Te keillä on "haastava lapsi" tai erityislapsi

Noin 3-vuotiaasta. Lapsella on aspergerpiirteitä, mutta ei saanut diagnoosia. Minusta on myös add- ja tourettepiirteitä. Ja siis ihan lastenpsykiatrin näkemys, että piirteitä on, mutta diagnostiset kriteerit eivät täyty. Eli ei siis kovin voimakas tapaus. Silti oireet haittaavat arkea ja on saanut toimintaterapiaa.

Jotain viitettä, kun oli 4v. Koulun alettua (suunnilleen syysloman aikaan tuli ekat viestit opelta) ja ADD diagnoosin sai juuri ennen 2 luokan alkua.

Kyllä meidän Asperger-pojalla jotain piirteitä näkyi jo vauvana, erikoisimmillaan olikin ehkä parivuotiaana. Diagnoosin sai 12-vuotiaana, kun minä vänkäsin lapsen tutkimuksiin. Siis mistään neuvolasta, koulusta tms. ei ikinä tullut kommenttia, että voisikohan lapsella olla joku vikana ja olisiko jotkut tutkimukset paikallaan jne. Lapset kehittyvät niin eri tahtiin ja blaa blaa. Diagnoosi kannattaisi olla ehkä n. eskari-iässä, jos on aihetta huoleen, sillä sen ikäinen voi olla vielä motivoitunut tukitoimista. Toisin on teinipojan laita...

Dysfasia 3,5 v. Tiesin jo aikaisemmin ja ajoin voimakkaasti tutkimuksiin. Toisella add piirteitä kouluiässä, ennen sitä ei ilmennyt mitään. Mitä piirteitä alle 1 v. jos epäilet?

Dysfasia eli kielenkehityksen erityishäiriö, huomattiin muutaman kuukauden ikäisenä että ei taida olla ihan tavallinen vauva meillä. Oli 4v kun sai diagnoosin.

Sisarukseni kohdalla epäilykset alkoivat siitä, ettei vauvana alkanut ollenkaan kääntämään päätään toiseen suuntaan ja oli vähän veltto.

Huomasin jo noin puolivuotiaana, diagnoosi adhd ja lääkitys 7v.

Tuo ei ole erityislapsi, mutta todella vaikea. Nyt jo täysi-ikäinen, ja murhetta riittää.

4 v se haastavuus alkoi näkymään. Oli vaikea.

Meillä alkoi siinä 2-vuoden iässä tarhassa puhumaan että on kielellisiä ongelmiä. Käytiin vuosia puheterapiassa ja se asia korjaantui vuosien käyntien jälkeen. On vauvasta asti ollut rauhaton, ei malta olla paikallaan. Pääsi päiväkodissa pienennettyyn ryhmään ja oli eskarinkin pienennetyssä ryhmässä. Kouluun mennessä tehtiin testit ja kaikki testit läpäisi eli ei ollut oppimisvaikeuksia.

Nyt on kolmannella ja testit tehtiin uudestaan vuosi sitten ja kyllä tuo Wilma tykittää koko ajan viestejä. Ei pärjää normiluokassa jossa 25 lasta ja avustaja paikalla joskus. Riitelee opettajan kanssa,kieltäytyy tehtävien teosta ja on muutenkin hankala.

Koululla viikolla viikko sitten palaveri jossa vanhempina sanottiin että näin ei voi jatkua ja onneksi rehtorilla oli hyviä uutisia ja tällä hetkellä on tiedossa pojalla luokanvaihto toiseen pienempään luokkaan jossa kaksi opea ja avustaja. 

Draamaa ollut paljon kun poika ei halua vaihtaa luokkaa ja on itkenyt sitä että luokkaa pitää vaihtaa vaikka luokka on ihan vieressä. Alkaa tämä äiti olla väsy tähän syksyyn ja kiitän onneani että on vain tämä yksi lapsi koska en jaksaisi yhtään toista samanlaista tapausta.

Jälkikäteen on helppo sanoa, että kaikki oli nähtävillä jo alle vuoden ikäisenä. Lapsi lähti juoksemaan 10kk ikäisenä, ulkona jos laittoi vauvakeinuun istumaan ja antoi vauhtia, niin parin keinahduksen jälkeen jo seisoi keinussa. Maahan kun laittoi, lähti juoksemaan ihan mihin suuntaan vaan, ja heitti suuhunsa mitä löysi ja nieli...

Kosketteli kaikkea, räpläsi, nipisteli ihmisiä, ei tehnyt eroa tutun ja vieraan välille, juoksi ämpäri päässä päin seinää... ei tuntenut kipua, tai siis reagoinut siihen mitenkään. 

Sanoivat jo lapsen ollessa alle 2-vuotias päiväkodista, että lapsi ei pysty keskittymään, ei pysty rauhoittumaan aamupiiriin, vaan vaeltelee ympäri huonetta.

Itse pidin lasta normaalina, ja sisaruksiaan vaan tosi rauhallisina. Tämä johtui siitä, että tämän sähelön oleminen oli mulle ihan normaalia, koska olen itse samanlainen.

Kun lapsi oli 5 v ja minä 30v, saatiin molemmat ADHD diagnoosi, täysin eri reittejä ja erillisinä prosesseina.