Lue keskustelun säännöt.
Olen vihdoin saanut suunnitelmani etenemään ja nyt en enää tiedäkään, mitä haluan
02.10.2018 |
Olen saanut opiskelupaikan ja asunnon toisessa kaupungissa. Yritin tätä pitkään.
Minulla on myös rahaa sen verran, että suunnitelmani voi vihdoin onnistua.
Nyt en enää yhtäkkiä tiedäkään, haluanko tätä enää. Joka toinen päivä ajattelen, että haluan sittenkin mieluummin talon syrjemmässä ja käydä töissä. Opiskelukin jännittää kamalasti ja tuntuu, että ehkä en osaakaan siellä mitään ja ala ei ole oma. Toisaalta isompaan kaupunkiin muutto on aina ollut haaveeni - mutta onko se sitä enää?
Tilannetta mutkistaa, että minulla on pitkäaikaissairaus, ja ainakin yksi melko iso leikkaus tulossa samoihin aikoihin kuin muutkin elämänmuutokset, sekä alakouluikäinen lapsi. Epäröin, pitäisikö muuttoa ja opiskelun aloitusta siirtää. Mitä jos en pysty tekemään kaikkea kerralla? Lapsenkin pitää sopeutua isoon muutokseen ympäristön vaihdoksessa, ja pystynkö häntä tukemaan tarpeeksi? On ollut harmillista, että leikkauksen ajankohta on siirtynyt niin monta kertaa, nyt sitten kaikki asiat tapahtuisivat samaan aikaan. Sosiaalityöstä voi tietenkin saada apua kotiin, jos itse ei pysty kaikkeen kerralla. Mitä ihmettä teen? Tänään on päätettävä, allekirjoitanko vuokrasopimuksen.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Anna palaa vaan. Muutokset ovat isoja ja vastoinkäymiset varmoja, mutta niitä tulee vastaan väistämättä, minkä tahansa polun valitseekin. Jännityksesi kertoo siitä, että olet sentään varautunut ja valmistautunut kohtaamaan niitä. Etene päivä ja asia kerrallaan, niin yhtenä päivänä huomaat kaiken asettuneen paikalleen. Älä unohda motiiveja ja visiota, joka sinua on valitsemaasi polkua johdattanut. Onnea matkaan!
kiitos kannustuksesta... Tuntuu, että toiset aina sanoo, että antaa mennä vaan, mutta itselle se ei olekaan sitten niin helppoa, koska ne vastoinkäymiset tottakai kohdistuu myös ihan itseen! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös miettinyt, mitä jos siirtäisin muuttamista vaikka tammi- tai helmikuulle ja opintojen aloitusta ensi syksyyn... Sitten ennättäisin sekä toipua ja järjestellä, olla lapselle läsnä, että saada "täyden kokemuksen". Ap
Onko lapsella nyt kaikki mukavasti nykyisellä paikkakunnalla? Mitä mieltä hän on muutosta? Onko tukiverkkoa nyt?
Onnea! Kohti uutta! Ei kannata kuitenkaan kaikkea kerralla rysäyttää. Kuulostaa hyvältä, että jaksottaisit noita muutoksia.
Tiedäthän, että voit soittaa jo ennakoivasti perhetukeen ja pyytää keskusteluaikaa elämän tueksi? Parempikin, että olet etukäteen jo yhteydessä että kaikenlaista on edessä. Koska ihan hetkessä tukipalvelut eivät käynnisty kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella nyt kaikki mukavasti nykyisellä paikkakunnalla? Mitä mieltä hän on muutosta? Onko tukiverkkoa nyt?
Asiat on melko mukavasti. Mulla oli toiveena, että oltaisiin päästy muuttamaan syksyllä, mutta se ei onnistunut ikävä kyllä ennen koulun alkua. Lapsella on paljon kavereita, joskin jotkut kavereista on mielestäni vähän sitä lajia, että olisi ihan hyväkin päästä eroon... Yksi parhaista kavereista vähän huonokäytöksinen ja naljaileva, suoranaista kiusaamista ei, mutta jatkuvasti kränää näillä. Muuta kovin sitovaa täällä ei varsinaisesti ole. Kaupungin tuntee toki hyvin ja osaa täällä kulkea itsenäisesti.
Lapsi oli hieman innostui muutosta kun puhuin siitä alkusyksystä, nyt vuoden lähdettyä ok:sti käyntiin on alkanut taas puhua, että ei tahtoisi muuttaa - ymmärrettävästi, kun päätös on roikkunut ilmassa jo jonkun aikaa. Uskon, että hänet saisi mukaan ilman suurempaa vaikeutta, mutta siirtymään ja sopeutumiseen tottakai menee aikaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella nyt kaikki mukavasti nykyisellä paikkakunnalla? Mitä mieltä hän on muutosta? Onko tukiverkkoa nyt?
Asiat on melko mukavasti. Mulla oli toiveena, että oltaisiin päästy muuttamaan syksyllä, mutta se ei onnistunut ikävä kyllä ennen koulun alkua. Lapsella on paljon kavereita, joskin jotkut kavereista on mielestäni vähän sitä lajia, että olisi ihan hyväkin päästä eroon... Yksi parhaista kavereista vähän huonokäytöksinen ja naljaileva, suoranaista kiusaamista ei, mutta jatkuvasti kränää näillä. Muuta kovin sitovaa täällä ei varsinaisesti ole. Kaupungin tuntee toki hyvin ja osaa täällä kulkea itsenäisesti.
Lapsi oli hieman innostui muutosta kun puhuin siitä alkusyksystä, nyt vuoden lähdettyä ok:sti käyntiin on alkanut taas puhua, että ei tahtoisi muuttaa - ymmärrettävästi, kun päätös on roikkunut ilmassa jo jonkun aikaa. Uskon, että hänet saisi mukaan ilman suurempaa vaikeutta, mutta siirtymään ja sopeutumiseen tottakai menee aikaa. Ap
Paikkakunnan vaihto on aina suuri muutos. Itse tunnet lapsesi parhaiten.
Mikä itseäsi motivoi suurempaan kaupunkiin muuttoon? Onko sinulla kiva kaveripiiri nyt?
Itse olen pikkukaupungin kasvatti ja en ikinä ole viihtynyt isossa kaupungissa jonne muutin työn perään. Enemmänkin haikaillut koko aikuisiän pienempään kaupunkiin jos vain sopiva työ löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella nyt kaikki mukavasti nykyisellä paikkakunnalla? Mitä mieltä hän on muutosta? Onko tukiverkkoa nyt?
Asiat on melko mukavasti. Mulla oli toiveena, että oltaisiin päästy muuttamaan syksyllä, mutta se ei onnistunut ikävä kyllä ennen koulun alkua. Lapsella on paljon kavereita, joskin jotkut kavereista on mielestäni vähän sitä lajia, että olisi ihan hyväkin päästä eroon... Yksi parhaista kavereista vähän huonokäytöksinen ja naljaileva, suoranaista kiusaamista ei, mutta jatkuvasti kränää näillä. Muuta kovin sitovaa täällä ei varsinaisesti ole. Kaupungin tuntee toki hyvin ja osaa täällä kulkea itsenäisesti.
Lapsi oli hieman innostui muutosta kun puhuin siitä alkusyksystä, nyt vuoden lähdettyä ok:sti käyntiin on alkanut taas puhua, että ei tahtoisi muuttaa - ymmärrettävästi, kun päätös on roikkunut ilmassa jo jonkun aikaa. Uskon, että hänet saisi mukaan ilman suurempaa vaikeutta, mutta siirtymään ja sopeutumiseen tottakai menee aikaa. ApPaikkakunnan vaihto on aina suuri muutos. Itse tunnet lapsesi parhaiten.
Mikä itseäsi motivoi suurempaan kaupunkiin muuttoon? Onko sinulla kiva kaveripiiri nyt?
Itse olen pikkukaupungin kasvatti ja en ikinä ole viihtynyt isossa kaupungissa jonne muutin työn perään. Enemmänkin haikaillut koko aikuisiän pienempään kaupunkiin jos vain sopiva työ löytyisi.
Keskustelen vielä lapsen kanssa, kun hän tulee kotiin, kun tänäänhän se päätös on tehtävä.
Mulla ei ole kovin paljon kavereita täällä, niiden takia en jäisi. Kotikaupungissa hyviä puolia on helppous, kun tietää mistä mikin palvelu löytyy, nykyinen asunto on hyvä ja kivalla paikalla, myös melko turvallista täällä on liikkua. Huonoja puolia on julkisen liikenteen kalleus, tutut naamat ja paikat kyllästyttää, ja terveydenhuollon kanssa on ollut kauheaa takkuamista - nyt sen suhteen vähän parantunut tilanne. Uudessa kaupungissa erityisen hyvää olisi anonyymiys sekä veden läheisyys ja monet uimarannat ja -hallit. Ihanaa koko kesän päästä ilmaiseksi mereen. Mutta talvellahan sen suhteen ei ole kiire. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella nyt kaikki mukavasti nykyisellä paikkakunnalla? Mitä mieltä hän on muutosta? Onko tukiverkkoa nyt?
Asiat on melko mukavasti. Mulla oli toiveena, että oltaisiin päästy muuttamaan syksyllä, mutta se ei onnistunut ikävä kyllä ennen koulun alkua. Lapsella on paljon kavereita, joskin jotkut kavereista on mielestäni vähän sitä lajia, että olisi ihan hyväkin päästä eroon... Yksi parhaista kavereista vähän huonokäytöksinen ja naljaileva, suoranaista kiusaamista ei, mutta jatkuvasti kränää näillä. Muuta kovin sitovaa täällä ei varsinaisesti ole. Kaupungin tuntee toki hyvin ja osaa täällä kulkea itsenäisesti.
Lapsi oli hieman innostui muutosta kun puhuin siitä alkusyksystä, nyt vuoden lähdettyä ok:sti käyntiin on alkanut taas puhua, että ei tahtoisi muuttaa - ymmärrettävästi, kun päätös on roikkunut ilmassa jo jonkun aikaa. Uskon, että hänet saisi mukaan ilman suurempaa vaikeutta, mutta siirtymään ja sopeutumiseen tottakai menee aikaa. ApPaikkakunnan vaihto on aina suuri muutos. Itse tunnet lapsesi parhaiten.
Mikä itseäsi motivoi suurempaan kaupunkiin muuttoon? Onko sinulla kiva kaveripiiri nyt?
Itse olen pikkukaupungin kasvatti ja en ikinä ole viihtynyt isossa kaupungissa jonne muutin työn perään. Enemmänkin haikaillut koko aikuisiän pienempään kaupunkiin jos vain sopiva työ löytyisi.Keskustelen vielä lapsen kanssa, kun hän tulee kotiin, kun tänäänhän se päätös on tehtävä.
Mulla ei ole kovin paljon kavereita täällä, niiden takia en jäisi. Kotikaupungissa hyviä puolia on helppous, kun tietää mistä mikin palvelu löytyy, nykyinen asunto on hyvä ja kivalla paikalla, myös melko turvallista täällä on liikkua. Huonoja puolia on julkisen liikenteen kalleus, tutut naamat ja paikat kyllästyttää, ja terveydenhuollon kanssa on ollut kauheaa takkuamista - nyt sen suhteen vähän parantunut tilanne. Uudessa kaupungissa erityisen hyvää olisi anonyymiys sekä veden läheisyys ja monet uimarannat ja -hallit. Ihanaa koko kesän päästä ilmaiseksi mereen. Mutta talvellahan sen suhteen ei ole kiire. Ap
Mietin vaan että uudella paikkakunnalla on kyllä alkuun tosi yksin. Leikkauksesta toipuessa ja muutenkin. Onneksi aloitat opiskelun joten siellä tutustuu ihmisiin. Miten se leikkaus sitten vaikuttaa opiskeluun? Ja lapsen uuden koulun aloittamiseen. Ehkä on parempi olla täysissä voimissa kun tulee noin suuria elämänmuutoksi, kuten itsekkin totesit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on vain hermostumista nyt muutoksen lähetessä - sitten harmittaa jos et nyt lähdekään, ja ensi vuonna kuitenkin jännittää yhtä lailla. Nyt rohkeasti vaan eteenpäin, kerran se vain kirpaisee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna palaa vaan. Muutokset ovat isoja ja vastoinkäymiset varmoja, mutta niitä tulee vastaan väistämättä, minkä tahansa polun valitseekin. Jännityksesi kertoo siitä, että olet sentään varautunut ja valmistautunut kohtaamaan niitä. Etene päivä ja asia kerrallaan, niin yhtenä päivänä huomaat kaiken asettuneen paikalleen. Älä unohda motiiveja ja visiota, joka sinua on valitsemaasi polkua johdattanut. Onnea matkaan!
kiitos kannustuksesta... Tuntuu, että toiset aina sanoo, että antaa mennä vaan, mutta itselle se ei olekaan sitten niin helppoa, koska ne vastoinkäymiset tottakai kohdistuu myös ihan itseen! Ap
Totta kai, mutta ihan yhtä lailla joudut kohtaamaan ikäviä asioita paikallesi jäädessäsi. Tylsyyttä, paikallaanpolkemista, heikompiosaisuutta. Unelmien syntymiseen on ollut syy ja jos luovut niistä, joudut kohtaamaan ja elämään niiden syiden kanssa, joita unelmaasi pakenit. Ei se toki ole sen huonompi vaihtoehto.
Joten .. Älä edes yritä jahdata unelmiasi, pysy vain siellä missä olet äläkä ikinä mene minnekään :D Kelpaako vastaus nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, täällä on ihan yhtä kahtia jakautuneet mielipiteet kuin itsellä on päässä :D kiva että ootte jaksaneet puida asiaa kanssani! Ap
Muutokset ahdistavat aina. siksi ihmiset ovat luonteeltaan konservatiivisia, ja jos ei olisi ollut pakko toimia toisin, me asuisimme vieläkin luolissa ja pakenisimme tulenkajoa.
Oikeasti kaikki menee ihan hyvin, knhan pääsette käyntiin ja asiat asettuvat uusille aloilleen. Kehitys on hyväksi, vaikkei se aina mene yksiselitteisesti parempaan suuntaan, koska muutosta ilman asiat alkaisivat aina taantua.
Ja ainahan voitte palata, jos homma tosiaan ei jotenkin onnistukaan. Voitte kokeilla, niin ei tarvitse tehdä tätäkään päätöstä sokkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi valitti ensin että en mä tunne sieltä ketään ja sitten sanoi, että no mennään vaan. Arvasin, että heittäytyy myönteiseksi, kun on niin rohkea luonteeltaan! Nyt enää itse olen paniikissa :D ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi valitti ensin että en mä tunne sieltä ketään ja sitten sanoi, että no mennään vaan. Arvasin, että heittäytyy myönteiseksi, kun on niin rohkea luonteeltaan! Nyt enää itse olen paniikissa :D ap
Alakouluikäinen nyt sanoo mitä luulee vanhempien haluavan kuulla.
Me muutimme kaupungista toiseen kun olin 11. Vanhemmille esitin olevani innoissani muutosta (minulta ei kyllä koskaan kysytty, perhe muutti koska siskoni oli joutunut huonoon seuraan), ja itkin iltaisin sängyssä surua ja ahdistusta.
Missäs lapsen isä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi valitti ensin että en mä tunne sieltä ketään ja sitten sanoi, että no mennään vaan. Arvasin, että heittäytyy myönteiseksi, kun on niin rohkea luonteeltaan! Nyt enää itse olen paniikissa :D ap
Alakouluikäinen nyt sanoo mitä luulee vanhempien haluavan kuulla.
Me muutimme kaupungista toiseen kun olin 11. Vanhemmille esitin olevani innoissani muutosta (minulta ei kyllä koskaan kysytty, perhe muutti koska siskoni oli joutunut huonoon seuraan), ja itkin iltaisin sängyssä surua ja ahdistusta.
Missäs lapsen isä on?
Jaa, mun lapsi kyllä yleensä näyttää negatiivisiakin tunteitaan niin avoimesti, että tuskin niitä kovin paljon salattavaksi jää. Ikävää, jos sinä et voinut luottaa vanhempiisi. Ap
Anna palaa vaan. Muutokset ovat isoja ja vastoinkäymiset varmoja, mutta niitä tulee vastaan väistämättä, minkä tahansa polun valitseekin. Jännityksesi kertoo siitä, että olet sentään varautunut ja valmistautunut kohtaamaan niitä. Etene päivä ja asia kerrallaan, niin yhtenä päivänä huomaat kaiken asettuneen paikalleen. Älä unohda motiiveja ja visiota, joka sinua on valitsemaasi polkua johdattanut. Onnea matkaan!