Ei hyvänen aika. Miten ihmeessä voi täysjärkinen aikuinen ihminen olla näin sosiaalisesti tumpelo

Mulla oli viestittelyä miehen kanssa joka toimi just samalla tavalla. Todella ärsyttävää. Jos ei kiinnosta niin kyllä sitten saa olla, en jaksa olla kiinnostunut minäkään.

Voisin kuvitella, että tuollainen on ihan tavallinen keskustelu vaikkapa sellaisen ihmisen kanssa, jolla on Aspergerin syndrooma. Tällaisessa tapauksessa vastapuoli ei välttämättä tarkoita olla epäkohtelias, ne taidot eivät vain riitä muuhun. Tekeekö se sitten ihmisestä jotenkin pahan? Jos tällainen ihminen on muuten mukava, vaikkakin kömpelö keskustelija, on luotettava, ei puhu pahaa selän takana jne., niin onko sitten jotenkin oikein ja sosiaalisesti niin taitavaa haukkua häntä moukaksi? Siis en tietysti tiedä ap:n kaverin tapauksesta, mutta väkisinkin tulee mieleen tällainen mahdollisuus.

Hauska juttu, mutta myös mielenkiintoinen. Haluaisin (itsekin) tietää mistä tuollainen voi johtua. Onkohan tuolle ihmiselle koskaan elämässään kukaan sanonut, ettei jutut kiinnosta? Voin vain kuvitella, kuinka hän jatkaa tuota tapaa, koska kellään ei ole niinsanotusti pokkaa sanoa suoraan, ettei kiinnosta.

Mutta mistä tuollainen tapa on edes lähtenyt? Onko häntä esimerkiksi lapsena "lellitty" liikaa ja kaikki ovat olleet tooosi kiinnostuneita hänen kiehtovista jutuistaan.

Mä voisin olla tuo ystävä. En voi sille mitään mut jos toinen on hiljaa alan puhua pälättää. Jos mua ei katkaise, puhun maailman tappiin. Olen ollut aina se hiljaisempi enkä päässyt ääneen eikä kukaan ole kuunnellut. Nyt jos saan puheenvuoron en sitten osaa lopettaa. Tiedostan sen täysin. Saatan vain innostua jos päiväkausiin en ole saanut jutella kenellekään, en tarkoita pahaa ja ymmärtäisin kyllä puhetta jos sanottaisiin että anteeks voitko kuunnella. Mun elämässä ei nimittäin ole montaa ihmistä jotka mua "jaksaa". Ja tässä valossa en edes ihmettele. XD Olisipa ihana jos olisi lähellä ihminen joka kuuntelee, jota kiinnostaa ja joka aidosti haluaisi jakaa omat asiat myös.

Luulin että mun ystävä oli sellainen mutta olen jo epäillyt jotain tällaista kun aika harvoin nykyään soitellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin kuvitella, että tuollainen on ihan tavallinen keskustelu vaikkapa sellaisen ihmisen kanssa, jolla on Aspergerin syndrooma. Tällaisessa tapauksessa vastapuoli ei välttämättä tarkoita olla epäkohtelias, ne taidot eivät vain riitä muuhun. Tekeekö se sitten ihmisestä jotenkin pahan? Jos tällainen ihminen on muuten mukava, vaikkakin kömpelö keskustelija, on luotettava, ei puhu pahaa selän takana jne., niin onko sitten jotenkin oikein ja sosiaalisesti niin taitavaa haukkua häntä moukaksi? Siis en tietysti tiedä ap:n kaverin tapauksesta, mutta väkisinkin tulee mieleen tällainen mahdollisuus.

En usko että kaverillani on aspergeria, on siis kuitenkin reilusti aikuinen jo, työssäkäyvä jne. Mitään diagnooseja ei ole koskaan saanut, enkä ole kuullut että olisi kukaan ehdottanut tutkittavaksikaan. Kaverini tapauksessa luulen, että hän on vaan yksinkertaisesti jotenkin koko ajan niin omien juttujensa ja mietteidensä ja oman elämänsä pauloissa, ettei välitä tai ole kiinnostunut muiden asioista. Eikä osaa tai viitsi asettua toisen asemaan.

Ei kai hän paha ole, mutta kyllä tällainen "ystävyys" vie mehut, eikä anna mitään. Hänen kanssaan ollessaan olet kuin mikäkin statisti, hän puhuu omiaan, tai siis puhutte koko ajan vain hänen asioistaan. Sinun asioitasi tai juttujasi ei noteerata laisinkaan, ne ohitetaan täysin. Viimeksi lenkillä ollessamme hän puhui erästä asiaansa, ja sitten esitin hänelle kysymyksen asiasta. En mitään vaikeaa tai pahaa kysymystä, halusin vain yksinkertaisen tarkennuksen. Kaveri ei vastannut mitään, jatkoi vaan juttua.

Mulle tuli tosi hölmistynyt olo, ihan teki mieli ravistaa häntä olkapäistä, että haloo, kuuletko mua laisinkaan! Ihan kuin en olisi edes olemassa?

En siis usko että tekee ehkä tahallaan, mutta on vaan niin syvästi itsensä ympärillä (ollut aina) ettei häneltä riitä huomiota muille. Tai ainakaan minulle. En tiedä sitten millainen on muiden seurassa?

Mutta nyt tosiaan mulle riittää tämä statistina olo. Onneksi mulla on muita kavereita, joiden kanssa jutustelu on vastavuoroista ja toisen huomioonottavaa.

Ap