Ns. köyhät ja tarinat

Lööpit ovat täynnä tarinoita, kuinka lapsemme (yleensä liuta) ei saa sitä ja tätä ja me ei saada sitä ja tätä, koska yhteiskunta (= muut veronmaksajat) ovat saitoja eivätkä auta. Tässä maassa ns. köyhillä on yleensä asiat parhaiten maailmassa. Esim. Ruotsisssa tuet ovat aika tavalla pienempiä kuin täällä. Suurin tekijä yleensä on kyvyttömyys hoitaa raha-asioita, lasten kasvattamista, omaa terveyttä jne. ja vastuussa tästä ovat kaikki muut paitsi he itse. Vanhempani olivat todella köyhiä, mutta sossun luukulle ei ikinä olisi menty. Marjat ja sienet kerättiin metsästä, ei tarvinnut asua kaupungin pääkadun varrella (asumistuella) , äiti ompeli vaatteet, ruoka tehtiin kotona, mentiin maksuttomiin harrastuksiin (niitäkin on ), ilmaista kirjastoa käytettiin
ahkerasti ja kasvatuksesta huolehdittiin. Akateemisia itsensä ja perheensä elättäviä tuli mesitä jokaisesta lapsesta köyhyydestä huolimatta. Jos täällä ymmärrettäisiin edes se, mitä koulutus tuolla maailmassa maksaa. Sitä ei näissä perheissä osaata arvostaa, kun pitkäjänteisiä elämänsuunnitelmia ei osata rakentaa. Rahaa sen sijaan joka tuutista vingutaan, joka kuitenkin valuu kuin vesi hanhen selästä. Sitä ei osata käyttää järkevästi. Tällaiset aikuiset pitää saada kasvatuskoulutukseen, jotta edes seuraavat sukupolvet oppisivat jotakin vastuullisesta elämästä.