Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?
Muistelin deittailuaikojani ja tuli mieleen yksi mies joka puhui taukoamatta itsestään tai saavutuksistaan. Tuntui että hän halusi vain jonkun jolla on korvat. Myös kaikki sanomani piti jotenkin vääntää niin että hän pääsi pätemään jostain.
Mies: Hei ootkos seurannut tuota (joku ajankohtainen asia)
Minä: Joo olenhan mä aika paljonkin, kyllä minusta....
Mies alkaa selittää juurta jaksaen mistä koko ajankohtaisessa jutussa on kyse vaikka juuri sanoin että olen seurannut sitä :DDD
Kommentit (9837)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suuremmalla syyllä olisi tärkeä puhua asiat läpi jos toista kohtaan tuntee jotain, jos kerta ihmisestä välität vähääkään, niin miksi sulkea hänet pois? Tekisitkö saman perheen jäsenelle jolla on paha olla josta välität? Jos toisesta välittää niin puhumalla asiat läpi helpottaa molempien oloa.
Etkö ole koskaan kuullut sanontaa, "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"? Tuota voi soveltaa ihmisten käsittelemättömiin asioihin. Tässä maailmassa ei ole tarpeeksi hymyä. Toisten pois sulkeminen ei ainakaan hymyä kenessäkään saa aikaiseksi, katkeruutta, surua, eripuraa ja kyseenalaistamista se kyllä aiheuttaa.
Et taida oikein ymmärtää, ettei se minkään maan puhuminen muuta sitä asiaa jos vaikka toinen haluaa erota ja toinen ei. Eikä parisuhdekumppania voi verrata mihinkään perheenjäseniin siinä mielessä. Siinä se eroa haluamaton osapuoli jää vähän ikävään tilanteeseen kun se ero tulee sitten väkisinkin, eikä välttämättä halua toista nähdä asioista muistuttelemassa.
Niinpä. Minä olen oikeasti rakastunut kahteen naiseen elämäni aikana ja molempien erojen jälkeen minun oli pakko poistaa elämästäni kaikki mikä muistutti heistä, ei olisi muuten päässyt eteenpäin.
Ei aina tarvita narsismia tekemään erosta vaikeaa. En koe olevani itse narsisti siksi, että haluan suojella itseäni tuskallisilta asioilta ja poistaa menetyksestä muistuttavat asiat elämästäni. Minä olin se, joka jätettiin ja joka koki ettei eroamiselle esitetty selkeää syytä eikä sitä ei käsitelty mitenkään kunnolla. Naiset vain sanoivat jotain ylimalkaista eivätkä halunneet puhua enempää tai yrittää korjata suhdetta. En silti pidä heitäkään narsisteina, heillä oli varmasti omat vaikeutensa.
Rakkaus on raakaa peliä. Enää en taida uskaltaa. Jos vielä joudun antamaan osan sydämestäni jollekin joka vie sen lopulta mukanaan, ei taida jäädä mitään jäljelle.
Aiheeseen liittyen. Onko kenelläkään miehellä tullut vastaan sellaista naista, joka oikeasti on panostanut kunnolla miehen viihtyvyyteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suuremmalla syyllä olisi tärkeä puhua asiat läpi jos toista kohtaan tuntee jotain, jos kerta ihmisestä välität vähääkään, niin miksi sulkea hänet pois? Tekisitkö saman perheen jäsenelle jolla on paha olla josta välität? Jos toisesta välittää niin puhumalla asiat läpi helpottaa molempien oloa.
Etkö ole koskaan kuullut sanontaa, "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"? Tuota voi soveltaa ihmisten käsittelemättömiin asioihin. Tässä maailmassa ei ole tarpeeksi hymyä. Toisten pois sulkeminen ei ainakaan hymyä kenessäkään saa aikaiseksi, katkeruutta, surua, eripuraa ja kyseenalaistamista se kyllä aiheuttaa.
Et taida oikein ymmärtää, ettei se minkään maan puhuminen muuta sitä asiaa jos vaikka toinen haluaa erota ja toinen ei. Eikä parisuhdekumppania voi verrata mihinkään perheenjäseniin siinä mielessä. Siinä se eroa haluamaton osapuoli jää vähän ikävään tilanteeseen kun se ero tulee sitten väkisinkin, eikä välttämättä halua toista nähdä asioista muistuttelemassa.
Niinpä. Minä olen oikeasti rakastunut kahteen naiseen elämäni aikana ja molempien erojen jälkeen minun oli pakko poistaa elämästäni kaikki mikä muistutti heistä, ei olisi muuten päässyt eteenpäin.
Ei aina tarvita narsismia tekemään erosta vaikeaa. En koe olevani itse narsisti siksi, että haluan suojella itseäni tuskallisilta asioilta ja poistaa menetyksestä muistuttavat asiat elämästäni. Minä olin se, joka jätettiin ja joka koki ettei eroamiselle esitetty selkeää syytä eikä sitä ei käsitelty mitenkään kunnolla. Naiset vain sanoivat jotain ylimalkaista eivätkä halunneet puhua enempää tai yrittää korjata suhdetta. En silti pidä heitäkään narsisteina, heillä oli varmasti omat vaikeutensa.
Rakkaus on raakaa peliä. Enää en taida uskaltaa. Jos vielä joudun antamaan osan sydämestäni jollekin joka vie sen lopulta mukanaan, ei taida jäädä mitään jäljelle.
Etsi sitoutuva ja uskollinen nainen Filippiineiltä. Siellä on paljon vapaita naisia, jotka arvostavat suomalaisia miehiä, koska Suomessa on aika paljon jo filippiiniläisiä vaimoja.
Naisen alkoholiongelma. Tavattiin ravintolassa - tämä tapahtui siis ennen koronahysteriaa. Tapaamisiltana nainen joi itsensä sellaiseen kuntoon, että ei enää muistanut istuneen kanssani, vaan meni tuntemattomien ihmisten pöytään ja joi jonkun olutlasista. Hän alkoi myös kaulailla jotain pöydässä istunutta miestä. Menin hakemaan naisen pois pöydästä, jolloin nainen alkoi agressiiviseksi minua kohtaan. Ilmeisesti hän ei enää humalaltaan tajunnut, että olimme istuneet koko illan yhdessä ja tutustuneet toisiimme. Sitten hän ilmoitti haluavansa lähteä taksilla yksin kotiinsa.
Näin naista seuraavana keskiviikkona samassa ravintolassa, ja nainen vaikutti olevan vähän häpeissään edellisen lauantain tapahtumista. Nainen oli liikkeellä naisystävänsä kanssa, joten en viitsinyt tuppautua seuraan. Sovimme tapaavamme seuraavana lauantaina toisessa ravintolassa. Kun tapasimme nainen vaikutti taas nousuhumalaiselta, mutta oli muuten asiallinen ja mukavaa seuraa. Myöhemmin nainen lähti käymään vessassa ja viipyi siellä lähes tunnin.
Kysyin naisen ystävättäreltä, voisiko tämä katsomassa, onko naisella kaikki hyvin, kun hän viipyy noin kauan. Ajattelin, että nainen oli saattanut tulla huonovointiseksi. Ystävätär tuli kohta sanomaan minulle, että ei naisella mitään hätää ole, hän vain haluaa omien sanojensa mukaan istua hetken naistenhuoneessa. Tekee tätä kuulemma usein ollessan ravintolassa. Lopulta, kun nainen tuli pois vessasta, hän oli todella kovassa humalassa ja riehakas, oli ilmeisesti juonut omasta taskumatistaan jotain kirkasta viinaa. Pian nainen ehdotti, että lähtisimme kolmistaan tanssiravintolaan, koska hän halusi tanssia.
Tanssiravintolassa alkoi taas sama meno eli sekoilu ja toisten miesten kaulailu, vaikka oli hetkeä aikaisemmin kertonut ihastuneensa minuun ja halusi harrastaa seksiä kanssani. Kun hieman ärtyneenä yritin puhua naiselle järkeä, hän alkoi huutaa, että olin vain mustasukkainen ja omistuhaluinen mies. Myös naisen ystävätär yritti rauhoitella naista ja puhua tälle järkeä, mutta nainen ei halunnut kuunnella, vaan murjotti pöydässä hetken ennen kuin lähti mielenosoituksellisesti baaritiskille hakemaan lisää juomista. Tässä vaiheessa lähdin ravintolasta ja jätin naisen sekoilemaan itsekseen.
Parisen viikkoa myöhemmin lauantaina näin naista ohimennen eräässä olutravintolassa, ja nainen vaikutti olevan jo hyvässä vauhdissa, vaikka oli vasta aikainen iltapäivä. Olin ajatellut, että nainen haluaisi tavattaessa pyytää anteeksi käytöstään, mutta kun kävelin hänen ohitseen matkalla vessaan, nainen alkoi vaivautuneena tuijottaa lattiaa. Kun tulin takaisin vessasta, nainen ystävättärineen oli lähtenyt ravintolasta. Tuon jälkeen en ole naista nähnyt - eikä ole niin väliksikään. Tosin en käynyt enää niissä ravintoloissa, joissa nainen kävi, koska en oikeastaan koskaan viihtynyt niissä.
Vierailija kirjoitti:
Aiheeseen liittyen. Onko kenelläkään miehellä tullut vastaan sellaista naista, joka oikeasti on panostanut kunnolla miehen viihtyvyyteen?
Voisitko tarkentaa, mitä tarkoitat tällä, eli mitä naisen pitäisi tehdä? Riittääkö normaali toisen huomioiminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suuremmalla syyllä olisi tärkeä puhua asiat läpi jos toista kohtaan tuntee jotain, jos kerta ihmisestä välität vähääkään, niin miksi sulkea hänet pois? Tekisitkö saman perheen jäsenelle jolla on paha olla josta välität? Jos toisesta välittää niin puhumalla asiat läpi helpottaa molempien oloa.
Etkö ole koskaan kuullut sanontaa, "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"? Tuota voi soveltaa ihmisten käsittelemättömiin asioihin. Tässä maailmassa ei ole tarpeeksi hymyä. Toisten pois sulkeminen ei ainakaan hymyä kenessäkään saa aikaiseksi, katkeruutta, surua, eripuraa ja kyseenalaistamista se kyllä aiheuttaa.
Et taida oikein ymmärtää, ettei se minkään maan puhuminen muuta sitä asiaa jos vaikka toinen haluaa erota ja toinen ei. Eikä parisuhdekumppania voi verrata mihinkään perheenjäseniin siinä mielessä. Siinä se eroa haluamaton osapuoli jää vähän ikävään tilanteeseen kun se ero tulee sitten väkisinkin, eikä välttämättä halua toista nähdä asioista muistuttelemassa.
Niinpä. Minä olen oikeasti rakastunut kahteen naiseen elämäni aikana ja molempien erojen jälkeen minun oli pakko poistaa elämästäni kaikki mikä muistutti heistä, ei olisi muuten päässyt eteenpäin.
Ei aina tarvita narsismia tekemään erosta vaikeaa. En koe olevani itse narsisti siksi, että haluan suojella itseäni tuskallisilta asioilta ja poistaa menetyksestä muistuttavat asiat elämästäni. Minä olin se, joka jätettiin ja joka koki ettei eroamiselle esitetty selkeää syytä eikä sitä ei käsitelty mitenkään kunnolla. Naiset vain sanoivat jotain ylimalkaista eivätkä halunneet puhua enempää tai yrittää korjata suhdetta. En silti pidä heitäkään narsisteina, heillä oli varmasti omat vaikeutensa.
Rakkaus on raakaa peliä. Enää en taida uskaltaa. Jos vielä joudun antamaan osan sydämestäni jollekin joka vie sen lopulta mukanaan, ei taida jäädä mitään jäljelle.
Minä ajattelen niin, että parempi olla ollut rakastunut ja saanut vastarakkautta kuin että olisi ollut kokonaan ilman. Vaikka eroon päätyisikin. Myös rumien erojen jälkeen voi vielä löytyä se loppuelämän rakkaus, jos hyvin käy. Sitä ennen pitää vain parannella sydäntään.
Niinpä. Minä olen oikeasti rakastunut kahteen naiseen elämäni aikana ja molempien erojen jälkeen minun oli pakko poistaa elämästäni kaikki mikä muistutti heistä, ei olisi muuten päässyt eteenpäin.
Ei aina tarvita narsismia tekemään erosta vaikeaa. En koe olevani itse narsisti siksi, että haluan suojella itseäni tuskallisilta asioilta ja poistaa menetyksestä muistuttavat asiat elämästäni. Minä olin se, joka jätettiin ja joka koki ettei eroamiselle esitetty selkeää syytä eikä sitä ei käsitelty mitenkään kunnolla. Naiset vain sanoivat jotain ylimalkaista eivätkä halunneet puhua enempää tai yrittää korjata suhdetta. En silti pidä heitäkään narsisteina, heillä oli varmasti omat vaikeutensa.
Rakkaus on raakaa peliä. Enää en taida uskaltaa. Jos vielä joudun antamaan osan sydämestäni jollekin joka vie sen lopulta mukanaan, ei taida jäädä mitään jäljelle.[/quote]
Minäkin ajattelin joskus kuten Sinä nyt. Annoin ajan kulua ja pölyn laskeutua molempien erojen päälle. Sitten rohkaistuin, otin kohteliaasti ja asiallisesti yhteyttä kumpaiseenkin vuorollaan, kyselin kuulumiset ja onnittelin ties mistä ja lopulta pyysin lounaalle painottaen sitä, että tavoitteenani ei ole mikään muu kuin vain vaihtaa kuulumiset. Itsestäänselvää oli, että lounaalla sitten pystyimme puhumaan menneistäkin asioista kiihkottomasti ja ilman että ketään olisi enään syyllistetty mistään. Yleensähän asia onkin niin, että riitaankin tarvitaan kaksi yhtä lailla yhtä tyhmää kuin huonoon parisuhteeseenkin.
Minulle nämä molemmat lounastapaamiset avasivat asioita joita en ollut milloinkaan tullut ajatelleeksikaan ja kevensivät omaa sydäntäni ja mieltäni siinä mielessä, että minua ei syytetty mistään mitä en ollut tehnyt. Toisen kanssa jäi viileät mutta asialliset välit saatuani vastauksia, mutta toisen kanssa lämpeni niin hyvin, että hänen päättäessään suhteensa minun jälkeeni tulleen miehen kanssa, hän pyysi minut mökkeilemään kesällä kanssaan.
Riitaisen eron keskellä asiat kärjistyvät ja värittyvät niin paljon että vain ani harvoin pystytään mihinkään järkevään keskusteluun asioista ja niiden syistä. -Aina on mahdollisuus tehdä sovinto niin kauan ja pitkään kun kukaan ei ole kuollut. Sovinto rakentaa, riita nakertaa. On helpompi rakentaa nykyisyyttä ja tulevaisuutta kun mukana ei kulje taakkoja menneisyydestä. Parempi laihakin sovinto kuin lihava riita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suuremmalla syyllä olisi tärkeä puhua asiat läpi jos toista kohtaan tuntee jotain, jos kerta ihmisestä välität vähääkään, niin miksi sulkea hänet pois? Tekisitkö saman perheen jäsenelle jolla on paha olla josta välität? Jos toisesta välittää niin puhumalla asiat läpi helpottaa molempien oloa.
Etkö ole koskaan kuullut sanontaa, "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"? Tuota voi soveltaa ihmisten käsittelemättömiin asioihin. Tässä maailmassa ei ole tarpeeksi hymyä. Toisten pois sulkeminen ei ainakaan hymyä kenessäkään saa aikaiseksi, katkeruutta, surua, eripuraa ja kyseenalaistamista se kyllä aiheuttaa.
Et taida oikein ymmärtää, ettei se minkään maan puhuminen muuta sitä asiaa jos vaikka toinen haluaa erota ja toinen ei. Eikä parisuhdekumppania voi verrata mihinkään perheenjäseniin siinä mielessä. Siinä se eroa haluamaton osapuoli jää vähän ikävään tilanteeseen kun se ero tulee sitten väkisinkin, eikä välttämättä halua toista nähdä asioista muistuttelemassa.
Niinpä. Minä olen oikeasti rakastunut kahteen naiseen elämäni aikana ja molempien erojen jälkeen minun oli pakko poistaa elämästäni kaikki mikä muistutti heistä, ei olisi muuten päässyt eteenpäin.
Ei aina tarvita narsismia tekemään erosta vaikeaa. En koe olevani itse narsisti siksi, että haluan suojella itseäni tuskallisilta asioilta ja poistaa menetyksestä muistuttavat asiat elämästäni. Minä olin se, joka jätettiin ja joka koki ettei eroamiselle esitetty selkeää syytä eikä sitä ei käsitelty mitenkään kunnolla. Naiset vain sanoivat jotain ylimalkaista eivätkä halunneet puhua enempää tai yrittää korjata suhdetta. En silti pidä heitäkään narsisteina, heillä oli varmasti omat vaikeutensa.
Rakkaus on raakaa peliä. Enää en taida uskaltaa. Jos vielä joudun antamaan osan sydämestäni jollekin joka vie sen lopulta mukanaan, ei taida jäädä mitään jäljelle.
Minä ajattelen niin, että parempi olla ollut rakastunut ja saanut vastarakkautta kuin että olisi ollut kokonaan ilman. Vaikka eroon päätyisikin. Myös rumien erojen jälkeen voi vielä löytyä se loppuelämän rakkaus, jos hyvin käy. Sitä ennen pitää vain parannella sydäntään.
Mutta rumia erojahan harrastavat vain narsistit ja heidän tulisi pysytellä parisuhteista erossa.
Pervo , kaikki ajatukset kaksimielisiä , face postaukset navan alapuolen juttuja. Tupakoi , ja on alkoholisoitunut.Käy kyllä työssä , mutta kaikki vapaat mökille , ryyppäämään , laivalle ryyppäämään . Mankuja , pummii aina toisilta , tarjoa sitä,tätä ja tuota .Tai sam vippaa , muttei koskaan maksa takaisin. Hyväksikäyttäjä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä suuremmalla syyllä olisi tärkeä puhua asiat läpi jos toista kohtaan tuntee jotain, jos kerta ihmisestä välität vähääkään, niin miksi sulkea hänet pois? Tekisitkö saman perheen jäsenelle jolla on paha olla josta välität? Jos toisesta välittää niin puhumalla asiat läpi helpottaa molempien oloa.
Etkö ole koskaan kuullut sanontaa, "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"? Tuota voi soveltaa ihmisten käsittelemättömiin asioihin. Tässä maailmassa ei ole tarpeeksi hymyä. Toisten pois sulkeminen ei ainakaan hymyä kenessäkään saa aikaiseksi, katkeruutta, surua, eripuraa ja kyseenalaistamista se kyllä aiheuttaa.
Et taida oikein ymmärtää, ettei se minkään maan puhuminen muuta sitä asiaa jos vaikka toinen haluaa erota ja toinen ei. Eikä parisuhdekumppania voi verrata mihinkään perheenjäseniin siinä mielessä. Siinä se eroa haluamaton osapuoli jää vähän ikävään tilanteeseen kun se ero tulee sitten väkisinkin, eikä välttämättä halua toista nähdä asioista muistuttelemassa.
Niinpä. Minä olen oikeasti rakastunut kahteen naiseen elämäni aikana ja molempien erojen jälkeen minun oli pakko poistaa elämästäni kaikki mikä muistutti heistä, ei olisi muuten päässyt eteenpäin.
Ei aina tarvita narsismia tekemään erosta vaikeaa. En koe olevani itse narsisti siksi, että haluan suojella itseäni tuskallisilta asioilta ja poistaa menetyksestä muistuttavat asiat elämästäni. Minä olin se, joka jätettiin ja joka koki ettei eroamiselle esitetty selkeää syytä eikä sitä ei käsitelty mitenkään kunnolla. Naiset vain sanoivat jotain ylimalkaista eivätkä halunneet puhua enempää tai yrittää korjata suhdetta. En silti pidä heitäkään narsisteina, heillä oli varmasti omat vaikeutensa.
Rakkaus on raakaa peliä. Enää en taida uskaltaa. Jos vielä joudun antamaan osan sydämestäni jollekin joka vie sen lopulta mukanaan, ei taida jäädä mitään jäljelle.
Minä ajattelen niin, että parempi olla ollut rakastunut ja saanut vastarakkautta kuin että olisi ollut kokonaan ilman. Vaikka eroon päätyisikin. Myös rumien erojen jälkeen voi vielä löytyä se loppuelämän rakkaus, jos hyvin käy. Sitä ennen pitää vain parannella sydäntään.
Mutta rumia erojahan harrastavat vain narsistit ja heidän tulisi pysytellä parisuhteista erossa.
Höpön höpön.
Vierailija kirjoitti:
Aiheeseen liittyen. Onko kenelläkään miehellä tullut vastaan sellaista naista, joka oikeasti on panostanut kunnolla miehen viihtyvyyteen?
Kyllähän ne naiset panostaa, mutta jos kokevat etteivät saa vastaavaa panostusta takaisin mieheltä, tuovat kyllä varsin pian esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei useampien treffienkään jälkeen muistanut nimeäni ja kutsui mua kännissä väärällä nimellä.
Mulle kävi niin, että mies muisti ikäni väärin "olitkos sinä ysikolmonen?", väitti vielä ettei tapaile muita... xD
Munkin olis pitänyt tästä joskus päätellä, että jotain muutakin on menossa. Tai siitä että mies halusi aina ottaa yhteyttä, koska oli "niin paljon harrastuksia, että on paljon varattu". Käytiin useammilla treffeillä ja pidettiin kuitenkin tiiviisti yhteyttä. Pitkitin kuitenkin sänkyyn menoa, kunnes jo itse ajattelin että on korkea aika. Aamulla mies sitten ilmoitti, että tapailee vielä muita ja ei ole päättänyt vielä kenen kanssa jatkaisi vakavampaan suhteeseen. Helpoin valintaa omalta osaltani, vaikka otti kyllä päähän tuo koeajoyö.
Kolmikymppisenä lopetin seurustelun itseäni vajaan 10 vuotta nuoremman naisen kanssa ihastuksen mentyä ohi. Naisen jotenkin kypsymätön käytös, jota olin alussa pitänyt viehättävänä, alkoi pikkuhiljaa ärsyttää kunnes tuli eteen päivä, jolloin päätin, että tämä oli nyt tässä.
Aina kun alkaa se kylmää-kuumaa pelleily niin mulla loppuu mielenkiinto kuin seinään. Kertoo persoonasta kaiken tarvittavan, koska ikinä tällaisista miehistä tullu hyviä kumppaneita tai seurannu kivoja suhteita ylipäänsä. Saavat siis kylmäillä ihan yksinään ja mä käytän aikaani kuumiin tapauksiin, jotka osaa kommunikoida niin livenä kuin puhelimessa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei useampien treffienkään jälkeen muistanut nimeäni ja kutsui mua kännissä väärällä nimellä.
Mulle kävi niin, että mies muisti ikäni väärin "olitkos sinä ysikolmonen?", väitti vielä ettei tapaile muita... xD
Munkin olis pitänyt tästä joskus päätellä, että jotain muutakin on menossa. Tai siitä että mies halusi aina ottaa yhteyttä, koska oli "niin paljon harrastuksia, että on paljon varattu". Käytiin useammilla treffeillä ja pidettiin kuitenkin tiiviisti yhteyttä. Pitkitin kuitenkin sänkyyn menoa, kunnes jo itse ajattelin että on korkea aika. Aamulla mies sitten ilmoitti, että tapailee vielä muita ja ei ole päättänyt vielä kenen kanssa jatkaisi vakavampaan suhteeseen. Helpoin valintaa omalta osaltani, vaikka otti kyllä päähän tuo koeajoyö.
Minulla samanlaisia kokemuksia, mutta naisten suhteen. Katkaisin viimeisimmän suhteen siksi, että naisella oli niin kova kiire sänkyyn kanssani. Itse olisin halunnut tutustua rauhassa ja nauttia ihan vain yhteisestä ajasta, mutta kun en viidensillä treffeillä suostunut, nainen katkaisi suhteen. En voinut muuta kuin hyväksyä hänen päätöksensä.
Olen ihan tavallinen kirveellä vesitetty suomalainen mies, eikä minussa ole mitään erikoista suurta plussaa joka herättäisi naisten huomiota, mutta jostakin kummallisesta syystä johtuen naiset pilaavat itse hyvänkin suhteen alun sillä, että kiirehtivät suhteen syventämisessä. Itse olen sitä mieltä, että seksistäkin saa enemmän irti ja se on nautinnollisempaa molemmin puolin kun tunete kumppaninsa tosi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Naisen alkoholiongelma. Tavattiin ravintolassa - tämä tapahtui siis ennen koronahysteriaa. Tapaamisiltana nainen joi itsensä sellaiseen kuntoon, että ei enää muistanut istuneen kanssani, vaan meni tuntemattomien ihmisten pöytään ja joi jonkun olutlasista. Hän alkoi myös kaulailla jotain pöydässä istunutta miestä. Menin hakemaan naisen pois pöydästä, jolloin nainen alkoi agressiiviseksi minua kohtaan. Ilmeisesti hän ei enää humalaltaan tajunnut, että olimme istuneet koko illan yhdessä ja tutustuneet toisiimme. Sitten hän ilmoitti haluavansa lähteä taksilla yksin kotiinsa.
Näin naista seuraavana keskiviikkona samassa ravintolassa, ja nainen vaikutti olevan vähän häpeissään edellisen lauantain tapahtumista. Nainen oli liikkeellä naisystävänsä kanssa, joten en viitsinyt tuppautua seuraan. Sovimme tapaavamme seuraavana lauantaina toisessa ravintolassa. Kun tapasimme nainen vaikutti taas nousuhumalaiselta, mutta oli muuten asiallinen ja mukavaa seuraa. Myöhemmin nainen lähti käymään vessassa ja viipyi siellä lähes tunnin.
Kysyin naisen ystävättäreltä, voisiko tämä katsomassa, onko naisella kaikki hyvin, kun hän viipyy noin kauan. Ajattelin, että nainen oli saattanut tulla huonovointiseksi. Ystävätär tuli kohta sanomaan minulle, että ei naisella mitään hätää ole, hän vain haluaa omien sanojensa mukaan istua hetken naistenhuoneessa. Tekee tätä kuulemma usein ollessan ravintolassa. Lopulta, kun nainen tuli pois vessasta, hän oli todella kovassa humalassa ja riehakas, oli ilmeisesti juonut omasta taskumatistaan jotain kirkasta viinaa. Pian nainen ehdotti, että lähtisimme kolmistaan tanssiravintolaan, koska hän halusi tanssia.
Tanssiravintolassa alkoi taas sama meno eli sekoilu ja toisten miesten kaulailu, vaikka oli hetkeä aikaisemmin kertonut ihastuneensa minuun ja halusi harrastaa seksiä kanssani. Kun hieman ärtyneenä yritin puhua naiselle järkeä, hän alkoi huutaa, että olin vain mustasukkainen ja omistuhaluinen mies. Myös naisen ystävätär yritti rauhoitella naista ja puhua tälle järkeä, mutta nainen ei halunnut kuunnella, vaan murjotti pöydässä hetken ennen kuin lähti mielenosoituksellisesti baaritiskille hakemaan lisää juomista. Tässä vaiheessa lähdin ravintolasta ja jätin naisen sekoilemaan itsekseen.
Parisen viikkoa myöhemmin lauantaina näin naista ohimennen eräässä olutravintolassa, ja nainen vaikutti olevan jo hyvässä vauhdissa, vaikka oli vasta aikainen iltapäivä. Olin ajatellut, että nainen haluaisi tavattaessa pyytää anteeksi käytöstään, mutta kun kävelin hänen ohitseen matkalla vessaan, nainen alkoi vaivautuneena tuijottaa lattiaa. Kun tulin takaisin vessasta, nainen ystävättärineen oli lähtenyt ravintolasta. Tuon jälkeen en ole naista nähnyt - eikä ole niin väliksikään. Tosin en käynyt enää niissä ravintoloissa, joissa nainen kävi, koska en oikeastaan koskaan viihtynyt niissä.
Olet vissiin aivan helvetin epätoivoinen ja tyhmä, kun jaksoit nähdä häntä oikein useasti?
Ruma naama ja nariseva ääni. Kroppa oli kohdillaan.
Vierailija kirjoitti:
Naisen alkoholiongelma. Tavattiin ravintolassa - tämä tapahtui siis ennen koronahysteriaa. Tapaamisiltana nainen joi itsensä sellaiseen kuntoon, että ei enää muistanut istuneen kanssani, vaan meni tuntemattomien ihmisten pöytään ja joi jonkun olutlasista. Hän alkoi myös kaulailla jotain pöydässä istunutta miestä. Menin hakemaan naisen pois pöydästä, jolloin nainen alkoi agressiiviseksi minua kohtaan. Ilmeisesti hän ei enää humalaltaan tajunnut, että olimme istuneet koko illan yhdessä ja tutustuneet toisiimme. Sitten hän ilmoitti haluavansa lähteä taksilla yksin kotiinsa.
Näin naista seuraavana keskiviikkona samassa ravintolassa, ja nainen vaikutti olevan vähän häpeissään edellisen lauantain tapahtumista. Nainen oli liikkeellä naisystävänsä kanssa, joten en viitsinyt tuppautua seuraan. Sovimme tapaavamme seuraavana lauantaina toisessa ravintolassa. Kun tapasimme nainen vaikutti taas nousuhumalaiselta, mutta oli muuten asiallinen ja mukavaa seuraa. Myöhemmin nainen lähti käymään vessassa ja viipyi siellä lähes tunnin.
Kysyin naisen ystävättäreltä, voisiko tämä katsomassa, onko naisella kaikki hyvin, kun hän viipyy noin kauan. Ajattelin, että nainen oli saattanut tulla huonovointiseksi. Ystävätär tuli kohta sanomaan minulle, että ei naisella mitään hätää ole, hän vain haluaa omien sanojensa mukaan istua hetken naistenhuoneessa. Tekee tätä kuulemma usein ollessan ravintolassa. Lopulta, kun nainen tuli pois vessasta, hän oli todella kovassa humalassa ja riehakas, oli ilmeisesti juonut omasta taskumatistaan jotain kirkasta viinaa. Pian nainen ehdotti, että lähtisimme kolmistaan tanssiravintolaan, koska hän halusi tanssia.
Tanssiravintolassa alkoi taas sama meno eli sekoilu ja toisten miesten kaulailu, vaikka oli hetkeä aikaisemmin kertonut ihastuneensa minuun ja halusi harrastaa seksiä kanssani. Kun hieman ärtyneenä yritin puhua naiselle järkeä, hän alkoi huutaa, että olin vain mustasukkainen ja omistuhaluinen mies. Myös naisen ystävätär yritti rauhoitella naista ja puhua tälle järkeä, mutta nainen ei halunnut kuunnella, vaan murjotti pöydässä hetken ennen kuin lähti mielenosoituksellisesti baaritiskille hakemaan lisää juomista. Tässä vaiheessa lähdin ravintolasta ja jätin naisen sekoilemaan itsekseen.
Parisen viikkoa myöhemmin lauantaina näin naista ohimennen eräässä olutravintolassa, ja nainen vaikutti olevan jo hyvässä vauhdissa, vaikka oli vasta aikainen iltapäivä. Olin ajatellut, että nainen haluaisi tavattaessa pyytää anteeksi käytöstään, mutta kun kävelin hänen ohitseen matkalla vessaan, nainen alkoi vaivautuneena tuijottaa lattiaa. Kun tulin takaisin vessasta, nainen ystävättärineen oli lähtenyt ravintolasta. Tuon jälkeen en ole naista nähnyt - eikä ole niin väliksikään. Tosin en käynyt enää niissä ravintoloissa, joissa nainen kävi, koska en oikeastaan koskaan viihtynyt niissä.
Juoppo akka.
Selän luomet ovat aika yleisiä, en ole kuullut että niitä olisi tapana poistaa kovin yleisesti. Oletkohan vähän yliherkkis niiden suhteen?