Lue keskustelun säännöt.
Sain äsken raivokohtauksen lapseni nähden
Sti
07.10.2018 |
8-vuotias poikani pyytää jatkuvasti jotain. Hän on levoton ja ”tippui”sohvalta kaksi kertaa, kaatoi lattialle maitolasin, vitkastelee aamupalan kanssa. Tänään esimerkiksi aamupalan syöminen kesti yli tunnin.
Kysyin, että lähdetäänkö ulos vai leikitkö aamulla sisällä. Sanoi että leikkii sisällä. Silti jatkuvasti käy kyselemässä ja pyytämässä jotain.
Tänä aamuna sanoin pojalleni, että äiti on nyt väsynyt ja haluaisi levätä hetken. Virhe. Lapsi on entistäkin tarvitseva.
Meillä ei ole ystäviä juurikaan. Olemme eronneet miehen kanssa, mies on jo uudessa liitossa ja uusi lapsi tulossa. Haluaisin tänäänkin pyytää jonkun johonkin, mutta kun ei ole oikein ketään.
Tuntuu, että ihmiset kiertävät meidät kaukaa. Olen pyytänyt ihmisiä ulos tai leikkimään poikani kanssa, mutta kukaan ei tunnu haluavan olla meidän kanssa. Jossain vaiheessa sitä ei enää jaksa pyytää ja pitää yllä yksipuolisia suhteita.
En tiedä... olen vain niin väsynyt tähän kaikkeen epäreiluuteen.
Kommentit (7)
Eikö pojalla ole omia kavereita koulusta tai harrastuksesta? Onko hänellä diagnosoitu joku sairaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki me olemme ihmisiä. Erehdyksiä ja raivareita tulee, mutta joka päivä voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Olet tärkeä lapsellesi, ja siksi hän varmistelee, että olet paikalla häntä varten.
Nyt ihan ensiksi pyydä anteeksi ja lähde sinne ulos lapsesi kanssa. Ja sitten huomisesta alkaen mieti, miten saisitte tehtyä elämäänne parantavia ja jaksamistasi edistäviä muutoksia. Jos asuisitte samalla paikkakunnalla, voisin lähteä vaikka heti seuraksi ulkoilemaan, sillä itselläni on melkein samanikäinen poika, ja täällä ainakin on hieno ilma.
Kaikkea hyvää teille.
Mikä tuossa oli sitä raivoa?
Lapselle saa ja pitää sanoa ei, aina ei tarvitse jaksaa olla lapsen viihdyttäjä.
Opettele ottamaan aikaa itsellesi, lapsi osaa leikkiä yksin jopa mennä sinne ulos yksin.
Sen kaatuneen maidon voi lapsi kuivata aivan itse, älä palvele liikaa, tai saat kasvatettua itsellesi peräkammarin pojan.
Ehkä silläkin on tylsää, tarvii varmaan kavereita, tai menkää jonnekin, ulos tai uimahalliin, tai jonnekin missä säkin tykkäät olla, kaupoille, syömään ulos, jonnekin missä on ihmisiä, kuka vaa hermostuu jos vaa istuu kotona ja on tylsää. Sulle joku oma harrastus myös vois olla hyvä, ja lapselleki.
Hyvä että saat raivarin, olettaen ettei sitä tapahdu puolen tunnin välein. Lapsen pitää saada tietää, että olet elävä olento, jolla on jaksamisen rajat. Mulla on tuttavapiirissä pelottava esimerkki siitä, miten vanhemmat vain venyy ja venyy (= sensuroi omat tunteet pois), ihan kuin siinä olisi jotain jaloa ja olisi lasten parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalvaako sua asiat muutenkin vai onko tämä uuden lapsen tuleminen herkistänyt sut? Mietin nyt lähinnä sitä, että miksi teidät kierretään. Oletko siilipuolustuksessa tai mennyt torjuvuuteen asti tarvitsevuudessasi? Onko elämässäsi toimivia osa-alueita?
Vai minkälaisia ihmisiä sulla on ympärilläsi - ovatko entisiä yhteisiä ystäviä tms? MIten poika tulee toimeen muiden kanssa? Miten hänellä menee koulussa? Entä isän tai tämän uuden perheen kanssa? Miten poika ottaa tulevan isoveljeyden?
Saisinko tukea tai apua.