Lue keskustelun säännöt.
Mies vierittää asiat minun syyksi kun huomautan asioista
29.09.2018 |
Varmaan vastaukseksi tulee vain että erotkaa mutta onko muilla mitään vastaavaa tai vinkkejä miten olette toiminut? Miehellä on todella paljon ärsyttäviä pikku tapoja joita olen yrittänyt kitkeä (tuloksetta tietysti), ja aina jos ohimennen huomautan vaikka vessan lavuaarista joka on taas tukossa partakarvoista, niin vastauksena mies heittääkin vastapallona jotain tyyliin "ai vähän niinkun joka paikka on täynnä sun hiuksia"??? Eli aina jos osoitan jonkin virheen niin mies jotenkin pakenee vastuuta ja alkaa lapsellisesti "enpäs, ite oot" tyyliin tinkaamaan vastaan ja osoittaa samalla minusta jonkin epäkohdan. Yleensä aina muodostuu riidaksi.
Mies myös tahallaan jättää asioita tekemättä (esim. tyhjä vessapaperirulla, rulla jää vessan lattialle pyörimään ja niitähän kasvaa kasaksi siihen jos en laita roskiin, hommasin jopa pöntön viereen roskiksen mutta edelleen ne eksyvät lattialle...) mutta hän perustelee sen sillä että MINÄ oppisin huomaamaan nämä epäkohdat ja korjaamaan ne. Aivan. Eli hän yrittää vierittää asiat minun päälleni, minun vika että on sotkuista, minun vika miksen ole imuroinut, miksen ole ottanut pyykkejä kuivumasta, minun vika että eteisen lamppu on vieläkin vaihtamatta, koska MINÄ olen laiska ja mies on vain halunnut nähdä että MINÄ saan siivottua sen tai muuten MINÄ vieritän sen hänen kontollensa jolloin HÄN joutuu tekemään kaiken. Aina kun kysyn että miksei hän sitten voi hoitaa asiaa x samalla jos hän kerta on huomannut tämän, mutta aina alkaa sama väittely ja lopulta minä olen kuitenkin se laiska ja huolimaton. Olen niin väsynyt tällaiseen jatkuvaan henkiseen kamppailuun.
Todella rasittavaa kun tuntuu ettei miehelle voi sanoa yhtään mistään mitään ilman että se menee tuollaiseksi väittelyksi tai riitelyksi vaan pitäisi vaan hiljaa tyytyä kohtalooni. Nämä esimerkithän on vielä pientä, ja varmaan luullaan että naputan joka päivä miehelle jostain pikkuasioista (mikä ei todellakaan ole niin), mutta nykyisin en oikein viitsi enää edes sanoa mistään kun se aina menee tuollaiseksi ihme vänkäämiseksi, mikä varmaan ollut miehenkin tavoite että saa vain toiminnallaan akan hiljaiseksi ja voi tyytyväisenä köllötellä kun se nainen kyllä palvelee. Minulle riittäisi ihan vain "ok, tämä selvä, yritän parantaa tapani/tehdä x" mutta ei.
Joko voin muuttaa pois?
Kommentit (10)
No ehkäpä tähänkin auttaa se, että peset vain omat pyykit, ostat vain omat ruuat (jotakin mistä hän ei pidä) jne. Kuulostaa, että olet miehesi palvelija. Vai osallistuuko hän kotitöihin lainkaan jos huomauttelee sinulle esim.imuroinnista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö olet siellä? Miksi? Piikomassa?
Teillä tuntuu olevan perustavanlaatuisen eri käsitys siitä, mitä mukava asuminen on. Toki jos miestäsi ärsyttää nalkutus ja komentelu, hän saattaa kiusallaankin jättää paikat siivoomatta. Sinuna tekisin seuraavasti. Pyydät häntä kuuntelemaan ja sanot, ettei kyseessä ole neuvottelu vaan tiedotusluontoinen asia. Et halua enää nalkuttaa hänelle, mutta et myöskään toimia aikuislapsen kodinhoitajana. Sinulle kodin ja erityisesti yhteisten tilojen siisteys on tärkeää, joten aiot huolehtia niistä omatoimisesti ja lopettaa hänelle asiasta huomauttelun. Jos mies ei halua elää siistissä ympäristössä kanssasi, hankitte omat kodit, joissa voitte elää molemmat omia tapojanne kunnioittaen. Aiot nyt kokeilla esim. kuukauden ajan, millaiseksi elo muuttuu, jos lopetat huomauttelun ja lakkaat siivoamasta miehen jälkiä. Ja sitten tosiaan lakkaat nalkuttamasta ja siivoamasta hänen jälkiään ja jos meno on sietämätöntä, muutat pois.
Vierailija kirjoitti:
No ehkäpä tähänkin auttaa se, että peset vain omat pyykit, ostat vain omat ruuat (jotakin mistä hän ei pidä) jne. Kuulostaa, että olet miehesi palvelija. Vai osallistuuko hän kotitöihin lainkaan jos huomauttelee sinulle esim.imuroinnista?
Mies osallistuu aina silloin tällöin, mutta työt jakautuvat epätasaisesti ja mies lähinnä nopeasti sutaisee oman osuutensa, esim. imuroidessa vain näkyvät paikat että päällisin puolin siistiä mutta pahimmat villakoirat jää pyörimään nurkkiin. Välillä olen tehnyt näitä että lopetan seinään kaiken puunaamisen, tiskaamisen, pyykkäämiset tai että hoidan niistä pelkästään oman osuuteni, mutta yleensä alkaa tuo sama mantra etten tee mitään ja hän joutuu tekemään kaiken, nuo oikeastaan ovat saaneet jopa korostamaan sitä että minä olen se ongelma eikä mies.
Vierailija kirjoitti:
Teillä tuntuu olevan perustavanlaatuisen eri käsitys siitä, mitä mukava asuminen on. Toki jos miestäsi ärsyttää nalkutus ja komentelu, hän saattaa kiusallaankin jättää paikat siivoomatta. Sinuna tekisin seuraavasti. Pyydät häntä kuuntelemaan ja sanot, ettei kyseessä ole neuvottelu vaan tiedotusluontoinen asia. Et halua enää nalkuttaa hänelle, mutta et myöskään toimia aikuislapsen kodinhoitajana. Sinulle kodin ja erityisesti yhteisten tilojen siisteys on tärkeää, joten aiot huolehtia niistä omatoimisesti ja lopettaa hänelle asiasta huomauttelun. Jos mies ei halua elää siistissä ympäristössä kanssasi, hankitte omat kodit, joissa voitte elää molemmat omia tapojanne kunnioittaen. Aiot nyt kokeilla esim. kuukauden ajan, millaiseksi elo muuttuu, jos lopetat huomauttelun ja lakkaat siivoamasta miehen jälkiä. Ja sitten tosiaan lakkaat nalkuttamasta ja siivoamasta hänen jälkiään ja jos meno on sietämätöntä, muutat pois.
Tämä kuulostaa fiksulta neuvolta jota voisin kokeilla, kiitos sinulle! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kun oikein kirjoittaessa pohdin näitä ongelmia niin tulee vain olo että miksi minä edes yritän, kun voisin vain mukisematta siivota jäljet ja olla tyytyväinen elämään. Sitten muistan että kyllähän sitä voisi, paitsi että kun sitä sotkua vain tulee ja tulee ja tulee kuin lapsiperheen jäljiltä (luojan kiitos lapsia ei ole mutta siltä se välillä tuntuu miehen kanssa asuessa, asun vain ison lapsen kanssa). Siistiä on vain silloin kun olen yksin kotona, mutta mies ei tätä siisteyttä näe vaan pommi räjähtää melkein samantien kun äijä saapuu kotiin, kengät vinksin vonksin eteiseen, ulkovaatteet mytyssä lattialle, paita ja housut lentää sohvalle, tavarat jää suunnilleen niille paikoille missä on viimeksi käytetty... Siinäkin vaiheessa motivaatio kodin siistinä pitämiseen lakkaa ja mies saa jälleen syyn osoittaa että minä olen se laiskimus, ja hän vetoaa sotkuisuuteensa koska on väsynyt töistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tässä kun oikein kirjoittaessa pohdin näitä ongelmia niin tulee vain olo että miksi minä edes yritän, kun voisin vain mukisematta siivota jäljet ja olla tyytyväinen elämään. Sitten muistan että kyllähän sitä voisi, paitsi että kun sitä sotkua vain tulee ja tulee ja tulee kuin lapsiperheen jäljiltä (luojan kiitos lapsia ei ole mutta siltä se välillä tuntuu miehen kanssa asuessa, asun vain ison lapsen kanssa). Siistiä on vain silloin kun olen yksin kotona, mutta mies ei tätä siisteyttä näe vaan pommi räjähtää melkein samantien kun äijä saapuu kotiin, kengät vinksin vonksin eteiseen, ulkovaatteet mytyssä lattialle, paita ja housut lentää sohvalle, tavarat jää suunnilleen niille paikoille missä on viimeksi käytetty... Siinäkin vaiheessa motivaatio kodin siistinä pitämiseen lakkaa ja mies saa jälleen syyn osoittaa että minä olen se laiskimus, ja hän vetoaa sotkuisuuteensa koska on väsynyt töistä.
ap
Miksi ihmeessä et ole jo lähtenyt? Jos teillä ei ole lapsia, niin mikä ihmeessä sua vielä pidättelee tämän kultakimpaleen kanssa? Meillä mies maksaa 98 % kaikki kulut, koska minä vielä toistaiseksi pienimmän lapsen kanssa kotona. Yhteisen sopimuksen mukaan hoidan kaikki kotityöt PAITSI tämä aikuinen ihana mieheni kyllä siivoaa kaikki omat jälkensä, kuten vaatteensa omille paikoilleen, syötyään astiat pesukoneeseen, tyhjä vessapaperirulla roskiin yms. sellaista minkä oletan hoituvan itsenäisesti myös 10-vuotiaalta lapseltani. Ihme ettei sinun ”aikuinen” miehesi pysty samaan. Mikä järki pysyä suhteessa, jossa jokin asia ottaa päähän joka päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua erota niin tosiaan asuminen eri asunnoissa taitaa olla paras ratkaisu tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kun oikein kirjoittaessa pohdin näitä ongelmia niin tulee vain olo että miksi minä edes yritän, kun voisin vain mukisematta siivota jäljet ja olla tyytyväinen elämään. Sitten muistan että kyllähän sitä voisi, paitsi että kun sitä sotkua vain tulee ja tulee ja tulee kuin lapsiperheen jäljiltä (luojan kiitos lapsia ei ole mutta siltä se välillä tuntuu miehen kanssa asuessa, asun vain ison lapsen kanssa). Siistiä on vain silloin kun olen yksin kotona, mutta mies ei tätä siisteyttä näe vaan pommi räjähtää melkein samantien kun äijä saapuu kotiin, kengät vinksin vonksin eteiseen, ulkovaatteet mytyssä lattialle, paita ja housut lentää sohvalle, tavarat jää suunnilleen niille paikoille missä on viimeksi käytetty... Siinäkin vaiheessa motivaatio kodin siistinä pitämiseen lakkaa ja mies saa jälleen syyn osoittaa että minä olen se laiskimus, ja hän vetoaa sotkuisuuteensa koska on väsynyt töistä.
ap
Miksi ihmeessä et ole jo lähtenyt? Jos teillä ei ole lapsia, niin mikä ihmeessä sua vielä pidättelee tämän kultakimpaleen kanssa? Meillä mies maksaa 98 % kaikki kulut, koska minä vielä toistaiseksi pienimmän lapsen kanssa kotona. Yhteisen sopimuksen mukaan hoidan kaikki kotityöt PAITSI tämä aikuinen ihana mieheni kyllä siivoaa kaikki omat jälkensä, kuten vaatteensa omille paikoilleen, syötyään astiat pesukoneeseen, tyhjä vessapaperirulla roskiin yms. sellaista minkä oletan hoituvan itsenäisesti myös 10-vuotiaalta lapseltani. Ihme ettei sinun ”aikuinen” miehesi pysty samaan. Mikä järki pysyä suhteessa, jossa jokin asia ottaa päähän joka päivä?
Tämä. Kimpassa asuminen on tiimityötä. Yhteisesti sovitaan työnjaosta niin, että molemmat ovat tyytyväisiä. Tai no ei välttämättä tyytyväisiä (kuka on käsi pystyssä, että minäminä haluan pestä bioroskiksen), mutta niin ettei työnjako hierrä. Perhe-elämään sitoutunut kumppani hokaa myös tehdä niitä hänelle 'kuulumattomia' töitä kun niihin törmää.
Sinua ärsyttää niin paljon että varmaan on parasta muutraa pois. Usein kyse ei ole niistä asioista vaan siitä että toinen ärsyttää