Lue keskustelun säännöt.
Huolisitko ystävän takaisin, jos yhteydenpito on pitkään ollut yksipuolista?
07.10.2018 |
Ystävä on käyttäytynyt pitkään huonosti (ei vastaile viesteihin ajallaan, myöhästelee, on yhteydenpidon suhteen passiivinen jne.) On tämän seurauksena alkanut ajatella, että ystävyytenne on ohi. Mikäli hän kuitenkin ottaisi sinuun yhteyttä, niin antaisitko hänelle vielä mahdollisuuden? Jos antaisit, niin mikä auttaisi sinua antamaan hänelle aiemman ikävän toiminnan anteeksi? Mitä hänen pitäisi tilanteestaan kertoa, jotta pitäisit toimintaa jossain määrin ymmärrettävänä?
Kommentit (32)
Riippuu syystä varmaan. Minä en kuullut kovin paljoa ystävästäni kun tämä oli ensin raskaana ja kärsi kamalasta pahoinvoinnista ja oksenteli joka päivä, sitten syntyi vauva joka vain huusi kuukausia.... itse en kai ihan ymmärtänyt miten kamalan väsynyt ystävä oli, tuntui että hän ei ollut minusta enää kiinnostunut. Ystävyys on hiljalleen palautunut lähes entiselleen kun nuo ystävän vaikeat ajat alkaa olla ohi. Ja toki olisin halunnut ystävää enemmän tukea vaikeina aikoina mutta hän ei vaan jaksanut pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uin näköjään vastavirtaan: en antaisi enää mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Uin näköjään vastavirtaan: en antaisi enää mahdollisuutta.
Itsekin ajattelen, että luottamus ihmiseen joko on tai sitä ei ole. Jos ystävä käyttäytyisi pitkään huonosti ilman todella hyvää syytä, niin enää pitäisi häntä luotettavana. Ajan kanssa luottamus ystävään saattaisi palautua, mutta tuskin se koskaan enää palaisi entiselle tasolleen.
Olen hyvin pitkään ollut liian kiltti ihmisille ja aina saanut siitä siipeeni.
Joten olen päättänyt, että jos ihminen kaksi kertaa käyttäytyy törkeästi tai muuten pettää luottamuksen, niin se on sitten siinä. Mitä sellaisella ystävällä tekee, johon ei voi luottaa?
Mieluummin olen sitten enemmän yksin kuin vaikkapa valmistaudun yhteiseen näkemiseen, jota ei edes jakseta perua, kun ei jakseta soittaa/vastata puhelimeen.
Järjestin esimerkiksi valmistumisjuhlat. Osa vieraista ei edes ilmoittanut ettei ole tulossa, vaikka olin lähettänyt kutsut kirjeitse ja facebookiin laittanut tapahtuman. Ei edes se, kenen kaasona olin hänen häissään.
Että sellaisia ihmisiä.
Jos ei ihmisiä kiinnosta pitää yhteyttä tai tehdä itse mitään aloitteita joskus, niin miksi minäkään näkisin heidän eteensä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin pitkään ollut liian kiltti ihmisille ja aina saanut siitä siipeeni.
Joten olen päättänyt, että jos ihminen kaksi kertaa käyttäytyy törkeästi tai muuten pettää luottamuksen, niin se on sitten siinä. Mitä sellaisella ystävällä tekee, johon ei voi luottaa?
Mieluummin olen sitten enemmän yksin kuin vaikkapa valmistaudun yhteiseen näkemiseen, jota ei edes jakseta perua, kun ei jakseta soittaa/vastata puhelimeen.
Järjestin esimerkiksi valmistumisjuhlat. Osa vieraista ei edes ilmoittanut ettei ole tulossa, vaikka olin lähettänyt kutsut kirjeitse ja facebookiin laittanut tapahtuman. Ei edes se, kenen kaasona olin hänen häissään.
Että sellaisia ihmisiä.
Jos ei ihmisiä kiinnosta pitää yhteyttä tai tehdä itse mitään aloitteita joskus, niin miksi minäkään näkisin heidän eteensä vaivaa?
Tämä! Ei ihmisiä pysty pitämään elämässä varalla. Jos ystävyys katkeaa toisen täydellisen passiivisuuden takia, niin sen joutuu myöhemmin aloittamaan uudelleen nollapisteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin anteeksi. En kaipaa ystäviltäni täydellisyyttä ja erilaiset elämäntilanteet voivat joskus katkaista yhteydenpidon vuosiksi. Mutta ei hyvän ystävyyden tarvitse siihen loppua. Jos kokisin itseni loukatuksi, rehellisyys syistä (olivat ne sitten mitä tahansa) ja anteeksipyyntö veisivät pitkälle, sekä tietenkin halu korjata ystävyys takaisin olisi ratkaisevaa. Ja toisaalta jos toisella on esim. hankala elämäntilanne, ymmärtäisin kyllä, että sille korjaamisellekaan ei ehkä löytyisi ystävältä aikaa eikä energiaa määräänsä enempää juuri nyt.
Entä jos ystäväsi ei pyytäisi anteeksi, vaan kuittaisi kaiken toteamalla, että ei aina vain kaikkea jaksa? Mitä siitä ajattelisit?
En koe, että ystävä on velvollineen pyytämään anteeksi sitä ettei ole ollut yhteyksissä. Toki se voi olla kohteliasta mutta, jos oikein erikseen mielessäsi toivot sitä, ja sinun tehtäväsi olisi sitten antaa hänelle anteeksi, niin onhan se vähän erioista. Ainut anteeksipyytämisen paikka on nämä myöhästelyt mutta eikö nekin olisi pitänyt hoitaa jo silloin ajallaan.
Ystävyys on sitä, että ymmärretään molempia molemminpuolin. Yhtä hyvin tämä toinen voisi olla sulle suuttunut ja pyytää anteeksipynyntöä, kun et ole kysellyt hänen elämänäntilanteeseen tai voinnistaan, vaan syytellyt vain, kun toinen ei olekaan pitänyt yhteyttä. Ehkä ystävän tehtäänä on nimenomaan kysellä siltä toiselta, että onko kaikki hyin ym. Sitä kautta voi saada tietoa, että ehkä sillä toisella onkin juuri sillä hetkellä hankalaa. Jos taas toinen ei halua avautua niin ehkä sitten ette niin hyviä ystäviä olekaan ja ystävyydestä voi päästää irti ja jatkaa enemmin kaveripohjalta tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin anteeksi. En kaipaa ystäviltäni täydellisyyttä ja erilaiset elämäntilanteet voivat joskus katkaista yhteydenpidon vuosiksi. Mutta ei hyvän ystävyyden tarvitse siihen loppua. Jos kokisin itseni loukatuksi, rehellisyys syistä (olivat ne sitten mitä tahansa) ja anteeksipyyntö veisivät pitkälle, sekä tietenkin halu korjata ystävyys takaisin olisi ratkaisevaa. Ja toisaalta jos toisella on esim. hankala elämäntilanne, ymmärtäisin kyllä, että sille korjaamisellekaan ei ehkä löytyisi ystävältä aikaa eikä energiaa määräänsä enempää juuri nyt.
Entä jos ystäväsi ei pyytäisi anteeksi, vaan kuittaisi kaiken toteamalla, että ei aina vain kaikkea jaksa? Mitä siitä ajattelisit?
En koe, että ystävä on velvollineen pyytämään anteeksi sitä ettei ole ollut yhteyksissä. Toki se voi olla kohteliasta mutta, jos oikein erikseen mielessäsi toivot sitä, ja sinun tehtäväsi olisi sitten antaa hänelle anteeksi, niin onhan se vähän erioista. Ainut anteeksipyytämisen paikka on nämä myöhästelyt mutta eikö nekin olisi pitänyt hoitaa jo silloin ajallaan.
Ystävyys on sitä, että ymmärretään molempia molemminpuolin. Yhtä hyvin tämä toinen voisi olla sulle suuttunut ja pyytää anteeksipynyntöä, kun et ole kysellyt hänen elämänäntilanteeseen tai voinnistaan, vaan syytellyt vain, kun toinen ei olekaan pitänyt yhteyttä. Ehkä ystävän tehtäänä on nimenomaan kysellä siltä toiselta, että onko kaikki hyin ym. Sitä kautta voi saada tietoa, että ehkä sillä toisella onkin juuri sillä hetkellä hankalaa. Jos taas toinen ei halua avautua niin ehkä sitten ette niin hyviä ystäviä olekaan ja ystävyydestä voi päästää irti ja jatkaa enemmin kaveripohjalta tms.
Aika paljon spekulaatiota. Luitko aloituksen ajatuksen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itellä on juuri tällänen ystävä ja tähä asti oon kattonu läpi sormien mut alkanu tuntuu etten jaksa kuluttaa häneen enää aikaa ko ei näytä kiinnostuneen minusta tai kuulumisista tai kertoa omiaan.. Surettaa ko on poikani kummi vielä
Up