Blogiton

Blogi, julkinen päiväkirja. Melkein jokainen meistä on jossain elämänsä vaiheessa pitänyt päiväkirjaa.

Mutta miksi Sinä aikuinen haluat kaikkien, jopa ventovieraiden tietävän, mitä olet syönyt tänään, minne matkustat ensi viikonloppuna ja miten upean löydön teit eilen kirppikseltä?

Miksi blogeja kirjoitetaan? Saadaksesi huomiota? Saadaksesi muut kateellisiksi? Tai oletko niin yksinäinen ettei sinulla ole ketään, jolle puhua kuulumisiasi kasvotusten?

  • ylös 1
  • alas 1

Kommentit (6)

Vierailija

Huvikseni. Luen myös muiden blogeja samasta syystä. Erityisesti kiinnostaa kirppislöydöt.

Vierailija

En minä kirjoita blogiini mitään syömisistäni tai ostoksistani. Kirjoitan taiteesta, kirjallisuudesta, kulttuuritapahtumista. Mistä olet saanut päähäsi, että blogeissa täytyy kirjoittaa oman päivänsä tapahtumista?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Jotkut pitävät samanlaista päiväkirjaa facebookissa. Kaikki käänteet postataan.

Vierailija

Blogia voi kirjoittaa myös muista asioista kuin päiväkirjamaisesti omista syömisistä. Vaikka kirjoista, käsitöistä, musiikista yms. Herättääkö nekin sinussa negatiivisia tunteita, joita aistin kirjoituksestasi?

Blogiton

Niin. Tarkoitin siis yleensä blogien pitämistä ja sitten samoilla henkilöillä on instagram-postauksia, joissa joka päivä 10 uutta kuvaa omasta naamasta. En tarkoita, että siinä on mitään negatiivista. En vain ymmärrä tätä nykytouhua kun kaikesta tekemisistä tai mielipiteistä täytyy kertoa kaikille. Oman kuvan laittaminen tai elämän laittaminen nettiin yleiseen jakoon tuntuu vain oudolta ja halusin vain kysyä, miksi niin tehdään.

Vierailija

Blogiton kirjoitti:
Niin. Tarkoitin siis yleensä blogien pitämistä ja sitten samoilla henkilöillä on instagram-postauksia, joissa joka päivä 10 uutta kuvaa omasta naamasta. En tarkoita, että siinä on mitään negatiivista. En vain ymmärrä tätä nykytouhua kun kaikesta tekemisistä tai mielipiteistä täytyy kertoa kaikille. Oman kuvan laittaminen tai elämän laittaminen nettiin yleiseen jakoon tuntuu vain oudolta ja halusin vain kysyä, miksi niin tehdään.

Edelleenkin vastaukseni on, että huvikseni. Perustin nettiin omat kotisivut jo vuosia ennenkuin tuli blogihuuma. Alkuperäinen tarkoitukseni oli vain kerätä sinne valmistamieni ruokien ohjeita. Esikoiseni muutti niihin aikoihin omilleen ja nettiversio "Äidin tekemät ruuat" -keittokirjasta oli sekä tekemisen että päivittämisen suhteen paljon helpompaa kuin painattaa paperinen keittokirja tai edes kirjoittaa ruokaohjeet johonkin vihkoon. Vasta 4 vuotta sitten vaihdon kotisivut blogiin. Olin miettinyt jo sitä ennen, että pitäisi koodata kotisivut mobiililaitteillekin sopiviksi. En viitsinyt, joten vaihdoin blogisivuihin, joissa skaalautuvuus on suora ominaisuus. 
 

Vähitellen mukaan tuli muitakin juttuja kuin ruokaohjeita. Liittyen pariin harrastukseen ja sittemmin muutamaan sairauteen. Blogini lukijat ovat pääasiassa tuttujani, tuskin blogissani kovin usein tuntemattomat käyvät ja nekin harvat päätyvät sinne vain googlettamalla tiettyjä sanoja. Sairauksiin liittyviä postauksia on lukenut muutkin, mutta ovat saaneet linkin sairauteen liittyvästä vertaistukiryhmästä. Vähitellen esikoiselle tarkoitetuista ruokaohjeita sisältävistä kotisivuista tuli päiväkirjamainen blogi. En kirjoita sinne mitään sellaista, mitä en voisi lukea itsestäni iltapäivälehtien lööpeistäkin. Ajanvietettähän blogin pitäminen on siinä missä blogien lukeminenkin. Ei sen kummempaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla