Tapahtuipa taannoin
Kohtasin erään ostoskeskuksen p-paikalla naisen, joka selvästi arvioiden ja halveksuen katsoi minua päästä varpaisiin.
Olen nainen 35 v. En ollut nukkunut enkä syönyt kunnolla moneen viikkoon läheisen kuoleman ja omien syöpähoitojen vuoksi. Ulkonäkö tässä kohtaa on hyvin pieni asia. Hyvä kun jotain vaatetta sai päälleen ja jaksoi mihinkään lähteä (itselle ja lapsille hautajaisvaatteita ostamaan). Jalkavammojen takia käytän terveyskenkiä, koska muita en voi käyttää.
Olisi tehnyt mieli ottaa naista olkapäistä ja vähän ravistella. Eikö tosiaan käy mielessä, että toisella voi olla hyvin paha olla? Tätäkö se tämä päivä oikeasti on? Osaako kukaan enää katsoa tuntematonta ihmistä hyväksyvästi?
Tuohan on paljon sinusta itsestä kiinni, kuinka näät sen ilmeen. Entä jos sillä naisella olikin omasta mielestään normiilme ja sinä päässäsi kehittelit älyttömät irvistykset?