Mikä juttu tämä on, ettei kolmekymppisenä ja sen jälkeen saa enää uusia ystäviä?

Kyllä saa, mutta ei enää teinivuosien paita &peppu -ystävyyttä, koska aikuisilla on muutakin elämää kuin ystävät.

.

Mä en saa edes tinder-pareja. Omasta mielestä en ole järkyttävästi rumentunut, enkä ainakaan ole rumempi kuin keskimäärin 31v. Vielä 26-vuotiaana oli vientiä vaikka kuinka! Haen sieltä tinderistä ihan kavereitakin, kummatkin sukupuolet käy.

Vierailija kirjoitti:

No aattele nyt. Sulla on jo ystäviä. Motivaatio uusien hankkimiseen ei ole sama kuin nuorempana.

Entäpä jos tapaat jonkun mielenkiintoisen ihmisen? Löytyykö motivaatiota ja tilaa kaveripiirissä vai jätätkö väliin? Ihmettelen kun joillekin ihmisten väliset suhteet näyttäytyvät lähinnä jonain työprojektina, johon tarvitaan motivaatiota ja jossa lasketaan hyötysuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei saa? Miksi se olisi muka maailman mahdottomin asia? Ovatko ihmiset siis niin kaavoihin kangistuneita?

Se on vain urbaani legenda. Kaikkee sä  uskotkin.

Olen saanut hyviä ystäviä yli nelikymppisenä. heistä kukaan ei ole naimisissa, joten perhe-elämä ei vaikuta ystävyyssuhteiden ylläpidossa.

Up

Luulisi että saa perheellisenäkin jos asutaan aika lähellä ja molemmat on vaikka lasten kanssa kotona niin että on aikaa kahvitella ja käydä kerhoissa yhdessä.

Nuorena sitä istuttiin vuosikausia kylki kyljessä samoissa luokkahuoneissa tai pyörittiin maailmalla muiden samanikäisten huolettomien hessujen kanssa ja tietysti siitä syntyi ystävyyksiä. Nyt jos vaan pyyhkii pyllyjä päivät pitkät ja ainoat aikuiskontaktit on työpaikalla toimiston Sirpa jonka kanssa ei kuitenkaan ihan synkkaa, niin eihän siinä ole mitään ihmeellistä.

Aika vaikeaa se on suomalaisten elämäntyylistä johtuen. Nuorena vielä käydään riennoissa ja seurustellaan ihmisten kanssa, mutta perheen myötä jäädään oman perheen kanssa kotiin möllöttämään. Monet pariskunnat eivät käy yksin missään. Iske siinä sitten väliin ja ystävysty.