Mä oon jotenkin tajunnut että maailman näkeminen omin silmin on arvokasta (vs. camera)

Oon tajunnut että linssit voi näyttää maailman ihan eri tavalla. Ei se mitä kuvaat muistoksi, ole välttämättä se mitä silmillä näet. Toki se on arvokas muisto, mutta muista myös keskittyä silmilläsi siihen tilanteeseen. Katso, miltä tilanne näyttää omin silmin ja tallenna se muistiisi. Toki valokuvat toimivat hyvinä muistoina, ei siinä mitään. Kunhan niitä ei vaan pidä täydellisinä todellisuuden kuvaajina. Linssi ei ole sama asia kuin silmä. Toisaalta silmäkin näkee asiat omalla tavallaan. Esimerkiksi mitä ei tajuaisi, silmät näkevät kaiken ylösalaisin mutta aivot kääntävät oikein päin. Tämä saa ajattelemaan, näemmekö mitään oikein? Mistä tiedämme, mitä todellisuus on? Mutta koska olemme hallitsevat eliöt maailmassa (eläimet on myös joilla on silmät) tämä meidän näkemämme todellisuus on SE oikea todellisuus meille, koska me näemme sen. Se on pääasia. Mielenkiintoista kuitenkin pohtia, onkon mahdollista että elämme koko elämämme tietyn kalvon läpi?