Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko lahjoittaa munasolujasi?
06.05.2006 |
Minä olen harkinnut munasolujeni luovuttamista, kunhan saan tämän toisen lapsen maailmaan ja toivun synnytyksestä. Olen lukenut, että munsaoluja tarvittaisiin paljon enemmän, mitä niitä nyt on tarjolla. Monet lapsettomat joutuvat odottamaan sopivaa munaa jopa 2 vuotta!
Jotenkin tuntjuu hölmöltä, että itse antaisin joka kuukausi munasoluni valua pöntöstä alas kun voisin antaa jollekin niinkin ihanan lahjan, kuin elämän, lapsen.
En usko, että kokisin antavani jotakin ' omaa' pois, ts. oman lapseni. Vaikea tietenkin vielä sitä on sanoa, että miten ajattelen vuoden kuluttua, mutta näin nyt.
Vaiva on pieni siihen nähden, mitä se jollekin voi antaa. Olisihan syntyvässä lapsessa puolet minun geenejäni, mutta mielestäni lapsi on sen, joka sen kasvattaa ja hoitaa, joka sitä rakastaa. Ei se siis olisi minun millään tavalla.
Onko ketään munasolunsa luovuttanutta/harkitsevaa? Mitä ajattelet siitä, että Eduskunta laatisi nyt sen lain, jossa luovuttajan yhteystiedot saisi myöhemmin halutessaan selville? Minusta se olisi ok.
Kommentit (20)
Itsekkäät perustelut, täytyy myöntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on elintenluovutustestamentti.
Ajattelisin lasten olen yhtä paljon minua kuin omat lapseni. En pystyisi.
En pidä ajatuksesta että luovuttajan tiedot myöhemmin saisi selville.
Vierailija:
Onko ketään munasolunsa luovuttanutta/harkitsevaa? Mitä ajattelet siitä, että Eduskunta laatisi nyt sen lain, jossa luovuttajan yhteystiedot saisi myöhemmin halutessaan selville? Minusta se olisi ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikkapa jossain Jenkeissä voisin lahjoittaa mutta en Suomessa, koska täällä on ihan liian suuri mahdollisuus että omat lapseni jonain päivänä vahingossa menisivät naimisiin tai saisivat lapsia biologisen puolisisaruksen kanssa. Ei siinä siis tunnetasolla ole mitään ongelmaa, mutta en halua että he sen takia saisivat sitten sairaita lapsia.
Vastustan hedelmöityshoitoja, joten en missään nimessä halua munasoluja luovuttamalla " tukea" niitä.
Ja kuten joku kirjoittaja jo sanoi, Suomessa olisi hyvin mahdollista, että lapseni menisi naimisiin puolisisaruksensa kanssa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista, jos se vähentää luovuttajien määrää (kuten esim. UK:ssa siittiöiden luovuttajien määrää tosissaan on vähentänyt), mutta lapsen kannalta minusta silti hyvä asia, ja lapsen kannalta tätä asiaa pitääkin ensisijassa ajatella. Minä ainakin itse olisin utelias geneettisestä alkuperästäni, jos saisin tietää syntyneeni luovutetusta sukusolusta.
4
en kelle tahansa lapsiani voisi antaa sillä minun perimä minun lapsi vaikka kuka kasvattaisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et vaan oo piikkikammoinen, sillä joudut itse piikittämään itseäsi muutaman päivän ajan vatsanahkaan. Se ei satu kuitenkaan yhtään. Ainoa, missä saaattaa vähän nippaista, on se, kun munasolut imetään susta. Mutta sekin kestää n. 15 minuuttia, joten jos et gynellä käyntiä pelkää (ja esim. papa-koetta) ei tätäkään tarvitse pelätä!
Miten joku voi sanoa vastustavansa hedelmöityshoitoja ylipäätään??!! En voi käsittää. Onko nää sellasten hihhulien ajatuksia, joiden mielestä nainen/mies ei ole ansainnut lasta, jos ei sitä luomusti pysty saamaan, ts. olisi joku Jumalan tahto? hallelujaa. Onneksi teitä ei ole liikaa.
Pian kaksi omaa ja vaikka mun lapset onkin tässä ja paljon vielä munasoluja käyttämättä, niin en.
En voisi kuvitella, että tuolla jossain olisi lapsi, joka olisi osa minua, kuten nämä omanikin. Ehkä jossain kauheissa oloissa (vaikka rahaa tarvitaan näihin juttuihin), haluan että kaikilla musta alkunsa saaneilla lapsilla on samat lähtökohdat elämään ja että sisarukset tuntevat toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi korkeintaan sisarelleni, jos hänellekään.
Tuntuisi tosi pahalta tietää, että jossakin on minun lapseni enkä minä tietäisi hänestä mitään eikä hän minusta. Minä haluan tehdä itse omat lapseni ja tuntea, kokea omani.
Maailmassa on niin paljon orpoja ja heitteelle jätettyjä lapsia, että kunhan heille rakastavat vanhemmat löytyisi niin ei tarvitsisi näitä luonnon tarkoittamattomia keinoja keksiä.
En siis myisi mistään hinnasta osaa itsestäni tuntemattomille.
Vierailija:
Miten joku voi sanoa vastustavansa hedelmöityshoitoja ylipäätään??!! En voi käsittää. Onko nää sellasten hihhulien ajatuksia, joiden mielestä nainen/mies ei ole ansainnut lasta, jos ei sitä luomusti pysty saamaan, ts. olisi joku Jumalan tahto? hallelujaa. Onneksi teitä ei ole liikaa.
Minusta hedelmöityshoidot ovat reitti geenimanipulaatioon ihmisten kohdalla. Rodunjalostusta tavallaan. Jo nyt Jenkeissä voi valita lapsen sukupuolen. Mitä valitaan seuraavaksi? Hiusten väri? Pituus? Silmien väri? jne.
Tämä kaikki tuskin tulee olemaan ajankohtaista meidän elinaikanamme. Mutta entä 100 vuoden päästä? Nyt tietenkin Suomessa kauhistellaan, jos joku valitsisi lapsen sukupuolen, mutta entä 100 vuoden päästä?
Lisäksi tätä maailmaa on turhaa liikakansoittaa keinotekoisesti. Lapsettomat adoptoikoon.
Ja kyllä. Olen itsekin aikoinaan ollut sen edessä, että lähteäkö hoitoihin vai ei. Lisäksi olen paljon puhunut aiheesta äitini kanssa, joka päätyi adoptioon (isosiskoni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
painostamaan muita ihmisiä luovuttamaan sukusoluja.
Minun mielessäni tällä asialla ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa (olen ateisti) tai sen kanssa onko ihminen ansainnut lapsen.
Vastustan nimenomaan sitä, että lapsia ei ole tarkoitus " tehdä" niin. Lapsi ei ole mikään ihmisoikeus, lapsi on oma itsenäinen ihminen johon kenelläkään aikuisella ei ole oikeutta puuttua. Lapsi tulee jos tulee, juuri sellaisena kuin hän on. Muu on eettisesti väärin ja edistää rodunjalostusta. Kuten Morre sanoikin, nyt naureskellaan jenkeille jotka valitsevat lapsensa sukupuolen. Mutta miten on sadan vuoden päästä? Ihmiset turtuvat ja sillä tavalla saadaan uusia, tällä hetkellä moraalittomalta tuntuvia asioita ajettua läpi.
Ja jos miettii hedelmöityshoitojen suurta kysyntää ja sitä mistä se johtuu. Suurin osa on ihmisten omasta typeryydestä kiinni. (lasten tekeminen liian vanhana, tupakointi, saasteet, e-pillerit jne.) Ihmiset pikkuhiljaa omalla toiminnallaan varmistavat, että lajimme kuolee sukupuuttoon. On monia keinoja hillitä hedelmöityshoitojen tarvetta sen sijaan että aletaan leikkimään jumalaa.
Aikaisemmin ajattelin, että voisin. Nyt kun on oma pieni lapsi, olen ymmärtänyt, että en haluaisi, että jossain olisi hänen biologinen (puoli)sisarus, jonka elämässä en olisi millään lailla mukana. Voisin vain toivoa, että hänellä on kaikki hyvin.
Mutta ei taida enää ikä antaa myöten. Omia lapsia yksi (hoidoilla). Ehtona olisi, että syntyvä lapsi saisi selville biologisen perimänsä. Se on mielestäni ihmisoikeus. Ihminen kasvaa valheessa, jos biologinen perimä salataan. Sama juttu, esim. kun lapsi syntyisi avioliittoon vaimon pettämisen seurauksena ja oikea isä ei koskaan saisi tietää lapsestaan eikä lapsi sitä, kuka hänen biologinen isänsä on.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni taas raskautui munasoluhoidoilla ja olen todella iloinen hänen puolestaan. Lapsi on tuonut hänen elämäänsä niin suuren onnen että itsekin pakahtuu kun sen onnen näkee. Kun näen tuon lahjoitetuilla soluilla aikaansaadun lapsen, en näe häntä muuta kuin ystäväni sekä hänen miehensä omana rakkaana lapsena. Hänellä on maailman ihanimmat vanhemmat, niin rakastava koti.
Suhtaudun munasolun luovutukseen positiivisesti sinänsä että niihin ryhtyvän ihmisen pitää olla erityisen kallisarvoinen ihana ihminen. Kyse on kuitenkin solusta, joka ei ole elämä vasta kun se toisen äidin kohdussa alkaa sellaiseksi kasvaa. Vaikka tällainen lapsi joskus tietäisi että hänen äitinsä on biologisesti joku muu, uskoisin että se ei hänelle tuota surua eikä toisaalta taas kaipaustakaan JOS se oma äiti on antanut suurta rakkautta. Ja hoitoihin menevät eivät ole pulsuja tai muuten lapsivihaajia - ei niihin lähde sellainen ihminen joka ei oikeasti lapsia rakastaisi!!
Sen verran hoidon rankkuudesta voisin sanoa että JOS ei ole pcos-tyyppiset munasarjat eli monirakkulaiset, niin hoito on varmasti ihan siedettävä. Itse koin kipuja lähinnä tuon oireyhtymän takia koska munasoluja tuli niin mieletön määrä.
Ja siitä, että jos oma lapsi vaikka avioituu sen " toisen oman " kanssa. Tämähän on periaatteessa AINA ollut mahdollista: On miehiä, joilla on ollut heidän tietämättään lapsia vähän joka suunnalla, tänäkin päivänä jolloin ihmiset harrastavat irtosuhteita paljon tällainen mahdollisuus on - itse asiassa suurempi kuin sen että munasoluhoidoilla alkuunsaanut ihminen löytää " sisarensa" .