Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Vaihdevuodet alkoivat ja voin todella huonosti. Osittain johtuu varmasti turhautumisesta työssä, mutta mielialat vaihtelee rajusti. Olen kadottanut ilon elämästäni ja muuttunut negatiiviseksi, ärtyisäksi, itkuiseksi ja masentuneeksi. Pääasiassa on tunne, että ne parhaat vuodet on takanapäin ja elämä on nyt tälläistä tästä eteenpäin.
Velkaa on ja haluaisin helpottaa sitä muuttamalla pienempään asuntoon, mutta muu pehe ei halua, joten penniä venytetään joka kuukasi. Rahaa ei ole mihinkään vapaa-ajan viettoon eli elämä on töissä käymistä ja kotona siivoamista.

Mies ei muutenkaan ymmärrä minua ja on alkanut piikitellä. Päähäni tuli ajatus, että haluaisin jopa erota. Lapset voisivat olla isällä vuoroviikoin ja saisin joskus hengittää. Nyt en saa vaatimuksilta hetken rauhaa, olen ihan hajalla.
Haluaisin jopa jättää työni ja lähteä kauas pois.

Olen menossa lääkärille, koska haluan jotain helpotusta tähän olotilaan. Elämä on hemmetin raskasta näin.

  • ylös 17
  • alas 0

Kommentit (20)

Vierailija

Mulla oli just samanlaista.
Sain hormonikorvaushoidon ja elämä on taas hymyillyt viimeset 6 vuotta.
Eikä ole ollut mitään sivuvaikutuksia.

  • ylös 12
  • alas 2
Vierailija

On aika sinunkin ajatella itseäsi. Eroa ja hanki oma koti jossa lapsetkin voivat vuoroviikoin asua, muuten tuosta ei seuraa muuta kuin katkeruutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla oli just samanlaista.
Sain hormonikorvaushoidon ja elämä on taas hymyillyt viimeset 6 vuotta.
Eikä ole ollut mitään sivuvaikutuksia.

Olen valmis mihin tahansa lääkitykseen, mutta näin ei voi jatkua. Kiva kuulla, että sinulle tuli apua hormooneista. Toivottavasti minullekin. Kyllä naisen elämä on joskus hankalaa.

Vierailija

Suosittelen hormonihoitoa. Miksi haluaisit elää perheesi keskellä kuin hirviö jos apua on kuitenkin saatavilla?

Vierailija

Ihan aiheestahan ap on vihainen, jos menee asumiseen kaikki raha. Ei lääkitys poista sitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hormonihoitoa. Miksi haluaisit elää perheesi keskellä kuin hirviö jos apua on kuitenkin saatavilla?

En todellakaan halua ja lääkäriin olen menossakin. Tuntuu vain ,että en jaksaisi enää odottaa. Onneksi hormoonit kai auttavat aika nopeasti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Ja minkä ikäiset lapset? Mulle tulossa vaihdevuodet.

49 v olen ja lapset yläkoululaisia. Olen ihan ok-tuloinen, mutta rahat ei kertakaikkiaan riitä enää harrastuksiin.

Vierailija

Sama juttu noin 4-5 vuotta sitten, kun vaihdevuodet täysillä iskivät. Yöunet meni ja yöt pelkkää hikoilua ja sitten palelua ja senhän tietää, kun ei nuku elämä on yhtä hel-vettiä. Väsyttää, masentaa, ärsyttää kaikki on päin peetä. Mies ei ymmärrä ja alkaa nälviä ja piikitellä. Erohan siinä tulee mieleen . limakalvot kiuvuu ja seksi sattuu, eikä huvita muutenkaan. kaikki ärsyttää. 

menin lääkäriin ja pyysin nukahtamislääkettä. Sitä kyllä kirjoitettiin, mutta annettiin ymmärtää, että oikea vaihtoehto on hormooninkorvaushoito. En sitä kuitenkaan halunnut.

No ei edes nuo lääkkeet auttaneet uneen ja  kaikki oli yhtä vaikeata.

Sitten oli pakko suostua hormooninkorvaushoitoon. Nyt jo varmaan viides vuosi menossa ja syöpä ym riskit hirvittää, mutta sain uneni takaisin, kuumataallot ovat vaimenneet ja limakalvit/halut palanneet ja taidan taas rakastaa tuota miestäkin.  Siltikin yksineläminen aina välillä houkuttaa. vapaana kaikista velvollisuuksista.....

Vierailija

Tuttuja tunteita. Pahinta on raivo, olen aina ollut tasaisen äkäinen ihminen, mutta raivon määrä nyt on käsittämätöntä ja jopa pelottavaa. Mikään ei ole elämässä muuttunut, normistressiä on ollut pitkään, ehkä tämä on vaan se katkeamispiste, en tiedä. Lääkitystä en halua, ainakaan vielä, yritän ratkoa tätä omaa aikaa ja ennen kaikkea omaehtoisuutta lisäämällä. Josko tämä helpottais kun saa aikansa murjottaa rauhassa ilman, että tarvii suoritua koko ajan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tunteita. Pahinta on raivo, olen aina ollut tasaisen äkäinen ihminen, mutta raivon määrä nyt on käsittämätöntä ja jopa pelottavaa. Mikään ei ole elämässä muuttunut, normistressiä on ollut pitkään, ehkä tämä on vaan se katkeamispiste, en tiedä. Lääkitystä en halua, ainakaan vielä, yritän ratkoa tätä omaa aikaa ja ennen kaikkea omaehtoisuutta lisäämällä. Josko tämä helpottais kun saa aikansa murjottaa rauhassa ilman, että tarvii suoritua koko ajan.

Kuulostaa hurjalta. Ja tunnistan tuon raivonkin. Aivan älyttömät asiat saa joskus raivon partaalle ja sitten toisaalta taas kyyneleet silmiin. Töissä olen kireä kuin viulun lieli ja siellä toki vaikuttaa muutkin asiat, mutta vaihdevuodet ei kyllä helpota asiaa.
Tsemppiä sinullekin. Minulle käy kaikki lääkitys, riskeistä viis kunhan saan itseni tasapainoon. Valitettavasti en ole voinut ajatella itseäni ja omaa parastani koska on lapset. Olen luopunut harrastamisesta koska ei sopinut aikatauluun ja haluaisin, että jäisi rahaa matkusteluunkin ja olen tulossa katkeraksi kun tiedostan, että tässä elämässä olen jumissa.
Ap

Vierailija

Mä voin hyvin hormonikorvaushoidon takia, mutta kasvojen rupsahtaminen masentaa. Harkitsen vakavasti jotain plastiikkakirurgiaa siihen, että posket valuvat. Onko kellään kokemuksia sellaisesta?

Vierailija

Joo, ihmiset haluaa peittää todelliset tunteensa jollain hormonikorvaushoidoilla ja muilla lääkkeillä. Jos on tyytyväinen elämäänsä, niin ei ne vaihdevuodet siitä tee yhtä hel*ettiä.

Vierailija

Miksi täällä niin usein naiset valittaa tuntemuksistaan vaihdevuosien alkaessa, kun jokainen tietää, että käynti gynellä ja homma hoidossa. Ei noita kauheita hikoilemisia, mielialan vaihteluita jne pidä eikä tartte kärsiä, kun loistavat lääkkeet olemassa. Mulla häipyi kaikki oireet kahden vuorokauden sisällä siitä, kun aloitin hormonikorvaushoidon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä voin hyvin hormonikorvaushoidon takia, mutta kasvojen rupsahtaminen masentaa. Harkitsen vakavasti jotain plastiikkakirurgiaa siihen, että posket valuvat. Onko kellään kokemuksia sellaisesta?

Se auttaa vain hetken. Kehon vanheneminen on vääjäämätöntä.
Helpommalla pääsee, kun keskittyy psyykkiseen puoleen ja sen vahvistamiseen.

Toki hyvä ravinto, ulkoilu ja riittävä uni tärkeää myös.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä niin usein naiset valittaa tuntemuksistaan vaihdevuosien alkaessa, kun jokainen tietää, että käynti gynellä ja homma hoidossa. Ei noita kauheita hikoilemisia, mielialan vaihteluita jne pidä eikä tartte kärsiä, kun loistavat lääkkeet olemassa. Mulla häipyi kaikki oireet kahden vuorokauden sisällä siitä, kun aloitin hormonikorvaushoidon.

No kaikki ei halua hormooneita eikä ne kaikille sovi. Ja joskus niitä negatiivisia asioita ja tunteita on vaan setvittävä eikä turrutettava

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joo, ihmiset haluaa peittää todelliset tunteensa jollain hormonikorvaushoidoilla ja muilla lääkkeillä. Jos on tyytyväinen elämäänsä, niin ei ne vaihdevuodet siitä tee yhtä hel*ettiä.

Sanoisin, että tässä piilee osa totuutta. Ottakaa tunteenne vakavasti. Kaikkea ei voi eikä kannata dempata lääkkeillä.

Vierailija

Mä selvisin ilman lääkityksiä vaihdevuosista. Suurimman helpotuksen toi tunnin metsälenkit päivittäin ystävän kanssa. Kyllä siellä metsässä tuli itkettyä ja naurettua, välillä vähän kiukuteltuakin. Nyt on taas raivo poissa mutta itkuherkkyys jäi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä selvisin ilman lääkityksiä vaihdevuosista. Suurimman helpotuksen toi tunnin metsälenkit päivittäin ystävän kanssa. Kyllä siellä metsässä tuli itkettyä ja naurettua, välillä vähän kiukuteltuakin. Nyt on taas raivo poissa mutta itkuherkkyys jäi.

<3

Sisältö jatkuu mainoksen alla