Kerroin miehelle, että mulla on jatkuvasti paha mieli ja tosi paska olla.

mä töksäytin miehelle noin et" on ihan tosi paha olla" ... se loukkaantui ja otti itteensä, no toki selitin ja pyysin anteeksi ettei ole yksin miehenvika ja toi on niin totta et mä->nainen kehittää päässä ongelmia ja oloja, koettu on ja nyt voin myöntää et noin se vaan on.

no kun sitten asiat saatiin puhua, mies kypsyttelyn jälkeen puhui, asiat on alkaneet mennä parempaan suuntaan. minä olen muuttunut mukavammaksi häntä kohtaan ja hän minua. Tavallaan se lähtee minusta itsestäni...

joka aiheuttaa esim. sen että tuollaisessa tilanteessa kun nainen sanoo että " on koko ajan paha olla" niin mies kuulee että " sinä teet mulle pahan olon, vaadin että korjaat tilanteen" . jännä juttu mutta ilmeisesti totta.



monestihan käy niin että nainen tulee huonon päivän jälkeen kotiin ja purkaa miehelle kuinka työkaverit on mulkkuja ja bussissakin joku mulkku talloi varpaille ja mies närkästyneenä puuskahtaa että " no mitäs mä sille teen?!" . ja nainen jää suu auki pöljänä seisomaan.. ..no jos nyt oisit halannut edes..



mies siis ottaa jotenkin ihan kummasti syytöksenä ja vaatimuksena naisen puheen, vaikkei koko asia naisen mielessä liity varsinaisesti mieheen millään tavalla.



ap, saat kaiken sympatiani. yritä vielä puhua sille miehelle ja väännä vähän rautalangasta että tajuaa mitä ihan oikeasti sanot ja tarkoitat. minulla on itselläni vakavasti masentunut puoliso ja pidän tärkeänä sitä että hän kertoo minulle ahdistaviakin asioitaan, kun ne kuitenkin ovat hänen asioitaan.

Saat vääntää ja kääntää ennenkuin menee jakeluun

jotta mielialasi paranisi? Ei kukaan toinen voi ottaa vastuuta mielialastasi. Ei vaikka haluaisikin.

Vierailija:

Ei kukaan toinen voi ottaa vastuuta mielialastasi. Ei vaikka haluaisikin.

Ei minun tarvitse pilata päivääni jos naisella on takana huonosti nukuttu yö.



Sinä olet itse vastuussa onnestasi. Älä syyllistä perhettäsi.

miehen voivottelu olisi tehnyt mielialasi paremmaksi .



Muuten suosittelen, että lukisit kirjan:



Anthony De Mello: Havahtuminen





Voisi tehdä tosi monelle itsesäälissä rypevälle hyvää.

kirja kyllä toi edellinen, lueskelen aina silloin tällöin.

me keskusteltiin pitkään, ja saatiin asiat selviksi. Siis että yhdessä yritetään muuttaa tätä meidän arkea parempaan suuntaan.



Mulla on ihana mies.

Aina vaan paremmin ymmärrän, miksi niin monelle miehelle se ero tulee niin isona yllätyksenä...

vaan apua suureen ongelmaansa, onhan se niin että mie4sten eikä myöskään naisten tartte olla ajatustenlukijoita, mutta kun ääneen jotainsanotaan, on se huomioitava ja todella!!



puolisot ovat yhdessä vastuussa onnestaan, toisistaan ja perheestään ja kaikkien hyvin voinnista!!

muu kuin sinä itse ei voi olla onnellisuudestasi vastuussa.

voi syyttää onnen puutteesta.

Tuollaisesta läheisriippuvuudesta pitäisi ensin päästä eroon, sitten kun ymmärtää, että ei voi olettaa toisen tekevän sinut onnelliseksi, voi nauttia oikeasti miehesi / ystäviesi / sukulaistesi seurasta.

Ap, tiedän täysin miltä susta tuntuu. Seitsemän vuotta yhteiseloa miehen kanssa ja jos joku asia painaa tai ahdistaa, soitan hyvälle ystävälle ja puran pahan oloa hänen avustuksellaan.

Erehdyin joskus kertomaan miehelle, että on paha olo ja ahdistaa, vastaus oli jotain mikäs-mussa-sua-niin-vituttaa-mee-hoitoon tyylistä p*" %&¤a. Myöhemmin olen muutaman kerran yrittänyt puhua miehelleni vaikeista asioista ja saman tyylisiä vastauksia saanut.

Nykyään valittaa välillä, kun en puhu hänelle vaikka selvästi näkee, että minulla on paha olo ja jokin painaa. Kertonut rehellisesti, etten osaa hänelle enää ikävistä asioista puhua edellisten kommenttien takia.

Monet kerrat miettinyt, mitä järkeä on elää suhteessa, jossa ei saa tukea toiselta silloin kun sitä tarvitsee. Taidan olla jokseenkin tyhmä tai sekaisin tässä asiassa, normaali arki sujuu kuitenkin oikeen kivasti.

Toista voi kuitenkin kuunnella. Ei vaadi paljoa, ei maksa mitään, eikä ole mitään tekemistä läheisriippuvuuden kanssa.

joku toinen jolle voit puhua. Mieti miksi olet niin tyytymätön??? Auttaisiko työ / koulu / harrastus?

Vierailija:

Erehdyin joskus kertomaan miehelle, että on paha olo ja ahdistaa, vastaus oli jotain mikäs-mussa-sua-niin-vituttaa-mee-hoitoon tyylistä p*" %&¤a. Myöhemmin olen muutaman kerran yrittänyt puhua miehelleni vaikeista asioista ja saman tyylisiä vastauksia saanut.

Niin. Miten kerroit? Syyllistitkö? Haitko vikaa miehestä? Aloititko " Kun sinä et ikinä" tai " sinä aina" ?

Ole rehellinen itsellesi.

Toisaalta - jos kerroit vain omista tuntemuksista ilman edellä mainittuja olet oikeassa.

Ei ollenkaan noin. En siis syyllistänyt miestäni tai syytellyt häntä. Jotenkin onnistui asian kuitenkin niin tulkitsemaan.

Muistan hyvin ensimmäisen kerran, kun yritin avautua miehelle negatiivisista asioista. Kyse oli siskostani, joka oli sortunut huumeisiin pitkän kuivilla olon jälkeen ja asia v^*%¤##i minua hyvin pajon. Koin samalla myös suunnatonta ahdistusta, huolta ja surua asiasta. Tätä yritin purkaa miehelle ja vastaus oli edellisessä viestissäni kuvaileman tapainen.

Susta ois tietysti kiva, jos mies ottaisi asian vielä puheeksi, mutta ei se ota. Miehet jotenkin luulee, että ongelmat haihtuu tai ratkeaa sillä, että niistä ei puhuta. Ota aihe vähän ajan päästä uudelleen puheisiin. Silloin mies on ehtinyt jo vähän haudutella sun lauseita ja pystyy ehkä sanomaankin jotain. Kun sä pystyit yhden kerran asiasta puhumaan, niin pystyt kyllä toisenkin. Sitkeyttä siinä vähän vaaditaan. Ja tiedän, että se menee ihan väärin päin, miehen pitäisi olla se reipas ja auttaa sinua, mutta valitettavasti asia ei käytännössä niin mene.