miksi musiikkimaku ja ikä kulkevat käsikädessä?
Kommentit (37)
Can't relate. Kuuntelen lähinnä 50-luvun musiikkia ja olen 25 v. Lapsena kuuntelin iskelmää.
Kasariteini kirjoitti:
Luulen, että monen ihmisen identiteetti muotoutuu murrosiässä. Moni kuuntelee nuoruutensa musiikkia, kannattaa samaa joukkuetta ja pitää kotipaikkaansa sitä, missä silloin sattui asumaan. Näin ainakin itselleni on käynyt ja samoin on kavereideni, vaimoni ja siskoni kanssa.
Eikä asia näköjään ole muuksi muuttunut, vaikka miten elämä olisi muualle vienyt.
Minuun ei päde mikään mainitsemistasi. En kuuntele lainkaan sellaista musiikkia, jota kuuntelin murrosiässä. En kannata samaa joukkuetta, jota kannatin murrosiässä (toki sitä joukkuetta ei enää ole, mutta en kannata edes sen nykyistä versiota). En myöskään pidä kotipaikkanani sitä paikkaa, jossa asuin murrosiässä. Nykyinen kotipaikkakuntani on kotini ja tänne muutin vasta aikuisena. En kai sitten ole niin kuin moni ihminen.
No en nyt tiedä. Ikäni puolesta varmaan pitäisi kuunnella juuri Kaija Koota (mitä kuuntelinkin silloin joskus ysärillä), mutta nyt kuuntelen mm. 6ix9inea, Xxxtentacionia, Chief Keefiä, Denzel Currya, Machine Gun Kellyä jne. Tosin musiikkimakuni on laaja, jos biisi on hyvä, se menee kuunteluun, eli genre mikä tahansa.
N41
Vierailija kirjoitti:
Kasariteini kirjoitti:
Luulen, että monen ihmisen identiteetti muotoutuu murrosiässä. Moni kuuntelee nuoruutensa musiikkia, kannattaa samaa joukkuetta ja pitää kotipaikkaansa sitä, missä silloin sattui asumaan. Näin ainakin itselleni on käynyt ja samoin on kavereideni, vaimoni ja siskoni kanssa.
Eikä asia näköjään ole muuksi muuttunut, vaikka miten elämä olisi muualle vienyt.
Minuun ei päde mikään mainitsemistasi. En kuuntele lainkaan sellaista musiikkia, jota kuuntelin murrosiässä. En kannata samaa joukkuetta, jota kannatin murrosiässä (toki sitä joukkuetta ei enää ole, mutta en kannata edes sen nykyistä versiota). En myöskään pidä kotipaikkanani sitä paikkaa, jossa asuin murrosiässä. Nykyinen kotipaikkakuntani on kotini ja tänne muutin vasta aikuisena. En kai sitten ole niin kuin moni ihminen.
Poikkeus aina vahvistaa säännön ja tässä ketjussa niitä tulee olemaan tavallistakin enemmän. 😊
Millä tavoin kulkevat käsi kädessä? Kaikki saman ikäiset kuuntelevat samanlaista musiikkiako? Ymmärrät varmasti itsekin, ettei niin todellakaan ole.
Mitähän musiikkia minun 34-vuotiaana naisena "pitäisi" kuunnella tämän teorian mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikkimausta kannattaa puhua, kun kestää klassista.
"kestää"
Kuulostaa melko väkinäiseltä. Onko klassista kuunneltava hampaat irvessä että voi erottua "paremman musiikkimaun" puolesta?
Kyllä esi jos viherahoa kuuntelee niin kyllä sen huomaa osaksi karismaa rytmitajun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikkimausta kannattaa puhua, kun kestää klassista.
"kestää"
Kuulostaa melko väkinäiseltä. Onko klassista kuunneltava hampaat irvessä että voi erottua "paremman musiikkimaun" puolesta?
Kyllä esi jos viherahoa kuuntelee niin kyllä sen huomaa osaksi karismaa rytmitajun.
Se vaikuttaa myös siihen miten ajatukset leikkii päänsisällä.
Kasariteini kirjoitti:
Luulen, että monen ihmisen identiteetti muotoutuu murrosiässä. Moni kuuntelee nuoruutensa musiikkia, kannattaa samaa joukkuetta ja pitää kotipaikkaansa sitä, missä silloin sattui asumaan. Näin ainakin itselleni on käynyt ja samoin on kavereideni, vaimoni ja siskoni kanssa.
Eikä asia näköjään ole muuksi muuttunut, vaikka miten elämä olisi muualle vienyt.
^ kyllä juurikin tästä syystä. Nuoruuden/murrosiän tunnekuohut saavat monet asiat tuntumaan suuremmilta, kuin milloinkaan muulloin. Sen oman nuoruuden biisit ovat siksi parempia kuin muiden.
Kuuntelin nuorena rockia (olen synt. 50-luvun lopulla), Creedence, Led Zepplein, Deep Purple, Slade, Gary Glitter, Eagles jne. Musiikkimaku vaihtui sitten 1980-luvulla klassiseen 35-45 vuotiaaksi asti, sen jälkeen vanhaan jazziin (noin 1930-1970 ajoilta), ei kuitenkaan free jazziin, ja vanhempi jazz aina sytyttää edelleen. Eli ensin nuorena nykypäivää (rockia), sitten pölyttynyttä arkistoa (1700- 1900 luvun klassista musiikkia) ja lopuksi musiikkkia, jona aikana en ole edes elänyt (no toki kuulin varmaankin myös 60-70-luvuilla jazzia, muttei se silloin innostanut). Mitä tästä voi sanoa? Musiikki on hyvin subjektiivinen kokemus ja jos siitä nauttii , niin hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Jos aikuinen kuuntelee vain heviä ja raskasta musiikkia ei oikein kyllä kypsä.
Kuuntelen sitä tai en mitään.
Vierailija kirjoitti:
No itselläni on musiikkimaku pysynyt samana siitä lähtien kun kävin sitä aktiivisesti kuuntelemaan eli noin 25 vuotta. En usko että yhtäkkiä kahdenkymmenen vuoden päästä kuuskymppisenä vaihdan black metallin johonkin humppaan.
Minullapa vaihtui... 🤘🏻👴🏻👌🏻
Terv. Steven Seakulli, eläkeläinen
Minä kuuntelen musiikkia aika-akselilta keskiaika-vuosi 2018. Ei musiikkimaulla ole mitään tekemistä iän kanssa.
Kuule, ei nyt menny ihan näin. Mut mä oonkin oman tieni kulkija. 14-vuotiaana kuuntelin Elvistä, Kirkaa, Katri Helenaa, Europea, Pet Shop Boyseja, Duran Durania, Michael Jacksonia, Dingoa,, J.Karjalaista, Juicea.
Nyt lähes viisikymppisenä edelleen kuuntelen noita kaikkia - ja monia muita ulkomaisia/kotimaisia artisteja/bändejä. Uudemmista vain Juha Tapio kelpaa.
Edelleenkään minua ei saa nauttimaan jatsista, sitä en ole oppinut kuuntelemaan.
Jotkut Siltsut, Kaijat ym. ovat täysin tuntematon käsite mulle.
Olen sitten varmaan rapiat 400-vuotias, koska kuuntelen pääosin vain barokkimusiikkia :)
Vierailija kirjoitti:
Olen sitten varmaan rapiat 400-vuotias, koska kuuntelen pääosin vain barokkimusiikkia :)
En keksi tälle muuta selitystä kuin että olet vampyyri.
Noh, varmaan sekin vaikuttaa, millasena ne teinivuodet muistaa.