Mies vie roskat... ja miten se sitten menikään

Mies lähtee aamulla ennen minua ja kävelee autolle mennessään suoraan roskakatoksen vierestä. Minä lähden myöhemmin ja menen talolta aivan toiseen suuntaan. Joten näillä perusteluilla on siis päädytty siihen että mies vie mennessään roskapussit. Ne on yleensä aika täynnä.
Hän ottaa ne pussit pienellä kiukulla reippaasti niin, että päällimmäiset roskat tippuu lattialle, saattaapa kahvinpuruja valua koko matkan ulos. Jos pöydällä on tyhjä leipäpussi tai maitopurkki, niin nehän ei lähde mukaan. Ovensuusta olevat sanomalehtikasat eivät myöskään. Uusia pusseja hän ei tietenkään laita paikalleen vaikka rulla on siinä vieressä.
Kun nätisti kysyin että voisiko niitä roskia ottaa mukaan siitä pöydälyäkin kun ne siinä selvästi on, ja ota mukaasi ne lehdet kun samalla sinne menet.
Alkaa välittömästi huuto:” mähän vein roskat, mä VEIN ne, saatana, etkö sää nähnyt??” ”Pitääkö mun ottaa valokuva niistä pusseista roskiksessa että sää uskot?? Ne roskat on viety!”
Seuraavaksi hän alkaa suunnitella että ne kuvattavat roskapussit pitää nimikoida jotenkin että mä tosiaan näen että meidän roskat on viety. Jne jne. Samalla huokaillaan miten mikään ei kelpaa saatanan saatana.
Sama mies selittää ääni väristen työasioista, miten hänen mielestään kun asiat tehdään niin ne pitää tehdä kunnolla, tai jättää sitten tekemättä.
Mikä logiikka tässä on? Eikö kotitöitäkin voisi tehdä kerralla kunnolla eikä sinnepäin vähän räkien? Aikuinen mies kuitenkin. Huokaus.