Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Miksei se koskaan kiinnosta niissä tapauksissa, kun narsistimies on rääkännyt naista ja nainen lähtenyt? Narsistimies on vaan jätetty ja sillä hyvä. Mies kun jättää niin on taas kaikille tilivelvollinen teostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Siis hetkinen, oletko sitä mieltä että narsistit eivät vaadi koskaan mitään? Jossainhan sekin selitettiin narsistin tyyppiominaisuudeksi, että kaiken pitää mennä niinkuin heidän omassa fantasiassaan ja hermostuvat sitten kun ei menekään. Onko se nyt vaan niin huvittavaa tässä tapauksessa, koska jätetty nainenhan ei voi mitenkään olla mikään sietämätön narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Mielestäni suhteellisen kohtuuttomia vaatimuksia olivat ainakin ne, että minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia, koska hän ei heti kertonut mikä mieltä painoi. Jos olin jotenkin huomaamattani loukannut, niin hän mielessään paisutteli asiaa itse ollessani onnellisen tietämätön, kunnes sitten meni rajoittimen yli ja tuli räjähdys ja siinä vaiheessahan olin hänen silmissään jo itse Lucifer. Ilmeisesti logiikka oli sellainen, että minunhan olisi pitänyt alunperinkin jo tietää ja tajuta asia, vaan kun en tajunnut, niin se hänen mielessä raivostutti. Myöskin se oli mielestäni melko kohtuutonta odottaa heti muutamassa viikossa toimivaa seksiä, jos olen ollut lähes koko elämäni yksin vailla intiimiä kanssakäymistä. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Mielestäni suhteellisen kohtuuttomia vaatimuksia olivat ainakin ne, että minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia, koska hän ei heti kertonut mikä mieltä painoi. Jos olin jotenkin huomaamattani loukannut, niin hän mielessään paisutteli asiaa itse ollessani onnellisen tietämätön, kunnes sitten meni rajoittimen yli ja tuli räjähdys ja siinä vaiheessahan olin hänen silmissään jo itse Lucifer. Ilmeisesti logiikka oli sellainen, että minunhan olisi pitänyt alunperinkin jo tietää ja tajuta asia, vaan kun en tajunnut, niin se hänen mielessä raivostutti. Myöskin se oli mielestäni melko kohtuutonta odottaa heti muutamassa viikossa toimivaa seksiä, jos olen ollut lähes koko elämäni yksin vailla intiimiä kanssakäymistä. ap

Nuo todella ovat kohtuuttomia vaatimuksia. Ja nämä voivat mennä sukupuolten välillä ihan miten vaan. Sitten on myös suhteita joissa esimerkiksi syntymäpäivälahjan toivominen tai arkisen hellyyden osoittaminen ovat toisen mielestä kohtuuttomia vaatimuksia. Siinä toinen ihan oikeutetusti tuntee ettei ole kovinkaan rakastettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Mielestäni suhteellisen kohtuuttomia vaatimuksia olivat ainakin ne, että minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia, koska hän ei heti kertonut mikä mieltä painoi. Jos olin jotenkin huomaamattani loukannut, niin hän mielessään paisutteli asiaa itse ollessani onnellisen tietämätön, kunnes sitten meni rajoittimen yli ja tuli räjähdys ja siinä vaiheessahan olin hänen silmissään jo itse Lucifer. Ilmeisesti logiikka oli sellainen, että minunhan olisi pitänyt alunperinkin jo tietää ja tajuta asia, vaan kun en tajunnut, niin se hänen mielessä raivostutti. Myöskin se oli mielestäni melko kohtuutonta odottaa heti muutamassa viikossa toimivaa seksiä, jos olen ollut lähes koko elämäni yksin vailla intiimiä kanssakäymistä. ap

Kuvailusi perusteella eksäsi oli narsisti. Hyvä että jätit. Nyt unohdat koko muijan, lakkaat kirjoittelemasta vauvapalstalle ja menet elämässä eteenpäin.

Mies oli laittanut vanhoja kuvia ennen tapaamista.

Treffeille tuöi ainakin 10kg isompana kun kuvissa ja muutenkin elähtäneen, epäsiistin näköinen..

Ei kiitos

Tyypin sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen vaihtelee jatkuvasti. Miten voin oppia tuntemaan ihmisen joka ei tunne edes itseään? Ei jatkoon.

Mies oli nirso kuin lapsi. Tein meille lämpimiä voileipiä iltapalaksi ja mies vinkui "hyiii ei oliveja" Hyii ei kinkkua" "Hyii"... lopulta tein miehelle  oman jossa oli vain juustoraastetta ja ketsuppia. Ruokavalio oli muutenkin nuudeli/kalapuikko-painotteinen eikä kaapistaan löytynyt muuta maustetta kuin suolaa. Iso lapsi.  En halunnut sitten jatkaa tapailua, kun en halunnut kuulla jatkuvasti kokatessani selän takaa "hyi".

Vierailija kirjoitti:

Tyypin sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen vaihtelee jatkuvasti. Miten voin oppia tuntemaan ihmisen joka ei tunne edes itseään? Ei jatkoon.

Nämä identiteettikriiseilijät on kyllä raskaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

185 jatkaa, toisen tapailun lopetin siksi, että mies oli äärettömän ahdistunut ja kömpelö kaikessa romanttisessa, vaikka tekikin aloitteita. Hänen oli vaikea sanoa mitään suoraan, ja puhuessaan hän kierteli ja kaarteli minuutteja ennen kuin sain hänen pointistaan kiinni. Eräänä yönä saatettuaan minut kotiin hän teki aloitteen suutelusta, ja kun suutelimme, hän alkoi vapista kuin haavanlehti ja hyperventiloida jatkaen yhä suutelua. Tiedosti ja valitteli itsekin, että oli todella epävarma, ja yritinkin monesti saada hänen epävarmuuttaan laantumaan ja tehdä hänen oloaan mukavaksi, mutta en minäkään jaksanut loputtomiin. Kun hän ehdotti seksiä, kieltäydyin, ja juttu kuihtui siihen. Minulle tuli olo, että jatkaminen olisi vain ollut äärimmäisen kiusallista molemmille.

Eikö sulle tullu yhtään huono fiilis, että toimintasi vuoksi mies on nyt entistä epävarmempi? Tekstin perusteella miehestä tuli sympaattinen vaikutelma

On ihan miehen oma asia, en ole mikään kouluttaja.

Tämä vastaaja en ollut minä, joka tuosta miehestä kertoi, mutta jotakuinkin näin asian voisi tiivistää. Ei ole kenenkiään velvollisuus antaa seksiä säälistä.

Ei olekaan, mutta kyllä jotakin käytännön vinkkejä voisi antaa, kun näkee, että toinen on täysin hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Äärettömän pihi, enkä tarkoita että pitäisi koko ajan olla tarjoamassa. Vaan tyyliin jos toi kaupasta joskus yhden siiderin niin tarkkana oli että sen muutaman euron saa takaisin.

Prinssinakki. Kirjaimellisesti. Pienin näkemäni.

Huono suuhygienia. Siis mikään ei ole niin hirveetä kun kunnon keltaiset hampaat ja viemäriltä haiseva suu, hyi hemmetti. Pari kertaa päivässä pesu JA lankaus kerran, ei voi olla niin vaikeeta. Toki joskus sen hajun syy on vatsassa tai nielurisoissakin, mutta silti. Ei todellakaan jatkoon.

Ei varmasti olekaan vaikeata, jos on lapsena opetettu. Minä sain tietää lankauksesta vasta 30-vuotiaana. 

Kannattaa muistaa tällainenkin näkökulma. Pätee myös moneen muuhunkin asiaan.

Ei voi tietää, jos ei ole missään tullut kyseinen asia vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

185 jatkaa, toisen tapailun lopetin siksi, että mies oli äärettömän ahdistunut ja kömpelö kaikessa romanttisessa, vaikka tekikin aloitteita. Hänen oli vaikea sanoa mitään suoraan, ja puhuessaan hän kierteli ja kaarteli minuutteja ennen kuin sain hänen pointistaan kiinni. Eräänä yönä saatettuaan minut kotiin hän teki aloitteen suutelusta, ja kun suutelimme, hän alkoi vapista kuin haavanlehti ja hyperventiloida jatkaen yhä suutelua. Tiedosti ja valitteli itsekin, että oli todella epävarma, ja yritinkin monesti saada hänen epävarmuuttaan laantumaan ja tehdä hänen oloaan mukavaksi, mutta en minäkään jaksanut loputtomiin. Kun hän ehdotti seksiä, kieltäydyin, ja juttu kuihtui siihen. Minulle tuli olo, että jatkaminen olisi vain ollut äärimmäisen kiusallista molemmille.

Eikö sulle tullu yhtään huono fiilis, että toimintasi vuoksi mies on nyt entistä epävarmempi? Tekstin perusteella miehestä tuli sympaattinen vaikutelma

On ihan miehen oma asia, en ole mikään kouluttaja.

Tämä vastaaja en ollut minä, joka tuosta miehestä kertoi, mutta jotakuinkin näin asian voisi tiivistää. Ei ole kenenkiään velvollisuus antaa seksiä säälistä.

Ei olekaan, mutta kyllä jotakin käytännön vinkkejä voisi antaa, kun näkee, että toinen on täysin hukassa.

Kokemattomien miesten kannattaa vaan pysyä poissa naisten jaloista, ei heitä jaksa kukaan katsella. Aikuisen miehen pitää jo osata, oppimisvaihe oli jossain 13 ikävuoden tienoilla kun opeteltiin naapurin neitsyt-Pirkon kanssa yhdessä lääkärileikkejä.

Nainen oli alle 16

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Mielestäni suhteellisen kohtuuttomia vaatimuksia olivat ainakin ne, että minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia, koska hän ei heti kertonut mikä mieltä painoi. Jos olin jotenkin huomaamattani loukannut, niin hän mielessään paisutteli asiaa itse ollessani onnellisen tietämätön, kunnes sitten meni rajoittimen yli ja tuli räjähdys ja siinä vaiheessahan olin hänen silmissään jo itse Lucifer. Ilmeisesti logiikka oli sellainen, että minunhan olisi pitänyt alunperinkin jo tietää ja tajuta asia, vaan kun en tajunnut, niin se hänen mielessä raivostutti. Myöskin se oli mielestäni melko kohtuutonta odottaa heti muutamassa viikossa toimivaa seksiä, jos olen ollut lähes koko elämäni yksin vailla intiimiä kanssakäymistä. ap

Itsellä vastaavaa, itse kokenut mies, olin kokemattoman naisen kanssa. Tein kaikkeni jotta hänellä olisi helppoa, oli vain vaikea ottaa asioita puheeksi koska hän puhui negatiiviseen sävyyn seksistä, ja hän löi alas niillä puheilla juuri kun olin aikeissa ottaa puheeksi. Olisin tehnyt mitä vain toisen puolesta, ha yritin opettaa. Vaikeaa se vain oli koska vastaus oli jyrkkä ei lähes kaikkeen. Hän oli aivan ihana kaikin puolin, paitsi seksiä tuntui vastustavan joka käänteessä. Harmi itse todella seksuaalinen ja hän varmaan luuli päinvastoin tämän takia.

Hallitus. Kokemuksesta tiesin, että silloin kannattaa lähteä.

Nainen sanoi hieman aggressiivisesti, "Mua ei omista kukaan!" Aina hänet nähdessä, tuli tuo lause mieleen ja ajattelin että hän ei halua tai pysty omistautumaan parisuhteelle koskaan. Loppui se tapailu lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Nainen sanoi hieman aggressiivisesti, "Mua ei omista kukaan!" Aina hänet nähdessä, tuli tuo lause mieleen ja ajattelin että hän ei halua tai pysty omistautumaan parisuhteelle koskaan. Loppui se tapailu lyhyeen.

No, ihan oikeassahan nainen oli. Miksi sinä haluat, että joku omistaa sinut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.

Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.

Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.

Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.

Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.

Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.

Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?

Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.

Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.

Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.

Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?

Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.

Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.

Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.

Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.

Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.

No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.

Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.

Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.

Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.

"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."

Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?

Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.

Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.

Tässä on nyt selkeesti sellanen oletus että jättäjä on mies ja tehnyt tietenkin väärin. Jos olisi viestissään ilmaissut olevansa nainen jollain "N25"-merkinnällä niin tuskinpa olisi tällaista oikeuskäsittelyä seurannut vaan ihan hyvä vaan että jätti ja blokkasi moisen liikoja vaativan narsistin ja kasa yläpeukkuja päälle. sivusta vaan

Liikoja vaativan narsistin :D Vähän kyllä kiinnostaa mitä nämä "kohtuuttomat vaatimukset" ovat sitten lopulta olleet jos niitä on ollut niin vaikea täyttää?

Mielestäni suhteellisen kohtuuttomia vaatimuksia olivat ainakin ne, että minun olisi pitänyt osata lukea ajatuksia, koska hän ei heti kertonut mikä mieltä painoi. Jos olin jotenkin huomaamattani loukannut, niin hän mielessään paisutteli asiaa itse ollessani onnellisen tietämätön, kunnes sitten meni rajoittimen yli ja tuli räjähdys ja siinä vaiheessahan olin hänen silmissään jo itse Lucifer. Ilmeisesti logiikka oli sellainen, että minunhan olisi pitänyt alunperinkin jo tietää ja tajuta asia, vaan kun en tajunnut, niin se hänen mielessä raivostutti. Myöskin se oli mielestäni melko kohtuutonta odottaa heti muutamassa viikossa toimivaa seksiä, jos olen ollut lähes koko elämäni yksin vailla intiimiä kanssakäymistä. ap

Itsellä vastaavaa, itse kokenut mies, olin kokemattoman naisen kanssa. Tein kaikkeni jotta hänellä olisi helppoa, oli vain vaikea ottaa asioita puheeksi koska hän puhui negatiiviseen sävyyn seksistä, ja hän löi alas niillä puheilla juuri kun olin aikeissa ottaa puheeksi. Olisin tehnyt mitä vain toisen puolesta, ha yritin opettaa. Vaikeaa se vain oli koska vastaus oli jyrkkä ei lähes kaikkeen. Hän oli aivan ihana kaikin puolin, paitsi seksiä tuntui vastustavan joka käänteessä. Harmi itse todella seksuaalinen ja hän varmaan luuli päinvastoin tämän takia.

Niin, jäi sitten se tunnetason kohtaaminen pois? Kysyitkö koskaan miksi kielteinen asenne seksiin? Oliko traumoja: petetty, valehdeltu, salailtu? Ehkä sittenkin jotain kokenut: lähentelyä, lääppimistä, rais… ttu?