Kun ystäväsi kertoo pahoittaneensa mielensä takiasi
Niin miksi pahoittelemisen jälkeen (joka ei siis ole sama asia kuin ymmärtää, millä pahoitit toisen mielen ja sanoa korjaavasi sen) alat, kehtaatkin, vaatia, että asia jätettäisiin menneisyyteen? Ai toisen ei pidä välittää omasta mielipahastaan, koska? Etköhän se ole ihan sinä itse, joka jätetään sinne menneisyyteen.
Kommentit (5)
Ystäväsi tarkoittaa, että hyvä, että kerroit ja hän yrittää muuttua, mutta sen jälkeen jätetään tapaus menneisyyteen ja jatketaan puhtaalta pöydältä ilman vanhoja käsinoja.
Anteeksi pyydetty ja asia sovittu. Sen voi unohtaa.
Äitihullulle ei ole selvillä "tulla puolitiehen vastaan", hän haluaa että on aina oikeassa ja toinen väärässä
Tunnen ystäväni niin hyvin, että on täysi mahdottomuus pahoittaa heidän mielensä ymmärtämättä, miksi he pahoittivat mielensä. Ja koska tunnen heidät niin hyvin, mulla ei ole mitään syytä sanoa tai tehdä jotain sellaista, mistä he pahoittaisivat mielensä. Tuollaisessa kuvaamassasi tilanteessa kyseessä ei olisi mun ystäväni vaan joku tuttava. Tietenkin hän saisi välittää omasta mielipahastaan, mutta anteeksipyyntö riittää mun osaltani. Otan kuitenkin tapahtuneesta opikseni ja seuraavalla kerralla olen hänen kanssaan sanoissani ja teoissani varovaisempi.
Jos on kerran ollut tilaisuus sanoa mielipiteensä, pahoitella, pyytää + antaa anteeksi, niin miksi siitä enää pitäisi kummankaan olla pahoillaan? Eri juttu, jos asiaa ei ole sovittu lainkaan tai ei ole annettu siihen mahdollisuutta.