiivisesti, "Mua ei omista kukaan!" Aina hänet nähdessä, tuli tuo lause mieleen ja ajattelin että hän ei halua tai pysty omistautumaan parisuhteelle koskaan. Loppui se tapailu lyhyeen.

No, ihan oikeassahan nainen oli. Miksi sinä haluat, että joku omistaa sinut?

Ei siis saa sanoa toiselle mitään "mun kulta" tai vastaavaa, sehän olisi omistamista!

Häh? Minä näen omistushaluna taas kontrolloinnin ja määräilyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Mielestäni suhteellisen kohtuuttomia vaatimuksia olivat ainakin ne, että minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia, koska hän ei heti kertonut mikä mieltä painoi. Jos olin jotenkin huomaamattani loukannut, niin hän mielessään paisutteli asiaa itse ollessani onnellisen tietämätön, kunnes sitten meni rajoittimen yli ja tuli räjähdys ja siinä vaiheessahan olin hänen silmissään jo itse Lucifer. Ilmeisesti logiikka oli sellainen, että minunhan olisi pitänyt alunperinkin jo tietää ja tajuta asia, vaan kun en tajunnut, niin se hänen mielessä raivostutti. Myöskin se oli mielestäni melko kohtuutonta odottaa heti muutamassa viikossa toimivaa seksiä, jos olen ollut lähes koko elämäni yksin vailla intiimiä kanssakäymistä. ap

Itsellä vastaavaa, itse kokenut mies, olin kokemattoman naisen kanssa. Tein kaikkeni jotta hänellä olisi helppoa, oli vain vaikea ottaa asioita puheeksi koska hän puhui negatiiviseen sävyyn seksistä, ja hän löi alas niillä puheilla juuri kun olin aikeissa ottaa puheeksi. Olisin tehnyt mitä vain toisen puolesta, ha yritin opettaa. Vaikeaa se vain oli koska vastaus oli jyrkkä ei lähes kaikkeen. Hän oli aivan ihana kaikin puolin, paitsi seksiä tuntui vastustavan joka käänteessä. Harmi itse todella seksuaalinen ja hän varmaan luuli päinvastoin tämän takia.

Niin, jäi sitten se tunnetason kohtaaminen pois? Kysyitkö koskaan miksi kielteinen asenne seksiin? Oliko traumoja: petetty, valehdeltu, salailtu? Ehkä sittenkin jotain kokenut: lähentelyä, lääppimistä, rais… ttu?

Yritin joskus kysyä, mutta koskaan hän ei juuri avautunut. Hänen päänsä esim. tärisi hieman jos jossain yhteydessä tuli hänen edellisen ihastuksen nimi esiin. Ei koskaan kertonut enempää kuin nimen, koska harrastimme samaa asiaa tuolloin, ja ilmeisesti käytiin samalla salilla saman harrastuksen kautta tietämättäni aluksi.

Ongelmien suurin alku oli meidän ja samalla hänen ensimmäinen kerta koskaan. Vietimme viikonloppuna alku iltaa omien kavereiden kanssa, olin jo menossa nukkumaan. Hän soitti ja halusi välttämättä nähdä. Olimme molemmat enemmän tai vähemmän humalassa. Kun hän pääsi luokseni, alkoi vain haluamaan sänkyyn kanssani "Haluan rakastella sua nyt!" Vaatteiden vähetessä kysyin 3 otteeseen eri tavoin "Oletko ihan varma?" Vielä juuri ennen yhtymistä, koska omasta mielestäni hetki ei ollut paras mahdollinen, hän vastasi aina "Kyllä nyt on oikea hetki." Humala ei auttanut omassa jarruttelussa kolmea kertaa enempää, ja halusin vain mielyttää häntä, ja aloitin. Mutta hyvä että ehdittiin aloittaa muutama sekunti, niin hän vain suuttui yhtäkkiä punaiseksi ja huusi että "Et musta muuta halua kuin sitä!" Pukeutui pikaisesti ja lähti raivoten menemään.

Seuraavana päivänä ei muistanut tapahtuneesta mitään muuta kuin oman huutonsa ja väitti että olin hyväksi käyttänyt häntä. Tämän jälkeen syytti minua tapahtuneesta. Yritin kertoa sana tarkasti mitä oli tapahtunut, koska muistin elävästi, muistan edelleen, mutta tuon jälkeen mikään ei ollut entisensä, syntyi vain kuilu välillemme kaiken suhteen ja hänellä alkoi jatkuva epäluottamus ja vastahakoisuus kaikkeen seksuaalisuuteen, täysin aiheetta koska ei itse muistanut mitä oli tapahtunut, syytti vain minua. Seuraavilla kerroilla kumi meni aina puhki, koska kestän useita tunteja, ja yhteiset kokemukset jäivät huonoiksi, jos esileikkejä ei pois suljeta.

Tuon yhden illan jos voisi peruuttaa sen tekisin. Kaikki voisi olla toisin. Ihanin ihminen keneen koskaan törmännyt. Harmi ettei muistanut mitä oli tapahtunut, ja kuilu välillämme syntyi laajenevaksi tuon tapahtuman takia mitä ei pystynyt enää korjaamaan lainkaan vaikka yritin, se oli jo menetetty. Hän alkoi myös luulemaan tuon jälkeen minusta vaikka mitä kauheuksia ilman aihetta. Kerran luuli että laitoin hänen veteen jotain huumaus ainetta, koska sai oudon tärinä kohtauksen, ja syytti hyväksikäytöstä.

Ihana mutta vainoharhainen, harmi että se loppui olemattomiin vaikeuksiin ja luuloihin.

Mies oli mukava, todella herttanen (hyi kun kuulostaa imelältä) mutta fyysistä vetovoima ei ollut. Mies  oli erittäin karvainen ja omasi erittäin ison kaljamahan minkä lisäksi ominaishaju oli paha.  Mutta viihdyimme yhdessä ja koetin  tuntea jotain muuta kuin inhoa kun suutelimme. Ei onnistunut. Ensimmäinen seksikertammekin oli sellainen että oli istuttu terdellä kylmänä sateisena päivänä ja mentiin miehen luo saunaan ja juomaan  lisää, olin lopulta melkein talutuskunnossa ja muistan vaan hämärästi miten saunan pukuhuoneessa pyllistin ja sanoin jotain että pane mua. Ei se mikään hyväksikäyttö ollut vaan nimenomaan join, että mies olisi kännilasien läpi haluttavampi!  No toimihan se, hetken. Aamulla mies herätti pussailemalla ja  halusi uusinnan mutten enää selvänä pystynyt.  Tajusin että minulle riittäisi pelkkä kaveruus ja oli epäreilua antaa   miehen kuvitella meitä pariksi. Toivon todella ettei mies luullut vian olevan luonteessaan! Kuka tahansa arvostaisi noin kilttia mieskaveria. 

Vierailija kirjoitti:

Oon tässä nyt lukenut näitä kommentteja ja silmiin oistävää on se, että miehet lähes poikkeuksetta kirjoittaa, että panian sitä kuitenkin(vaikka oli sitä ja tätä) mutta siihen se jäi.

Tulee väistämättä mieleen, että miehille tärkeintä näytää kuitenkin olevan se paneminen.

Ei millään pahalla, mutta eikö tämä opeteta jo peruskoulussa biologian tunnilla?

Miehet keskimäärin toimivat suoremmin ja naiset harkitsevammin ja siksi tulee näitä ihmettelyjä puolin ja toisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Mielestäni suhteellisen kohtuuttomia vaatimuksia olivat ainakin ne, että minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia, koska hän ei heti kertonut mikä mieltä painoi. Jos olin jotenkin huomaamattani loukannut, niin hän mielessään paisutteli asiaa itse ollessani onnellisen tietämätön, kunnes sitten meni rajoittimen yli ja tuli räjähdys ja siinä vaiheessahan olin hänen silmissään jo itse Lucifer. Ilmeisesti logiikka oli sellainen, että minunhan olisi pitänyt alunperinkin jo tietää ja tajuta asia, vaan kun en tajunnut, niin se hänen mielessä raivostutti. Myöskin se oli mielestäni melko kohtuutonta odottaa heti muutamassa viikossa toimivaa seksiä, jos olen ollut lähes koko elämäni yksin vailla intiimiä kanssakäymistä. ap

Itsellä vastaavaa, itse kokenut mies, olin kokemattoman naisen kanssa. Tein kaikkeni jotta hänellä olisi helppoa, oli vain vaikea ottaa asioita puheeksi koska hän puhui negatiiviseen sävyyn seksistä, ja hän löi alas niillä puheilla juuri kun olin aikeissa ottaa puheeksi. Olisin tehnyt mitä vain toisen puolesta, ha yritin opettaa. Vaikeaa se vain oli koska vastaus oli jyrkkä ei lähes kaikkeen. Hän oli aivan ihana kaikin puolin, paitsi seksiä tuntui vastustavan joka käänteessä. Harmi itse todella seksuaalinen ja hän varmaan luuli päinvastoin tämän takia.

Niin, jäi sitten se tunnetason kohtaaminen pois? Kysyitkö koskaan miksi kielteinen asenne seksiin? Oliko traumoja: petetty, valehdeltu, salailtu? Ehkä sittenkin jotain kokenut: lähentelyä, lääppimistä, rais… ttu?

Yritin joskus kysyä, mutta koskaan hän ei juuri avautunut. Hänen päänsä esim. tärisi hieman jos jossain yhteydessä tuli hänen edellisen ihastuksen nimi esiin. Ei koskaan kertonut enempää kuin nimen, koska harrastimme samaa asiaa tuolloin, ja ilmeisesti käytiin samalla salilla saman harrastuksen kautta tietämättäni aluksi.

Ongelmien suurin alku oli meidän ja samalla hänen ensimmäinen kerta koskaan. Vietimme viikonloppuna alku iltaa omien kavereiden kanssa, olin jo menossa nukkumaan. Hän soitti ja halusi välttämättä nähdä. Olimme molemmat enemmän tai vähemmän humalassa. Kun hän pääsi luokseni, alkoi vain haluamaan sänkyyn kanssani "Haluan rakastella sua nyt!" Vaatteiden vähetessä kysyin 3 otteeseen eri tavoin "Oletko ihan varma?" Vielä juuri ennen yhtymistä, koska omasta mielestäni hetki ei ollut paras mahdollinen, hän vastasi aina "Kyllä nyt on oikea hetki." Humala ei auttanut omassa jarruttelussa kolmea kertaa enempää, ja halusin vain mielyttää häntä, ja aloitin. Mutta hyvä että ehdittiin aloittaa muutama sekunti, niin hän vain suuttui yhtäkkiä punaiseksi ja huusi että "Et musta muuta halua kuin sitä!" Pukeutui pikaisesti ja lähti raivoten menemään.

Seuraavana päivänä ei muistanut tapahtuneesta mitään muuta kuin oman huutonsa ja väitti että olin hyväksi käyttänyt häntä. Tämän jälkeen syytti minua tapahtuneesta. Yritin kertoa sana tarkasti mitä oli tapahtunut, koska muistin elävästi, muistan edelleen, mutta tuon jälkeen mikään ei ollut entisensä, syntyi vain kuilu välillemme kaiken suhteen ja hänellä alkoi jatkuva epäluottamus ja vastahakoisuus kaikkeen seksuaalisuuteen, täysin aiheetta koska ei itse muistanut mitä oli tapahtunut, syytti vain minua. Seuraavilla kerroilla kumi meni aina puhki, koska kestän useita tunteja, ja yhteiset kokemukset jäivät huonoiksi, jos esileikkejä ei pois suljeta.

Tuon yhden illan jos voisi peruuttaa sen tekisin. Kaikki voisi olla toisin. Ihanin ihminen keneen koskaan törmännyt. Harmi ettei muistanut mitä oli tapahtunut, ja kuilu välillämme syntyi laajenevaksi tuon tapahtuman takia mitä ei pystynyt enää korjaamaan lainkaan vaikka yritin, se oli jo menetetty. Hän alkoi myös luulemaan tuon jälkeen minusta vaikka mitä kauheuksia ilman aihetta. Kerran luuli että laitoin hänen veteen jotain huumaus ainetta, koska sai oudon tärinä kohtauksen, ja syytti hyväksikäytöstä.

Ihana mutta vainoharhainen, harmi että se loppui olemattomiin vaikeuksiin ja luuloihin.

Tekstin perusteella voisi luulla tuota naista pahimmaksi mahdolliseksi mielenterveys comboksi, skitsofreniasta kärsivä narsisti. Syyttää sinua omista virheistään, eikä edes muista mitä toiset persoonat tekee. Ole onnellinen että pääsit eroon.

Miestä ei kiinnostanut vaniljaseksi ja peitteli kiinnostuksen kohdettaan. Lopulta se tuli ilmi enkä nähnyt mitään syytä jatkaa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten opiskelijana nainen ajoi minut raivon partaalle: hänellä oli hermostuttava tapa kysyä kaikista asioista mitä mieltä olen niistä. Ja jos en vastannut nimenomaisesti pitävänäsi asiasta, hän kysyi miksi minä inhoan sitä. Neutraali vastaus ei kelvannut. Suurin osa asioista maailmassahan on meille yhdentekeviä. Ei me koko ajan inhota tai vihata kaikkea, vaan talsitaan vaan eteenpäin arjessa. Mutta se ei neidille kelvannut. Katsoimme illalla televisiota:

"Mitä sä tykkäät tosta julkkiksesta/mainoksesta/dokumentissa esitellystä töyhtöhyypästä/naapurin uudesta autosta/serkkuni lapsen yksivuotissynttäreistä/ilmaisjakelulehdestä?"

Minä mumisen: "No jaa, en mä nyt oikein mitään osaa sanoa... (muminaa)"

"Miksi sä inhoat sitä? Onko sulla jotakin sitä vastaan?"

Vielä vuosien takaa raivo kohoaa muistellessani tuota inttämistä... 

Jollain tavalla voin ymmärtää sitä naista, koska mikään ei ole raivostuttavampaa kuin mies jolle kaikki on ihan sama, joka ei kommentoi mitään tekemisiäni eikä ulkonäköäni ja antaa minun päätttää kaikesta. Sellainen jonka kanssa ei voi edes keskustella. Luonnollisesti kuvailen nyt exääni.

Mykän kanssa on vaikea kommunikoida mistään asioista. Kokemusta on.

Olen bi, joten tässä tulee nyt kokemuksia sekä naisista että miehistä

- Omistushaluinen, ylimustasukkainen mies. Ilme kiristyi, kuten myös ote kädestäni kun moikkasin vanhaa luokkakaveria kaupassa ja autossa alkoi hirveä kuulustelu, että kuka toi oli. Halusi merkata minut fritsuilla ja teki niitä heti kun tilaisuus tuli, mikä oli aika noloa melkein 30-vuotiaana.

- Vastakohtani edelliselle miehelle nainen jonka mielestä emme saaneet osoittaa seurustelevamme. Ei kädestä pitelyä, ei suukkoja. Eikä kyse ollut  julkisistä paikoista vaan esim. jos katsoimme luonani telkkaria ja nojasin päätäni  naisen olkaan, työnsi minut pois ja siirtyi säkkituoliin kököttämään. Jos kutsuin kullaksi tai rakkaaksi tiuskaisi, mulla on nimikin! Seksikin oli ihan ihmeellistä, mykkinä peiton alla ilman suutelua tai "turhaa" koskettelua. Pähkinänkuoressa seksi oli sitä, että nainen meni kokonaan peiton alle ja minä nuolin hänet orgasmiin. En saanut itse mitään, paitsi kliinistä gynekologista tutkimusta muistuttavan hätäisen  sormetuksen. 

- Sitten oli mies, joka myöhästyi aina ja joka paikasta. Yhteiselle risteilyllekin lähdin yksin, kun herra ei  ehtinyt ajoissa terminaaliin. Mies myös kuorsasi niin kovaa että olin saada tinnituksen.

-Eikä unohdeta hyvännäköistä junttia. Oli hiton komea, mutta täysi weetee. Löytyi maastohousut, kurkkupurkki-tuhkakuppi, jääkaappi täynnä kaljaa ja energiajuomaa, auto täynnä tyhjiä pulloja, 3 lasta eri naisille, you name it.  Kaiken lisäksi petti, harvoinpa tuollaiset osaa uskollisia olla.

Onko pakko tehä noita sadan kilometrin lainauksia...Meni koko sivu jumiin -.-

Mies,

jatkuva valehtelu, mitättömistä asioista tyyliin: kävin tänään ostamassa kengät, oikeesti ostanut monta viikkoa aiemmin!

Miksi valehtelee??

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko tehä noita sadan kilometrin lainauksia...Meni koko sivu jumiin -.-

Eipä ole meidän vika, jos ei vauvapalsta toimi mobiilileluilla niinkuin pitää.

assari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten opiskelijana nainen ajoi minut raivon partaalle: hänellä oli hermostuttava tapa kysyä kaikista asioista mitä mieltä olen niistä. Ja jos en vastannut nimenomaisesti pitävänäsi asiasta, hän kysyi miksi minä inhoan sitä. Neutraali vastaus ei kelvannut. Suurin osa asioista maailmassahan on meille yhdentekeviä. Ei me koko ajan inhota tai vihata kaikkea, vaan talsitaan vaan eteenpäin arjessa. Mutta se ei neidille kelvannut. Katsoimme illalla televisiota:

"Mitä sä tykkäät tosta julkkiksesta/mainoksesta/dokumentissa esitellystä töyhtöhyypästä/naapurin uudesta autosta/serkkuni lapsen yksivuotissynttäreistä/ilmaisjakelulehdestä?"

Minä mumisen: "No jaa, en mä nyt oikein mitään osaa sanoa... (muminaa)"

"Miksi sä inhoat sitä? Onko sulla jotakin sitä vastaan?"

Vielä vuosien takaa raivo kohoaa muistellessani tuota inttämistä... 

Jollain tavalla voin ymmärtää sitä naista, koska mikään ei ole raivostuttavampaa kuin mies jolle kaikki on ihan sama, joka ei kommentoi mitään tekemisiäni eikä ulkonäköäni ja antaa minun päätttää kaikesta. Sellainen jonka kanssa ei voi edes keskustella. Luonnollisesti kuvailen nyt exääni.

Mykän kanssa on vaikea kommunikoida mistään asioista. Kokemusta on.

On jotain myös siitä mykän ja jokas**tanan asiasta kyselijän välillä, kumpikin ääripää voi olla melkoisen ärsyttävä. Minulla on myös kokemusta tuollaisesta kuulustelijasta joka kyseli mitä älyttömimpiä asioita ja jokaiseen piti saada aina täsmällinen vastaus, tosi raskaita tyyppejä.

Lopetin tapailun koska oli liikaa läskiä ja joka kerta kun katsoin esim alasti rupesi oksettamaan ja hyi sitä määrää(ei tietoakaan seisomisesta)muuten kyllä oli kaikki kohdallaan niin laitoin poikki vaikka olemme ed kavereita.T.mies 50

Kyntäjä Pasi kirjoitti:

Jokaisella naisella on jonkinasteinen hullun lehmän tauti. Ihan jokaisella. En ole vieläkään törmännyt yhteenkään täysin järkevään tasapainoiseen naiseen. Kerran tapasin yhden, joka vaikutti älykkäältä. No senkin älykkyys loppui kuin seinään, kun alkoi kuukautiset. Ei tasapainoista naista ole olemassakaan.

Jos jokaisella tapaamaallasi naisella on henkisiä ongelmia, mikähän on heille yhteinen nimittäjä?

Vierailija kirjoitti:

Kyntäjä Pasi kirjoitti:

Jokaisella naisella on jonkinasteinen hullun lehmän tauti. Ihan jokaisella. En ole vieläkään törmännyt yhteenkään täysin järkevään tasapainoiseen naiseen. Kerran tapasin yhden, joka vaikutti älykkäältä. No senkin älykkyys loppui kuin seinään, kun alkoi kuukautiset. Ei tasapainoista naista ole olemassakaan.

Jos jokaisella tapaamaallasi naisella on henkisiä ongelmia, mikähän on heille yhteinen nimittäjä?

Tällaiset naiset ei yleensä ole turhan tarkkoja miehestä, kunhan heistä saa sen dopamiiniannoksen joten siksi normaaleja naisia vaikeasti saavalla miehellä on todennäköisempää törmätä tällaisiin "hulluihin" naisiin.

assari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten opiskelijana nainen ajoi minut raivon partaalle: hänellä oli hermostuttava tapa kysyä kaikista asioista mitä mieltä olen niistä. Ja jos en vastannut nimenomaisesti pitävänäsi asiasta, hän kysyi miksi minä inhoan sitä. Neutraali vastaus ei kelvannut. Suurin osa asioista maailmassahan on meille yhdentekeviä. Ei me koko ajan inhota tai vihata kaikkea, vaan talsitaan vaan eteenpäin arjessa. Mutta se ei neidille kelvannut. Katsoimme illalla televisiota:

"Mitä sä tykkäät tosta julkkiksesta/mainoksesta/dokumentissa esitellystä töyhtöhyypästä/naapurin uudesta autosta/serkkuni lapsen yksivuotissynttäreistä/ilmaisjakelulehdestä?"

Minä mumisen: "No jaa, en mä nyt oikein mitään osaa sanoa... (muminaa)"

"Miksi sä inhoat sitä? Onko sulla jotakin sitä vastaan?"

Vielä vuosien takaa raivo kohoaa muistellessani tuota inttämistä... 

Jollain tavalla voin ymmärtää sitä naista, koska mikään ei ole raivostuttavampaa kuin mies jolle kaikki on ihan sama, joka ei kommentoi mitään tekemisiäni eikä ulkonäköäni ja antaa minun päätttää kaikesta. Sellainen jonka kanssa ei voi edes keskustella. Luonnollisesti kuvailen nyt exääni.

Mykän kanssa on vaikea kommunikoida mistään asioista. Kokemusta on.

Siis hetkinen, miehenkö pitää kommentoida naisen tekemisiä ja ulkonäköä jatkuvasti ja puuttua tämän päätöksiin?

Vierailija kirjoitti:

Kyntäjä Pasi kirjoitti:

Jokaisella naisella on jonkinasteinen hullun lehmän tauti. Ihan jokaisella. En ole vieläkään törmännyt yhteenkään täysin järkevään tasapainoiseen naiseen. Kerran tapasin yhden, joka vaikutti älykkäältä. No senkin älykkyys loppui kuin seinään, kun alkoi kuukautiset. Ei tasapainoista naista ole olemassakaan.

Jos jokaisella tapaamaallasi naisella on henkisiä ongelmia, mikähän on heille yhteinen nimittäjä?

Se, että he ovat naisia?