Lue keskustelun säännöt.
Muita pienten lasten äitejä jotka tarvitsisivat viikonlopun jälkeen lepopäivän
01.10.2018 |
Ihana ja vauhdikas viikonloppu perheen kanssa taas takana ja töihin on palattu. Olen ollut niin väsynyt tänään, tekisi mieli vain mennä kotiin ja nukahtaa sohvalle. Pienen levon jälkeen voisi siivota viikonlopun sotkut kotoa ja viikkailla pyykkivuoria.
Tuntuu että viikonloput on yhtä työntekoa ja silti ei kaikkea ehdi. Perjantaina väsyneenä siivosin koko talon pikana ja sunnuntaina oli taas kaikki levällään. Tiskikonetta täytin kaksi-kolme kertaa päivässä ja silti oli sunnuntaina tiskivuori keittiön pöydällä. Likavaatekuormaa sain paljon kevennettyä, mutta se sitten päätyy sinne puhtaitten vaatteiden pinoon ja odottaa viikkailua. Ruoanlaitto ja välipalojen tekeminen on jatkuvaa.
Toki teemme kivoa retkiä ja ulkoilua lasten kanssa, mutta nekin väsyttävät. Aina pitää miettiä kaikki etukäteen (onko välipalaeväksiä mukana, juotavaa mukana, paperia mukana pienten vahinkojen varalta, puhelin ladattu, tarpeeksi vaatetta mukana, vessassa käyty...), ja käskyttää lapsia jokaisen vaatekappaleen kanssa. Laittakaa käsineet käteen laittakaa käsineet käteen, nyt käsineet käteen, lähdetään! Käsineet käteen nyt. Katsokaahan rappusella on orava, laittakaa käsineet käteen niin mennään sitä katsomaan! Muistakaa käsineet! Hyvä nyt on käsineet kädessä, mennää! Ainiin eikun pikkuisin unohti pissattaa, otetaan ne käsineet käsistä.
Olen loppupoikkifinito. Antakaa mulle joku lomaa!!!
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT, miksi niistä hanskoista tarvii jankata noin hitokseen? Mitä väliä, onko hanskat jo kädessä, kun vielä sisällä ollaan ja vasta lähdetään? Ne, hanskat ehtii laittaa käteen sitten, kun tarvitsee.
Tarttuuko noin moni nyt noihin hanskoihin. Ne nyt oli vain esimerkki, samaa jankutusta se on kaikkien vaatekappaleiden ja tekemisen kanssa. Muut pienten lasten vamhemmat tän ehkä jo ymmärsikin.
En tunnista tätä. Ihan turhaan jankkaat noin paljon.
No mulla on sitten varmaan harvinaisen hidasälyiset lapset. Ehkä mä sitten sen takia olen niin väsynyt.
Todella positiivista kuulla että muilla tämän karusellin pyörittäminen sujuu ihan vasemmalla kädellä ja laulellen. Olen kyllä projektipäällikkönä yleensä hyvin organisoitu ja tehokas. Esimerkiksi nuo kahden lapsen/ kahden työn superäiti-satutädin mainisemat suuret ruokasatsit on jo käytössä... mutta pitää ne silti muistaa ottaa pakastimesta, kattaa pöytä, lämmittää, siivota jäljet, yrittää maanitella lapsia edes maistamaan palan, tiskata. Samalla kun toisella kädellä pyyhkii pyllyjä, kuivaa kaatuneita maitoja, selvittelee riitoja, Peder käsiä jne. Eli silti aika paljon hommaa moneen kertaan päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT, miksi niistä hanskoista tarvii jankata noin hitokseen? Mitä väliä, onko hanskat jo kädessä, kun vielä sisällä ollaan ja vasta lähdetään? Ne, hanskat ehtii laittaa käteen sitten, kun tarvitsee.
Tarttuuko noin moni nyt noihin hanskoihin. Ne nyt oli vain esimerkki, samaa jankutusta se on kaikkien vaatekappaleiden ja tekemisen kanssa. Muut pienten lasten vamhemmat tän ehkä jo ymmärsikin.
En tunnista tätä. Ihan turhaan jankkaat noin paljon.
No mulla on sitten varmaan harvinaisen hidasälyiset lapset. Ehkä mä sitten sen takia olen niin väsynyt.
Todella positiivista kuulla että muilla tämän karusellin pyörittäminen sujuu ihan vasemmalla kädellä ja laulellen. Olen kyllä projektipäällikkönä yleensä hyvin organisoitu ja tehokas. Esimerkiksi nuo kahden lapsen/ kahden työn superäiti-satutädin mainisemat suuret ruokasatsit on jo käytössä... mutta pitää ne silti muistaa ottaa pakastimesta, kattaa pöytä, lämmittää, siivota jäljet, yrittää maanitella lapsia edes maistamaan palan, tiskata. Samalla kun toisella kädellä pyyhkii pyllyjä, kuivaa kaatuneita maitoja, selvittelee riitoja, Peder käsiä jne. Eli silti aika paljon hommaa moneen kertaan päivässä.
Lapsille ei kannata jankata liikaa, koska sitten ne luottaa siihen äidin jankkaamiseen eikä ikinä itse edes yritä huolehtia.
Anna kerran mennä ilman hanskoja ja ipana äkkiä hoksaa niiden hanskojen tarkoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Just näin! Ja sitten lapseton työkaveri pyytää töiden jälkeen "spontaanisti yksille", kun olet mennyt sanomaan ettei illalla ole "mitään erikoista". (Eli on vain normaalit hommat: yhden lapsen haku pk:sta, toisen vieminen harrastukseen, edellisillalta jääneiden ruokien lämmitykset, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö, Wilman tarkastaminen jossa tietoa seuraavan päivän retkestä, läksyjen tarkastaminen, lapsen hakeminen harrastuksesta ja pikainen kaupassakäynti, iltapalat kaikille, seuraavan päivän vaatteiden ym. pikainen katsastaminen.)
Voihan sinne yksillekin ehtiä, mutta sitten jää taas jotain tekemättä ja seuraavalle arki-illalle on taas kahta enemmän hommia.
Off topicina täytyy todeta, että harrastukset pitäisi alkaa ympätä koulupäivien jälkeen iltapäivälle. Ne pitäisi olla joko koululla tai koululta olisi kuljetus harrastukseen. Ihan älytöntä käyttää arki-iltoja lasten harrastuskuskauksiin. HS:n mukaan Islannissa koululaisille oli iltapäivällä bussikuljetus jalkapallotreeneihin.
Aloittajan ongelma ei ole lapsiperhearki. Aloittajan ongelma on hemmetin huono asenne. Kuluttaahan se, kun kaikki on niin rasittavaa. Mua kuluttaa jo aloittajan viestien lukeminen. Ei ihme, että puolisokin on palanut loppuun. En minäkään jaksaisi tuollaista asennetta.
En ymmärrä miksi niin paljon tekemistä, jos väsyttää, ota rennommin, lapsi selviää viikonloppuna ihan kotona ei tarvitse edes mennä ulos, jos ei jaksa, anna syödä vaikka valmisruokia ja pelata pleikkaria, jos mahdollista niin järjestä kaveri yöksi kylään, kun lapsella on seuraa hän tarvitsee vähemmän sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT, miksi niistä hanskoista tarvii jankata noin hitokseen? Mitä väliä, onko hanskat jo kädessä, kun vielä sisällä ollaan ja vasta lähdetään? Ne, hanskat ehtii laittaa käteen sitten, kun tarvitsee.
Tarttuuko noin moni nyt noihin hanskoihin. Ne nyt oli vain esimerkki, samaa jankutusta se on kaikkien vaatekappaleiden ja tekemisen kanssa. Muut pienten lasten vamhemmat tän ehkä jo ymmärsikin.
En tunnista tätä. Ihan turhaan jankkaat noin paljon.
No mulla on sitten varmaan harvinaisen hidasälyiset lapset. Ehkä mä sitten sen takia olen niin väsynyt.
Todella positiivista kuulla että muilla tämän karusellin pyörittäminen sujuu ihan vasemmalla kädellä ja laulellen. Olen kyllä projektipäällikkönä yleensä hyvin organisoitu ja tehokas. Esimerkiksi nuo kahden lapsen/ kahden työn superäiti-satutädin mainisemat suuret ruokasatsit on jo käytössä... mutta pitää ne silti muistaa ottaa pakastimesta, kattaa pöytä, lämmittää, siivota jäljet, yrittää maanitella lapsia edes maistamaan palan, tiskata. Samalla kun toisella kädellä pyyhkii pyllyjä, kuivaa kaatuneita maitoja, selvittelee riitoja, Peder käsiä jne. Eli silti aika paljon hommaa moneen kertaan päivässä.
Laita puhelimeen muistutus, että muistat ottaa ruuan pakastimesta. Jos lapset ei maista, niin olkoon syömättä. Voi toki johtaa nälkäkiukkuun, kun odottavat seuraavaa ateriaa. Onko niiden syömättömyydessä mitään logiikkaa eli voisi tehdä takuuruokia, joista ne ainakin pitävät?
Voisi myös helpottaa, kun tietäisi, kuinka monesta ja minkä ikäisestä lapsesta on kyse.
Olisiko sinun mahdollista lyhentää työaikaa?
Minkä ikäiset ja kuinka monta? Onko harrastaminen päiväkoti-ikäisillä välttämätöntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään supersiivousta ei kannata tällätä perjantaille, vaan pitää perjantai-ilta ihan tyhjänä. Noutoruokaa. Ei mitään tekemistä.
Lauantaina jonnekin liikenteeseen niin että lapset saa sopivasti ohjelmaa. Ilta taas rauhallinne.
Sunnuntaiaamuihin ihana brunssi. Se antaa voimia.
Näillä me on menty nää tukiverkottomat raskaat vuodet. Ja ruokaa ei tarvii meillä maanitella, hanskoista en jankuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT, miksi niistä hanskoista tarvii jankata noin hitokseen? Mitä väliä, onko hanskat jo kädessä, kun vielä sisällä ollaan ja vasta lähdetään? Ne, hanskat ehtii laittaa käteen sitten, kun tarvitsee.
Tarttuuko noin moni nyt noihin hanskoihin. Ne nyt oli vain esimerkki, samaa jankutusta se on kaikkien vaatekappaleiden ja tekemisen kanssa. Muut pienten lasten vamhemmat tän ehkä jo ymmärsikin.
En tunnista tätä. Ihan turhaan jankkaat noin paljon.
No mulla on sitten varmaan harvinaisen hidasälyiset lapset. Ehkä mä sitten sen takia olen niin väsynyt.
Todella positiivista kuulla että muilla tämän karusellin pyörittäminen sujuu ihan vasemmalla kädellä ja laulellen. Olen kyllä projektipäällikkönä yleensä hyvin organisoitu ja tehokas. Esimerkiksi nuo kahden lapsen/ kahden työn superäiti-satutädin mainisemat suuret ruokasatsit on jo käytössä... mutta pitää ne silti muistaa ottaa pakastimesta, kattaa pöytä, lämmittää, siivota jäljet, yrittää maanitella lapsia edes maistamaan palan, tiskata. Samalla kun toisella kädellä pyyhkii pyllyjä, kuivaa kaatuneita maitoja, selvittelee riitoja, Peder käsiä jne. Eli silti aika paljon hommaa moneen kertaan päivässä.
Lapsille ei kannata jankata liikaa, koska sitten ne luottaa siihen äidin jankkaamiseen eikä ikinä itse edes yritä huolehtia.
Anna kerran mennä ilman hanskoja ja ipana äkkiä hoksaa niiden hanskojen tarkoituksen.
Tämäkin on taas kerran lapsikohtaista. Ei mun pojat ainakaan ole missään vaiheessa oppineet, että hanskat tai hattu olisi hyvä olla päässä. Talvipakkasillakin menisivät ilman, jos en "jankkaisi", että hanskat käteen. Monet kerrat ovat tulleet parin tunnin ulkoilun jälkeen ilman hanskoja kädet (tai nilkat, kun ei ole ollut sukkia ja jaksettu laittaa kumilenksua) punaisina ja paleltuneina sisälle. Ei ne vain opi, ja äitinä ainakin itse haluaisin, etteivät kovin palelluttaisi itseään.
Ihmiset ovat erilaisia. Minua ainakin kyllästytti pienten lasten kanssa se jatkuva pukeminen, syöminen jne. Raivostuttavaa, miten päivät vain kuluu neljän seinän sisällä niissä turhauttavissa pienissä kotiaskareissa. Ennen lapsia luulin olevani äitityyppiä, joka viihtyisi kotona ja tykkäisi touhuta lasten kanssa. Olen ollut kaikkea muuta, eikä kaatuneiden maitolasien siivoaminen napannut kolmannen kerran saman päivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on juuri sen verran vaikeaa kun siitä tekee. Tuossakin listalla oli paljon asioita joita voi a) delegoida partnerille , b) jättää tekemättä , c) tehdä vähemmällä vaivalla
Viikonloppu on myös sun lepohetki, ei ole pakko olla supertehokas pulla ja Volvo -äiti
-it's all in your head-
Mäkin aion kyllä sanoa: kaikki on tässä maailmassa omat valintansa tehneet.
Nautin kyllä ihan kunnolla vapaudesta tän ketjun ansiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OT, miksi niistä hanskoista tarvii jankata noin hitokseen? Mitä väliä, onko hanskat jo kädessä, kun vielä sisällä ollaan ja vasta lähdetään? Ne, hanskat ehtii laittaa käteen sitten, kun tarvitsee.
Tarttuuko noin moni nyt noihin hanskoihin. Ne nyt oli vain esimerkki, samaa jankutusta se on kaikkien vaatekappaleiden ja tekemisen kanssa. Muut pienten lasten vamhemmat tän ehkä jo ymmärsikin.
En tunnista tätä. Ihan turhaan jankkaat noin paljon.
No mulla on sitten varmaan harvinaisen hidasälyiset lapset. Ehkä mä sitten sen takia olen niin väsynyt.
Todella positiivista kuulla että muilla tämän karusellin pyörittäminen sujuu ihan vasemmalla kädellä ja laulellen. Olen kyllä projektipäällikkönä yleensä hyvin organisoitu ja tehokas. Esimerkiksi nuo kahden lapsen/ kahden työn superäiti-satutädin mainisemat suuret ruokasatsit on jo käytössä... mutta pitää ne silti muistaa ottaa pakastimesta, kattaa pöytä, lämmittää, siivota jäljet, yrittää maanitella lapsia edes maistamaan palan, tiskata. Samalla kun toisella kädellä pyyhkii pyllyjä, kuivaa kaatuneita maitoja, selvittelee riitoja, Peder käsiä jne. Eli silti aika paljon hommaa moneen kertaan päivässä.
Lapsille ei kannata jankata liikaa, koska sitten ne luottaa siihen äidin jankkaamiseen eikä ikinä itse edes yritä huolehtia.
Anna kerran mennä ilman hanskoja ja ipana äkkiä hoksaa niiden hanskojen tarkoituksen.
Tämäkin on taas kerran lapsikohtaista. Ei mun pojat ainakaan ole missään vaiheessa oppineet, että hanskat tai hattu olisi hyvä olla päässä. Talvipakkasillakin menisivät ilman, jos en "jankkaisi", että hanskat käteen. Monet kerrat ovat tulleet parin tunnin ulkoilun jälkeen ilman hanskoja kädet (tai nilkat, kun ei ole ollut sukkia ja jaksettu laittaa kumilenksua) punaisina ja paleltuneina sisälle. Ei ne vain opi, ja äitinä ainakin itse haluaisin, etteivät kovin palelluttaisi itseään.
Ihmiset ovat erilaisia. Minua ainakin kyllästytti pienten lasten kanssa se jatkuva pukeminen, syöminen jne. Raivostuttavaa, miten päivät vain kuluu neljän seinän sisällä niissä turhauttavissa pienissä kotiaskareissa. Ennen lapsia luulin olevani äitityyppiä, joka viihtyisi kotona ja tykkäisi touhuta lasten kanssa. Olen ollut kaikkea muuta, eikä kaatuneiden maitolasien siivoaminen napannut kolmannen kerran saman päivän aikana.
Lämmin kiitos tästä viestistä. Ihanaa tietää että joku ymmärtää. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aion kyllä sanoa: kaikki on tässä maailmassa omat valintansa tehneet.
Nautin kyllä ihan kunnolla vapaudesta tän ketjun ansiosta.
Vahingonilo on iloa puhtaimmillaan. Jalosta luonteesta ei kommentoitavaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin aion kyllä sanoa: kaikki on tässä maailmassa omat valintansa tehneet.
Nautin kyllä ihan kunnolla vapaudesta tän ketjun ansiosta.
Vahingonilo on iloa puhtaimmillaan. Jalosta luonteesta ei kommentoitavaa....
Ei siinä, uskon että lasten kanssa on rankkaa ja mitä sukulaisten touhua olen seurannut, ei ehkä kaiken sen arvoistakaan. Täällä on kuitenki annettu hyviä neuvoja, mm. Se että pitääkö joka viikonloppu jossain retkellä käydä? Eikö riitä omassa pihassa ulkoilu? Illalla elokuva tai pelejä yhdessä. Elämä on hankalaa jos siitä sen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se burnout sitten tekee?
Sitä että voimat on poltettu loppuun. Asioita
voi tehdä, mutta hitaaseen tahtiin, stressaamatta (mikä käytännössä on vaikeaa pienten lasten kanssa). Oma hyvinvointi ja sen palauttaminen menee kaiken edelle.
Kiitos rakentavista viesteistä ja vinkeistä, vastailen myöhemmin kun aikaa on. Nyt keitellään jauhelihakeittoa kahdesta kilosta jauhelihaa.
Ap on muka-hauska stressimutsi. Ei käy kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap on muka-hauska stressimutsi. Ei käy kateeksi.
En yrittänyt olla hauska mutta kiva jos joku näki tässä edes muka-huumoria 😊
Oikeasti on megasatsi jauhelihakeittoa tulossa (ei siis muka-vitsi) meillä käy siivoja silloin tällöin, ruokaa tulee välillä ruokapalvelusta ja muita pieniä arjenjelpotuskeinoja on käytössä. Ehkä voisin höllentää pipoa ja syöttää lapsille eineksiä ja
käyttää Ipadia enemmän lapsenvahtina, mutta toistaiseksi olen ennemmin valinnut väsyä itse. Kuten joku sanoi, elämä on valintoja. Kuten että valitsin miehen joka paloi loppuun ja sain lapset jotka eivät tajua että ulos ei mennä talvipakkasilla ilman vaatteita.
Olen yhden lapsen työssäkäyvä äiti, joten pahoittelen, ettei minulla ole välttämättä riittäviä meriittejä kommentoida.
Onhan sulla kuivausrumpu, AP. Se nimittäin helpottaa jonkin verran pyykkihuoltoa. Jos ei ole, äkkiä ostamaan. Sitten mieti, miten pyykit saisi lajiteltuna heti, kun ne laitetaan likapyykkikoriin. Hanki eri koneellisille omat korit tai pussit. Pyykinpesu on paljon helpompaa, kun voit arki-iltana heittää vaan koneellisen pyörimään. Sitten ne kuivausrumpuun. Joskus voi olla sellaisia pyykkejä, jotka pitää ripustaa kuivumaan, mutta suurimman osan voi kyllä heittää rumpuun. Rummusta viikkaat ne suoraan kaappeihin. Yhden koneellisen saa hoidettua yhdessä illassa.
Mieti, kuinka paljon lapset voivat osallistua kotitöihin. Jälki ei ehkä vastaa aikuisen työtä, mutta laske rimaa.
Jos paikkakunnalla toimii nettikauppa, tilaa ruuat sieltä joko kotiinkuljetuksella tai nouda ne. Prisman kauppakassi on esimerkiksi ihan mahtava. Tilaa viikon ruuat ja hae vain valmiiksi pakatut kassit autoon.
Sitten mietit helppoja ja nopeita ruokia tai sellaisia ruokia, jotka kypsyvät itsekseen pienellä valmistelulla. Käytä tarvittaessa puolivalmiita tai eineksiä välillä. Lapset voivat myös iästä riippuen osallistua viikonloppuisin ruoanlaittoon.
Ulkoista kotitöitä, jos se on taloudellisesti mahdollista.
Voisiko retkeilyn korvata vaikka pihaleikeillä, jolloin ei tarvitse pakata eväitä, kun voi mennä sisälle syömään? Jos siis ei jaksa lähteä retkelle.
Eikö mies pysty tekemään mitään burnoutissa?