Vaativa työ eritysiasiantuntijana ja ahdistus. Kaipaan apua ja vertaistukea
Olen muutama kuukausi takaperin aloittanut työt eritysasiantuntijana. Työni on vastuullista ja hektistä, mutta olen myös käynyt vuosia kouluja ja osittain työkokemustakin on.
Nyt työtehtävät ovat kuitenkin erittäin paljon aiempaa vastuullisempia ja työmäärä lisääntyy huimasti jatkuvasti. Seurakseni olen saanut jatkuvan ahdistuksen ja riittämättömyyden tunteen. Työn miettiminen vie kaiken ajan ja vaikka tiedän, että kokemuksen myötä tilanne varmasti helpottaa, en joka hetki jaksa uskoa selviytyväni siihen saakka. On mukavaa kun omaan osaamiseen luotetaan, mutta välillä tuntuu, että vastuuta on liikaakin.
En usko, että olen ainoa joka tämän vaiheen kokee. Kertokaa vinkkejä miten olette selvinneet, vai onko työpaikan vaihto helpompiin töihin ainoa vaihtoehto?
Kommentit (19)
Niin se vain on että työntekijää ylennetään kunnes hän uupuu taakkansa alle. Tilalle otetaan seuraava jonosta. Kannattaisiko vain hakeutua kevyempiin hommiin?
Palsta on täynnä vaativissa työtehtävissä toimivia erityisasiantuntijoita, joilla on aikaa kirjoitella arkisinkin virastoaikoina lesoiluaan työtehtäviensä erityislaatuisuudesta ja palkkojensa huimasta tasosta.
Olet oikealla palstalla, niin hullulta kuin se ensikuulemalta vaikuttaakin.
Täältä saat ongelmiisi pikapikaa ratkaisun, odotapa vain hetki.
Täällä toinen ja sama fiilis. Priorisoida pitäis ja silti samaan aikaan tehdä kaikki, mitä kukaan keksii pyytää. 😭😐
Katselen tässä muita työpaikkoja, mut mikähän olis sellainen missä ei ajeta ihmisiä loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ja sama fiilis. Priorisoida pitäis ja silti samaan aikaan tehdä kaikki, mitä kukaan keksii pyytää. 😭😐
Katselen tässä muita työpaikkoja, mut mikähän olis sellainen missä ei ajeta ihmisiä loppuun.
Kiitos vastaajille, on ihan totta, että pitäisi vain pystyä rytmittämään päivä, ottaa päivä kerrallaan ja muistaa tehdä muutakin. Onhan se vaan hiton vaikeaa kun tietää, että ellei nytkin sunnuntaina näpyttele ensi viikon töitä, niin kaikesta ensi viikolla tehtävästä ei vaan tule selviämään.
Ongelmaani lisää vielä se, että työnantaja on panostanut minuun siinä määrin, että koen olevani hieman jumissa nykyisessä työssä. Sinulle kenen tekstiä lainasin suosittelen menemään valtiolle töihin. Sinne minäkin haaveilen suojatyöhön. Tosin työ ei varmastikaan olisi yhtä mielenkiintoista kun nykyinen.
- Ap
Kyllä se siitä ajan mittaan helpottuu, kun kehityt tehtävässäsi, ja suoriudut tehokkaammin työsuorituksesta, ja osaat keskittyä olennaiseen. Parhaassa tapauksessa sinulla on joku alempi tiimikaveri, jolle voit delegoida osan helpoimmista hommista. Ensimmäiset pari vuotta on vaikeimpia. Sitten helpottaa, jonka jälkeen alkaa sujumaan (noin keskimäärin). 4-5 vuoden päästä eteenpäinpyrkivät jo vaihtaa hommaa. Itselle kävi niin, että sain lapsen tässä vaiheessa ja sen jälkeen halusin palata tuttuun tehtävään. Nyt olen ollut jo yli 10 v. tehtävässä ja enää ei huvita vaihtaa juurikin tuon alkuvuosien haastavuudessaan vuoksi. Noh mikäs ollessa kun hommat sujuu leikiten ja energiaa jää vapaa-ajallekin. Terveisin asiantuntija/ tiiminvetäjä. Tsemppiä sinulle, älä luovuta!
Asennoidu niin, että ainakin vuosi menee työn oppimiseen. Sen aikaa anna itsellesi armoa tosi paljon. Mitä vaativampi työ, sitä pidempään kestää ammattitaidon saavuttaminen.
Ja sen jälkeen luultavasti työ tuntuu helpommalta.
Terveiset valtion suojatyöpaikasta. Erittäin vaativa asiantuntijan tehtävä, henkilöstösuunnitelmat resursseiltaan täysin riittämättömät ko. yksikössä johtuen "maakunta tulee -maakunta ei tule- tehtävät siirtyvät-tehtävät eivät virkamiehelle kuuluvan tehtävän vuoksi siirrykään" -pallottelusta, joten eipä ole resurssit ajan tasalla. Eikä tule olemaan hallituksen poukkoilevan vaatimuslistan kanssa. Täysin alimitoitettu palkka tehtävän vaativuuteen nähden. Jaa, miksi en hae muualle? Koska aloitin uudessa työssä puoli vuotta sitten, haluan katsoa tämänkin kortin. Virhe. Että harkitse vielä valtiolle tuloa.
Äidilläni sama. Harkitsi alanvaihtoa lähihoitajaksi, mutta sai palkankorotuksen. Pyydä sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ja sama fiilis. Priorisoida pitäis ja silti samaan aikaan tehdä kaikki, mitä kukaan keksii pyytää. 😭😐
Katselen tässä muita työpaikkoja, mut mikähän olis sellainen missä ei ajeta ihmisiä loppuun.Kiitos vastaajille, on ihan totta, että pitäisi vain pystyä rytmittämään päivä, ottaa päivä kerrallaan ja muistaa tehdä muutakin. Onhan se vaan hiton vaikeaa kun tietää, että ellei nytkin sunnuntaina näpyttele ensi viikon töitä, niin kaikesta ensi viikolla tehtävästä ei vaan tule selviämään.
Ongelmaani lisää vielä se, että työnantaja on panostanut minuun siinä määrin, että koen olevani hieman jumissa nykyisessä työssä. Sinulle kenen tekstiä lainasin suosittelen menemään valtiolle töihin. Sinne minäkin haaveilen suojatyöhön. Tosin työ ei varmastikaan olisi yhtä mielenkiintoista kun nykyinen.
- Ap
Valtiolla asiantuntijatehtävissä sellainen pikkujuttu, että valmistelet laajoja kokonaisuuksia monimutkaisessa lainsäädäntökehikossa virkavastuulla usein vielä miljoonien taloudellisesilla vaikutuksilla virkavastuullasi, että esittelijän vastuu on melkoinen. Moni kollegani on joutunut oikeuteen tehtyä virkavastuulla vääriä päätöksiä, en kutsuisi suojatyöpaikaksi, jos siis oikeasti olet esimerkiksi ministeriössä asiantuntijana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä ajan mittaan helpottuu, kun kehityt tehtävässäsi, ja suoriudut tehokkaammin työsuorituksesta, ja osaat keskittyä olennaiseen. Parhaassa tapauksessa sinulla on joku alempi tiimikaveri, jolle voit delegoida osan helpoimmista hommista. Ensimmäiset pari vuotta on vaikeimpia. Sitten helpottaa, jonka jälkeen alkaa sujumaan (noin keskimäärin). 4-5 vuoden päästä eteenpäinpyrkivät jo vaihtaa hommaa. Itselle kävi niin, että sain lapsen tässä vaiheessa ja sen jälkeen halusin palata tuttuun tehtävään. Nyt olen ollut jo yli 10 v. tehtävässä ja enää ei huvita vaihtaa juurikin tuon alkuvuosien haastavuudessaan vuoksi. Noh mikäs ollessa kun hommat sujuu leikiten ja energiaa jää vapaa-ajallekin. Terveisin asiantuntija/ tiiminvetäjä. Tsemppiä sinulle, älä luovuta!
Kiitos, oikeesti <3 Tässä sen huomaa kun nyyhkii näitä vastauksia, että en ole mitenkään epäonnistunut tai erityisen huono. Se ajatus on vaikeinta henkisesti. Nyt vaan hengitän syvään, painan menemään ja teen parhaani.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen ja sama fiilis. Priorisoida pitäis ja silti samaan aikaan tehdä kaikki, mitä kukaan keksii pyytää. 😭😐
Katselen tässä muita työpaikkoja, mut mikähän olis sellainen missä ei ajeta ihmisiä loppuun.Kiitos vastaajille, on ihan totta, että pitäisi vain pystyä rytmittämään päivä, ottaa päivä kerrallaan ja muistaa tehdä muutakin. Onhan se vaan hiton vaikeaa kun tietää, että ellei nytkin sunnuntaina näpyttele ensi viikon töitä, niin kaikesta ensi viikolla tehtävästä ei vaan tule selviämään.
Ongelmaani lisää vielä se, että työnantaja on panostanut minuun siinä määrin, että koen olevani hieman jumissa nykyisessä työssä. Sinulle kenen tekstiä lainasin suosittelen menemään valtiolle töihin. Sinne minäkin haaveilen suojatyöhön. Tosin työ ei varmastikaan olisi yhtä mielenkiintoista kun nykyinen.
- Ap
Valtiolla asiantuntijatehtävissä sellainen pikkujuttu, että valmistelet laajoja kokonaisuuksia monimutkaisessa lainsäädäntökehikossa virkavastuulla usein vielä miljoonien taloudellisesilla vaikutuksilla virkavastuullasi, että esittelijän vastuu on melkoinen. Moni kollegani on joutunut oikeuteen tehtyä virkavastuulla vääriä päätöksiä, en kutsuisi suojatyöpaikaksi, jos siis oikeasti olet esimerkiksi ministeriössä asiantuntijana.
En ihan tosissani ole tuon suojatyöpaikan suhteen. Mutta kokemuksesta tiedän, että siellä yleensä laajemmat turvaverkot kun esimerkiksi pienessä yrityksessä yksityisellä. Myös edut pääsääntöisesti paremmat. En oletakaan, että missään duunissa erityisasiantuntijana olisi erityisen helppoa. Sen olen hyväksynyt jo alaa valitessani.
- AP
Vierailija kirjoitti:
Palsta on täynnä vaativissa työtehtävissä toimivia erityisasiantuntijoita, joilla on aikaa kirjoitella arkisinkin virastoaikoina lesoiluaan työtehtäviensä erityislaatuisuudesta ja palkkojensa huimasta tasosta.
Olet oikealla palstalla, niin hullulta kuin se ensikuulemalta vaikuttaakin.
Täältä saat ongelmiisi pikapikaa ratkaisun, odotapa vain hetki.
Olet ihan oikeassa. Tärkeintä on töiden priorisointi sekä taukojen pitäminen. Taukoja voi pitää vaikka täällä vauvapalstalla. Aloittajan kertomus kuulostaa varsin tutulta, kun muistelen oman urani alkuvuosia.
Vierailija kirjoitti:
Terveiset valtion suojatyöpaikasta. Erittäin vaativa asiantuntijan tehtävä, henkilöstösuunnitelmat resursseiltaan täysin riittämättömät ko. yksikössä johtuen "maakunta tulee -maakunta ei tule- tehtävät siirtyvät-tehtävät eivät virkamiehelle kuuluvan tehtävän vuoksi siirrykään" -pallottelusta, joten eipä ole resurssit ajan tasalla. Eikä tule olemaan hallituksen poukkoilevan vaatimuslistan kanssa. Täysin alimitoitettu palkka tehtävän vaativuuteen nähden. Jaa, miksi en hae muualle? Koska aloitin uudessa työssä puoli vuotta sitten, haluan katsoa tämänkin kortin. Virhe. Että harkitse vielä valtiolle tuloa.
Komppaan tätä. Helppoa on sivusta huudella helpoksi suojatyöpaikaksi. Vastuu (taloudellinen, oikeudellinen) on kova monessa tehtävässä. Toimintaympäristö monimutkainen ja pitää osata selvittää laajoja kokonaisuuksia ja ymmärtää lainsäädäntöä, tietyn alan substanssia hyvinkin syvällisesti.
Valtiolla ei ole sen helpompaa ja sanoisin, että viimeisen 5 vuoden aikana on mennyt ihan hulluksi. Työmäärä kasvaa jatkuvasti, lähtevien tilalle ei oteta uusia ainakaan samassa suhteessa.
Lisäksi jatkuvat projektit ja uudistukset kuormittavat; koko ajan muutama iso projekti meneillään ns. normaalityömäärän päälle.
Kalenteri on niin täynnä kokouksia, ettei jää aikaa tehdä varsinaista työtä.
Sitten kun saadaan joku asia valmiiksi, lainsäätäjä keksii, että tehdäänkin toisella tavalla. Taas avataan koko paketti ja tehdään kaikki alusta asti uudestaan.
Mitään "suojatyöpaikkoja" ei nykyään ole olemassakaan.
Lisäys vielä edelliseen, että tästä voi selvitä terveenä ja hengissä vain sillä, ettei välitä liikaa. Laske rimaa, koska yleensä "ihan hyvä" on riittävän hyvä. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
Uuden työn sisäänajo vie aina aikaa. Jokainen työ on erilainen, eikä kaikkea voi tietää ja osata heti. Usko vaan itseesi ja siihen, että ajan myötä helpottaa.
Sääntö numero 1: kun työaika loppuu, loppuu myös se kelaaminen.
Vastuullinen duuni on lajina maraton eikä 110 metrin aidat. Muuten hajoaa pää.
Löydä itsellesi keino, jolla katkaiset ton miettimisen. Kuntoilu, ulkoilu tai mikä tahansa harrastus. Siihen on syy, että minä ja kaikki mun pitkään alalla olleet kollegat harrastaa kaikki jotain intohimoisesti. Paljon on kalastajia, jotkut soittaa ja muutama vetää salilla naama irvessä.
Kiitos kaikille tuesta ja vinkeistä. Työt sujuivat paljon paremmin ja optimistisemmin ensi viikkoon 💪
Lopeta kokonaan sen miettiminen selviätkö vai et, keskity vain nykyhetkeen. Teet vain rauhallisesti päivän kerrallaan liikoja stressaamatta. Stressi haittaa sitä paitsi työntekoa pidemmän päälle, voi johtaa jopa loppuun palamiseen.
Älä missään nimessä pyri olemaan perfektionisti, se on aivoille myrkkyä. Ellet nyt sitten työskentele ydinvoimalan tai lennonjohdon parissa.
Pidä joka päivä taukoja työn ajattelemisesta, muutakin kuin se aika kun nukut.
Harrasta jotain liikuntaa päivittäin.