Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?
Muistelin deittailuaikojani ja tuli mieleen yksi mies joka puhui taukoamatta itsestään tai saavutuksistaan. Tuntui että hän halusi vain jonkun jolla on korvat. Myös kaikki sanomani piti jotenkin vääntää niin että hän pääsi pätemään jostain.
Mies: Hei ootkos seurannut tuota (joku ajankohtainen asia)
Minä: Joo olenhan mä aika paljonkin, kyllä minusta....
Mies alkaa selittää juurta jaksaen mistä koko ajankohtaisessa jutussa on kyse vaikka juuri sanoin että olen seurannut sitä :DDD
Kommentit (9847)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Kyllä uskollinen, turvallinen mies kelpaa. Omani kanssa olen elänyt 16 vuotta.
Sitoutumaan halukkaat ja kykenevät ihmiset löytävät toisensa useimmiten jo parikymppisinä. Sen jälkeen he eivät välttämättä ole sinkkuina enää koskaan.On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Joo tuo on aika outoa, että koira otetaan ikäänkuin miehen sijaan ja sitten sen mukaan elämä pyörii 24/7 ja kaikki on aivan ihanaa. Mutta miehestä sitten ahdistutaan jos se pyörii nurkissa jatkuvasti ja siltä ei saa omaa aikaa, vaikka olisikin ihan kunnon mies.
Ne on narskuja, eivät edes itse tiedä mitä haluavat. Siinä vaiheessa kun löytyy turvallinen "unelmien mies" joka rakastaa yli kaiken. Narsku säikähtää sitä tyyliin: "Tässäkö muka elämäni viimeinen mies?" Tuossa vaiheessa kun he tajuavat että on saatu irti kaikki ihailu mitä mahdollista täytyy laittaa äkkiä vaihtoon. Eivät kestä ajatusta liian turvallisesta tulevaisuudesta, ilman huolta toisen ajatuksista. Kuin "suoritettu tehtävä" jonka jälkeen täytyy hankkia uusi haaste, entistä vaikeampi jonka ihailu täytyy voittaa. Sama toistuu vuodesta toiseen, jotkut heidän suhteista kestää pidempään. Ihailun huipun tapahtuessa, tehtävä on jälleen suoritettu ja rikotaan toinen jättämällä ilman selityksiä. Narsisti nauttii toisen tuskasta jota tietää aiheuttavan, jättämällä toisen ilman vastauksia.
Jaa. Mulle on muodostunut kyllä aivan eri käsitys narsistista. Hän sitouttaa toisen tiukasti itseensä ja imee tämän sitten vähitellen kuiviin. Siinä voi mennä pitkäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä miehellä oli järkyn karvainen perspuoli, käsivarsissa tai selässä ei juuri ollut karvaa mutta takamus oli kuin koiran turkki, mikä se yksi rotu nyt on.. aloin kikattaa kuin hullu ja mies loukkaantui, luuli kai että nauran hänen penikselleen.
Toinen tapailemani tyyppi taasen pölli mentolinmakuiset liuskat joilla saan tupakkaan tutun maun mentholsavukkeiden poistuttua myynnistä. Kiisti, että on ottanut ne mutta kummasti hävisivät miehen vierailun aikana. Yksi liuska maksaa muuten 90c että ei pitäisi olla rahasta kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Joo tuo on aika outoa, että koira otetaan ikäänkuin miehen sijaan ja sitten sen mukaan elämä pyörii 24/7 ja kaikki on aivan ihanaa. Mutta miehestä sitten ahdistutaan jos se pyörii nurkissa jatkuvasti ja siltä ei saa omaa aikaa, vaikka olisikin ihan kunnon mies.
Vähän ehkä hajosin tälle kommentille.😂 Ei kai kukaan mitään perässähiihtäjää kumppanikseen halua, miehetkään.
Käyttäjä38961 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tuo on aika outoa, että koira otetaan ikäänkuin miehen sijaan ja sitten sen mukaan elämä pyörii 24/7 ja kaikki on aivan ihanaa. Mutta miehestä sitten ahdistutaan jos se pyörii nurkissa jatkuvasti ja siltä ei saa omaa aikaa, vaikka olisikin ihan kunnon mies.
Vähän ehkä hajosin tälle kommentille.😂 Ei kai kukaan mitään perässähiihtäjää kumppanikseen halua, miehetkään.
En ja siksi en hanki koirakaan, koska ärsyttää kaikenlaiset perässähiihtäjät. Mutta jostain syystä koiran muodossa se perässähiihtäjä on monelle sitten kuitenkin ihan OK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Kyllä uskollinen, turvallinen mies kelpaa. Omani kanssa olen elänyt 16 vuotta.
Sitoutumaan halukkaat ja kykenevät ihmiset löytävät toisensa useimmiten jo parikymppisinä. Sen jälkeen he eivät välttämättä ole sinkkuina enää koskaan.On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Joo tuo on aika outoa, että koira otetaan ikäänkuin miehen sijaan ja sitten sen mukaan elämä pyörii 24/7 ja kaikki on aivan ihanaa. Mutta miehestä sitten ahdistutaan jos se pyörii nurkissa jatkuvasti ja siltä ei saa omaa aikaa, vaikka olisikin ihan kunnon mies.
Ne on narskuja, eivät edes itse tiedä mitä haluavat. Siinä vaiheessa kun löytyy turvallinen "unelmien mies" joka rakastaa yli kaiken. Narsku säikähtää sitä tyyliin: "Tässäkö muka elämäni viimeinen mies?" Tuossa vaiheessa kun he tajuavat että on saatu irti kaikki ihailu mitä mahdollista täytyy laittaa äkkiä vaihtoon. Eivät kestä ajatusta liian turvallisesta tulevaisuudesta, ilman huolta toisen ajatuksista. Kuin "suoritettu tehtävä" jonka jälkeen täytyy hankkia uusi haaste, entistä vaikeampi jonka ihailu täytyy voittaa. Sama toistuu vuodesta toiseen, jotkut heidän suhteista kestää pidempään. Ihailun huipun tapahtuessa, tehtävä on jälleen suoritettu ja rikotaan toinen jättämällä ilman selityksiä. Narsisti nauttii toisen tuskasta jota tietää aiheuttavan, jättämällä toisen ilman vastauksia.
Jaa. Mulle on muodostunut kyllä aivan eri käsitys narsistista. Hän sitouttaa toisen tiukasti itseensä ja imee tämän sitten vähitellen kuiviin. Siinä voi mennä pitkäänkin.
Narsistista on siis vaikea päästä eroon ja hän puhuu aina ympäri kun yrittää päästä pois. Ehkä viimeisenä oljenkortenaan ottaa jonkun "hyppään junan alle koska en voi elää ilman sinua"-kortin esille. Sitten kuitenkin yhdessä ollessa käyttäytyy toisin, kuin ei pitäisi toista juuri minkään arvoisena muussa mielessä kuin oman hyödyn ja nautinnon tavoittelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli juntti ja äänesti vielä Kepua, tämä riitti!
Ei jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.
Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.
Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.
Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.
Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.
Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.
Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.
Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.
Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.
Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.
Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.
Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.
Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.
No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.
Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.
Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Kyllä uskollinen, turvallinen mies kelpaa. Omani kanssa olen elänyt 16 vuotta.
Sitoutumaan halukkaat ja kykenevät ihmiset löytävät toisensa useimmiten jo parikymppisinä. Sen jälkeen he eivät välttämättä ole sinkkuina enää koskaan.On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Joo tuo on aika outoa, että koira otetaan ikäänkuin miehen sijaan ja sitten sen mukaan elämä pyörii 24/7 ja kaikki on aivan ihanaa. Mutta miehestä sitten ahdistutaan jos se pyörii nurkissa jatkuvasti ja siltä ei saa omaa aikaa, vaikka olisikin ihan kunnon mies.
Ne on narskuja, eivät edes itse tiedä mitä haluavat. Siinä vaiheessa kun löytyy turvallinen "unelmien mies" joka rakastaa yli kaiken. Narsku säikähtää sitä tyyliin: "Tässäkö muka elämäni viimeinen mies?" Tuossa vaiheessa kun he tajuavat että on saatu irti kaikki ihailu mitä mahdollista täytyy laittaa äkkiä vaihtoon. Eivät kestä ajatusta liian turvallisesta tulevaisuudesta, ilman huolta toisen ajatuksista. Kuin "suoritettu tehtävä" jonka jälkeen täytyy hankkia uusi haaste, entistä vaikeampi jonka ihailu täytyy voittaa. Sama toistuu vuodesta toiseen, jotkut heidän suhteista kestää pidempään. Ihailun huipun tapahtuessa, tehtävä on jälleen suoritettu ja rikotaan toinen jättämällä ilman selityksiä. Narsisti nauttii toisen tuskasta jota tietää aiheuttavan, jättämällä toisen ilman vastauksia.
Jaa. Mulle on muodostunut kyllä aivan eri käsitys narsistista. Hän sitouttaa toisen tiukasti itseensä ja imee tämän sitten vähitellen kuiviin. Siinä voi mennä pitkäänkin.
Narsistista on siis vaikea päästä eroon ja hän puhuu aina ympäri kun yrittää päästä pois. Ehkä viimeisenä oljenkortenaan ottaa jonkun "hyppään junan alle koska en voi elää ilman sinua"-kortin esille. Sitten kuitenkin yhdessä ollessa käyttäytyy toisin, kuin ei pitäisi toista juuri minkään arvoisena muussa mielessä kuin oman hyödyn ja nautinnon tavoittelussa.
Narsisti ei sure eroa koskaan, koska narsisti ei välitä kenestäkään kuin peilin henkilöstä. Narsisti ei uhkaile kuin muita, tämän takia narsisti turvautuu lähes poikkeuksetta väkivaltaan. Narsisti ei todellakaan uhkaile junan alle hyppäämisellä, narsisti hyppää uuteen suhteeseen murehtimatta edellistä hetkeäkään. Olet siis saanut täysin väärän kuvan narsistista. Narsistille ihmiset ovat kuin kertakäyttö tavaraa jotka voi hylätä heti kun ei heistä enää hyödy. Todella väärän kuvan olet saanut jos niin luulit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.
Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.
Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.
Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.
Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.
Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.
Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.
Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.
Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.
Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.
Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.
Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.
Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.
No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.
Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.
Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.
Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.
Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.
Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.
Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.
Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.
Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.
Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.
Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.
Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.
Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.
Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.
Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.
Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.
No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.
Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.
Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.
Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.
"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."
Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?
Oli pari yötä viikossa luonani ja kun sanoin että siitä hyvästä voi maksaa minulle vuokrani ja ruoat niin otti nokkiinsa.
Ei jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.
Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.
Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.
Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.
Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.
Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.
Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.
Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.
Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.
Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.
Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.
Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.
Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.
No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.
Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.
Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.
Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.
"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."
Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?
Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.
Tyhmä amisjuntti, elämä yhtä nettipelaamista ja nettipor… le rynkytystä. Mihin tarvii elävää naista???
Järkky paskainen kämppä, kaapit täynnä rättejä, sekaisin niin ettei itsekään löytänyt mitään. Elämänhallinta täysin hukassa.
Söi roiskeläppiä, HK:n lenkkiä, rasvaisia mitä vaan, joi essoa, limppareita, kaljaa, lonkeroa.,,kaikkea millä saa hampaansa keltaiseksi🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Kyllä uskollinen, turvallinen mies kelpaa. Omani kanssa olen elänyt 16 vuotta.
Sitoutumaan halukkaat ja kykenevät ihmiset löytävät toisensa useimmiten jo parikymppisinä. Sen jälkeen he eivät välttämättä ole sinkkuina enää koskaan.On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Minusta tämä koiravertaus on tosi kummallinen. Itselläni on ainakin lemmikille ja elämänkumppanille ihan erilaiset funktiot elämässä ja siten myös hyvin erilaiset vaatimukset. Toivon miehen olevan itsenäinen, päättäväinen, itsestään huolehtiva. Lemmikistä haluan ihan muita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.
Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.
Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.
Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.
Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.
Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.
Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.
Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.
Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.
Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.
Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.
Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.
Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.
No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.
Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.
Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.
Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.
"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."
Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?
Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.
Raivoamisen jälkeen jättäisin itsekin, ei toiselle raivota ja huudeta jos oikeasti välittää. Itse en ole koskaan suhteen aikana toiselle raivostunut. Huutavia raivopäitä ei kannata katsella, muuttuu väkivallaksi helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Kyllä uskollinen, turvallinen mies kelpaa. Omani kanssa olen elänyt 16 vuotta.
Sitoutumaan halukkaat ja kykenevät ihmiset löytävät toisensa useimmiten jo parikymppisinä. Sen jälkeen he eivät välttämättä ole sinkkuina enää koskaan.On ollut vain huonoa tuuria pari tusinaa kertaa putkeen. Ihmetyttää miksi kaikki kohtaamani ovat vannoneet rakastavansa enemmän kuin mitään muuta, kertovat kuinka täydellinen olen heille. Ja seuraavana päivänä jätetään ilman mitään selitystä tai yritystä kertoa mikä on vialla. Heitetään vain roskiin ilman selitystä ja yleensä estetään jopa. Yhden entisen entinen tosin kertoi jo suhteen alussa että kyseinen ihminen on narsisti pahimmasta päästä. Tainnut törmätä pelkkiin narsisteihin. Mistä löytyisi nainen joka haluaa perustaa perheen eikä olisi narsisti? Taitaa olla mahdotonta. T:Luovuttanut aina uskollinen.
Valitettavasti olen varattu. Mutta kerron sinulle naisista ja parisuhteista.
Aika usein käy niin että kuvailemasi kiltti hyväsydäminen mies on parasta maailmassa suhteen alussa, mutta kun arki koittaa ei kukaan halua elää tarrautuvan huopatossun kanssa. Se voi tuntua ahdistavalta ja silloin tulee tehtyä paniikkiratkaisu.
Ehdotankin että ole vain oma itsesi, mutta anna naisellesi myös omaa tilaa. Älä tarraa liikaa häneen vaan pidä myös omia harrastuksia tai tapaa omia kavereita ilman häntä. Anna hänelle tilaisuuksia ikävöidä sinua.Voi pojat, tuo on niin tuttua. Tylsä, kiltti ja välittävä mies viehättää alkuun, mutta kun enemmän aikaa vietetään yhdessä niin sehän alkaa ärsyttämään, kun siitä ei saa mitään jännää irti ja roikkuu vaan koiranpentukatseineen kyljessä. Nainen alkaa keksimään riitaisaa draamaa ja/tai sitten häipyy. Kaikesta huolimatta miten naiset kehuu koiria, millaisia ne ovat ja miehet eivät ole, ei niitä samoja ominaisuuksia kuitenkaan haluta miehelle.
Minusta tämä koiravertaus on tosi kummallinen. Itselläni on ainakin lemmikille ja elämänkumppanille ihan erilaiset funktiot elämässä ja siten myös hyvin erilaiset vaatimukset. Toivon miehen olevan itsenäinen, päättäväinen, itsestään huolehtiva. Lemmikistä haluan ihan muita asioita.
Miksi naiset sitten itse usein vertaavat koiraansa mieheen? Tuhannen miljoonaa kertaa kuullut jo niitä vertauksia naisten suusta, miten koira sitä ja tätä mitä mies ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on perää, todella TODELLA paljon. Tulee mieleeni paras parisuhteeni jossa kumppani oli myös rehellinen. Hän kerran kävi päälle hakkaamalla rintaani, alkuun vihaisena, johon ihmettelin "Mitä nyt on tapahtunut?" kunnes alkoi kysymyksen jälkeen vain kikattamaan ja huusi puoli totisesti "Suutu mulle! Haluun riidellä sun kanssas, jotta voidaan harrastaa sovinto seksiä!" Tähän totesin "Ei meidän tarvi riidellä sen takia." Harrastimme keskimäärin 2krt päivässä muutenkin, eikä riidelty koskaan. Vannoi rakkauttaan päivittäin, kunnes vajaan kahden kuukauden päästä tuosta jätti yllättäen kuin nallin kalliolle, oli sopinut treffit jonkun jätkän kanssa samalle päivälle kun jätti. Tämä viestisi toi tuon muiston mieleen elävästi.
Eli uskolliset miehet ilmeisesti voidaan asettaa kategoriaan: "Jos kokemukset ovat tasaisesti pelkkää hyvää, niin suhteesta katoaa se tunne, että etenisi lainkaan." Eli tunteesta tulee liian tasainen johon kyllästytään nopeasti.
Turvallinen luotettava parisuhde on vähän kuin automatka toyotalla maantiellä: ei tunnu juuri miltään jos kiihdyttää hitaasti ja ajaa suoraa tietä tasaisella nopeudella turvallisesti ilman huolta muusta kuin kumin puhkeamisesta, silloin matka on tylsä ja tasainen.
Verraten on/off pettämis suhteeseen tai yhden illan suhteita harrastaviin, ne on verrattavissa kaupunki ajoon ferrarilla: ääntä lähtee ja kääntää päitä, joka liikennevalot ovat uusi pikainen startti jonka tuntee luissa ja ytimissä pika jarrutukset uusiin valoihin ja taas startataan talla pohjassa välittämättä turvallisuudesta, välillä auto menee lunastukseen.
Ilmeisesti tämä turvallinen toyota matka ei vain naisia kiinnosta lain ja etsitään tuota jatkuvaa ylä/alamäkeä että tuntisi jotain. Liian turvallinen suhde siis pelottaa naisia tänä päivänä koka ei haluta sitoutua. Halutaan saada nytkähtäviä startteja jatkuvasti, matkan pituudesta välittämättä. Jos matka muuttuu liian tasaiseksi niin seuraavalla huoltoasemalla auto vaihtoon mainitsematta edelliselle kuskille syytä.
Aivan yhtä lailla on miehiä, jotka haluavat ailahtelevan naisen sekä riitoja. Viimeisin suhteeni päättyi siihen, että miehen mielestä en ollut tarpeeksi aggressiivinen, kuten exänsä, jolla oli kaksisuuntainen. Olen iloinen ja harrastuksissa olen tottunut tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen ilman rähinöitä. Tasainen luonne ei vain ole kaikille mieleen. En nyt kuitenkaan lähtisi yleistämään koskemaan kaikkia miehiä.
Täällä yksi joka ei ole koskaan jättänyt, pettänyt, tai edes valehdellut. Silti tullut aina jätetyksi. Ilmeisesti meitä on monia. Luultavasti 5 eri henkilöä lisäkseni jotka tähän vastannut. Väitetään aina niin täydelliseksi ja puhutaan yhteisestä tulevaisuudesta kirkkain silmin ikuista rakkautta vannotaan. Kunnes jättäneet yhtäkkiä ilman mitään selitystä, tai puhetta ettei suhde toimi. Mikä siinä on ettei uskollinen turvallinen mies kelpaa suhteeseen kuin imago korvikkeeksi siksi aikaa kun etsitään muuta. Mikä *ttu siinä on?
Nykyään tapailukulttuuri on kait pitkälti tällaista. Pidetään "työn alla" useita suhteita ja ei oikein kunnolla keskitytä yhteen asiaan kerrallaan. Eikä varmaan edes tiedetä, mitä halutaan.
Se on kyllä selvää, että pettäjät saisivat pettää toisiaan keskenään ja jättää rauhaan ne, jotka todellakin haluisivat oikeasti jonkun kanssa olla.
Kun on kysytty mitä ihannekumppanilta vaaditaan ja kaikin puolin ihminen ne täyttää, sekään ei näköjään nykyään enää takaa, että jutusta jotain tulee, yhtäkkiä huomaat olleesi varamies tai nainen, itse kerran myös.
Onkohan sitten niin, että jättäjä joka lähtee sanomatta syytä miksi, on jokin tusinatapailija, jolle on luontaista häippästä selityksettä. Turtunut tapailija?Tullut selväksi että tuon tapaiset ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista mieltään jos suhteessa jokin vialla ja lopettavat suhteen seinään, ovat narsisteja. Täällä asia mainittu monesti, pitää paikkansa. Välinpitämättömiä ääliöitä jotka jättää jälkeensä ihmisraunioita.
Nyt osui tuo seinään lopetus, taidan olla narsisti. No kerronpa kuitenkin oman näkökulmani. Parhaani mielestäni suhteessa yritin, mutta loukkasin tarkoittamatta mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja tunnuin tekevän kaiken väärin. Toki välissä osoitettiin kiintymystämme teoin ja sanoin, miten paljon toisistamme välitimme. Jopa seinään lopetusta edeltävänä päivänä. Kuvittelin jo käsitelleeni hänen kanssaan suhteen ongelmaa, joka oli siis kokemattomuuteni, jonka takia tein ja sanoin välillä typeriä asioita. Hän myös myönsi olevansa liian herkkä. Kaikki oli olevinaan OK ja hyvin sen jälkeen, tuntui hyvältä ja toiveikkaalta. Nyt hän ymmärtää ja voimme parantaa asioita. Minäkin voisin oppia paremmin, kun hän tietää etten tahallani tee ja sano loukatakseni ja ottaa iisimmin.
Väärin. Seuraavalla kerralla taas entiseen malliin ja kun olin siinä viimeisen kerran läksytettävänä, mieleni valtasi toivottomuus. Ollaan taas lähtöruudussa ja tätä ei vaan saa toimimaan. En minä halua elää missään "Päiväni murmelina"-maailmassa samaa toistaen. En minä uskalla mitään tehdä tai sanoa, kun saan haukut aina kaikesta. Mutta sitten minut haukutaan siitäkin, kun jätän tekemättä ja sanomatta. Kuin kävelisin jatkuvasti tulisilla hiilillä, enkä voi voittaa. Kumppanin lyttäystyyli ei todellakaan motivoinut ja narsistisen heikko itsetuntoni ei kestänyt sellaista.
Menin jonkinlaiseen zombimaiseen narsistitilaan, olin kuin autopilotilla ja sanoin hänelle lievän ärtyneesti, että tämä ei toimi ja parempi kun etsii jonkun toisen. Olin narsistisesti loukkaantunut siitä, ettei hän ollut kuunnellut minua ja oletti minusta aina pahinta. Samalla olin itselleni vihainen, kun en vaan osaa. Lähdin ja lopetin sen suhteen siihen, kuin seinään. Niin vaan pöntöstä meni kaikki vietetty yhteinen aika. Ja kyllä, perinteiseen narsistityyliin estin vielä myöhemmin somessa koska ajattelin, että se oli kummankin kannalta paras ratkaisu. Eihän siinä ollut tarkoitus kavereiksi jäädä, eikä se olisi ollut mahdollistakaan. Päästään elämässä paremmin eteenpäin, kun ollaan pois toistemme silmistä ja minä en todellakaan halua nähdä somessa hänen sutinointejaan seuraavan kanssa. Tiesin olevani niin heikko, että jos hänen profiilinsa oli siinä käden ulottuvilla niin kävisin pakostakin kyttäämässä ja masentumassa. Tunteeni häntä kohtaan olivat yhä voimakkaat vaikka lähdinkin ja olin alakuloinen, suorastaan masentunut pitkän aikaa. Mutta kaipa sekin oli joku narsistinen harha ja oikeasti surin itseäni. Seuraavaan kukkaan en ole kuitenkaan hyppäämässä, koska lienen siinä poikkeuksellinen narsisti ajatellessani, että parempi kun kukaan enää joudu ahdistumaan vuokseni. Toki samalla myös omaa napaani ajatellen, en kestä sitä kun en osaa ja siitä vaan moititaan jatkuvasti.
Se profiili löytyy sieltä ihan yhtä helposti parilla klikkauksella, oli se estetty tai ei. Estämällä pahennat toisen oloa, jos häntä jokin vaivaa vielä. Estämällä olet myös huono ihminen joka ei halua oppia elämästä.
No ei todellakaan löydy aivan yhtä helposti, jos ei tarkoituksella mene sinne ja poista estoa. Ilman estoa se profiili pomppii silmille ihan automaattisesti, koska face ajattelee että saatat haluta kaveriksi uudestaan tämän exäsi joka on ollut joskus kaverinasi.
Löytyy löytyy. Kirjaudu ulos(1), kirjoita nimi - hae(2). Jos ongelma on että et voi olla katsomatta hänen profiilia ilman että estät sen, niin sodit itseäsi vastaan. Sopii juuri narsistin kuvaan joka ei ymmärrä edes omia halujaan.
Tästä tuli mieleen se yksi, joka luuli poikaystävänsä olevan komea, mutta kaveri kertoi ettei se ollutkaan, niin päätti jättää. Eli ei tiedä edes mistä itse pitää, vaan pitää toisten mielen mukaan mukautua. Säälittävää.
Eli pitää nähdä uloskirjautumisen vaiva ja kirjoittaa nimi hakuun. Onhan tuossa paljon enemmän vaivaa kuin siinä, että estämättömänä profiili näkyy "saatat tuntea"-osiossa ja klikkaa kerran. Ennemmin menen estolla. Ja on selvä mitä haluan. Olisin halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi. Enkä ymmärrä, miten tuo poikaystäväjuttu liittyy mitenkään tähän. Enhän minä kenenkään käskystä häntä jättänyt.
"Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta siitä ei vaan tullut mitään koska en ollut riittävä hänelle ja hän usein sen teki selväksi."
Olisit halunnut olla hänen kanssaan, mutta jätit silti? Millä tavalla hän asian ilmaisi, millä tavalla sinä ilmaisit tämän hänelle? Itsellä ollut vastaavaa. Sanani on ymmärretty toisaalta ihan väärin, mikä vasta jälkikäteen selvinnyt. Yrititkö keskustella aiheesta ihan aikuisten oikeasti nostaen kissan pöydälle mikä sinua häiritsi?
Niin jätin, koska se suhde alkoi tuntumaan jonkin sortin riippuvuussuhteelta jossa roikuin väkisin vaikka kaikki oli sen toimivuutta vastaan. Joskus niinkin voi mennä, vaikka muuta haluaisikin. Homma meni usein niin, että hän odotti minulta jotain ja minä sitten yritin asian toteuttaa. Tein sen väärin tai väärällä hetkellä, sain siitä haukut. Keskusteltiin asiasta ja sanoin, että kaikki on minulle vaikeaa, kun en ole niin kokenut ja hän odottaa minulta liikaa. Hän oli ymmärtävinään, mutta pian unohti taas asian ja odotti minulta jatkossakin samaa kuin niiltä kokeneemmilta exiltäänkin, aina raivostui ja tyrmistyi kun mokasin. Eli odotti minulta aina liikoja eikä mikään yritykseni riittänyt hänelle, tämä tunne vahvistui kerta toisensa jälkeen, eikä siihen auttaneet keskustelut, kun vaikutus oli tilapäinen.
Toisaalta,toinen voi myös aistia sen toisen asenteen sitä suhdetta kohtaan. Kaikki on ollut suhteen toimivuutta vastaan. Toinen on vain odottanut asioita ja raivonnut. Odottanut liikaa. Kysyitkö koskaan itse mitä haasteita toisella on? Nyt tuo kuulostaa siltä että on menty vaan oletusten mukaan ja tulkittu toista. Lopuksi oikeutettu jättäminen kun ei voida vastata oletettuihin vaatimuksiin. Oikeasti,joskus vaan kannattaisi joa alussa päästää toinen menemään eikä eron jälkeen syytellä toista kohtuuttomista odotuksista joita on olettanut toisella olevan. Pohtia jo ennen suhdetta mitä annettavaa itsellä on ja mitä itse toiselta haluaa ja keskustella jo alussa.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä amisjuntti, elämä yhtä nettipelaamista ja nettipor… le rynkytystä. Mihin tarvii elävää naista???
Järkky paskainen kämppä, kaapit täynnä rättejä, sekaisin niin ettei itsekään löytänyt mitään. Elämänhallinta täysin hukassa.
Söi roiskeläppiä, HK:n lenkkiä, rasvaisia mitä vaan, joi essoa, limppareita, kaljaa, lonkeroa.,,kaikkea millä saa hampaansa keltaiseksi🤮
Hampaat saa keltaisiksi jos ei omista hammasharjaa, tai ei pese hampaita kuin korkeintaan kolmesti vuodessa.
Tapaamiset harveni joka toisesta viikosta kolmen kuukauden väleihin.
Silloinkin haluttiin vain pidellä sängyssä kädestä.....just
Lapset, koira, purjehdus....kaikki oli minua tärkeämpää.
Eipä siinä mitään sitten.
Alue: Aihe vapaa
Tuossahan niitä asioita juuri yritettiin käsitellä, mutta palattiin lähtöruutuun. Miten tilanne siitä enää paranisi eston poistolla ja uudelleen käsittelemällä, vielä kun toisella on jo uusi elämä alkanut? Turhaan siihen enää menee tunkemaan väliin ja repii haavat auki kun on todennäköisesti jo yli päässyt. Puhumattakaan siitä mielipahasta, mitä itse saan kun näkisin eston poiston jälkeen miten paljon paremmin hänellä menee uuden tyypin kanssa, joka ei ole yhtä käsi asioissa kuin minä.