Ripustaudutko sinä naapureihin?
Kun naapuriin muuttaa uusi perhe, lyöttäydytkö mukaan ja alat elää heidän kanssaan yhteistä elämää? Minulla on muutama tuttava, jotka käytännöllisesti katsoen tekevät näin. Ei ole väliä vaikka naapurit vaihtuu, uusi otetaan kiinni heti.
Tehdään yhdessä pihahommat, grillataan yhdessä, hoidetaan lapset yhdessä, käydään yhdessä kaupassa, ihan kaikki.
Ja nämä minun tuttavani ovat aivan haltioissaan kun on niin ihanat naapurit. Ja kuinka yhdessä tehdään sitä ja tätä ja tota. Ja ymmärrän jos joskus noin käy että ihan loistonaapurit, mutta kun näillä sama homma jatkuu vaikka naapurit vaihtuvat.
Mietin mitä nuo naapurit moisesta ajattelevat? Eivät tienneet tullessaan että joutui johonkin ihme kommuuniin.
Itse pidän hyvät mutta etäiset välit naapureihin. Kumpi toimintamalli on siis yleisempi?
Kommentit (10)
Tuli tosiaan kommuuni mieleen. En kyllä tykkäis moisista naapureista.
Onko tämä jostain omakotialueelta? Kuulostaa rasittavalta. Itse asun kerrostalossa ja en juuri naapureiden kanssa kaveeraa. Meidän rapussa on useita pitkään asuneita, joita luonnollisesti tervehdin ja välillä vaihdetaan muutama sana. Kommuuniasuminen olisi kauhistus. En pidä pakkoyhteisöllisyydestä, siitä saa tarpeekseen välillä töissä.
Vihaisin tuollaista. Täällä asuukin kahdenlaista väkeä. Niitä, jotka eivät halua jutella kenellekään, kun hoitavat askareitaan ja asioitaan ja sitten niitä, jotka oikein uteliaana seuraavat ja vaanivat ulkona ja haastavat niitä introvertteja naapureita ja sitten loppuajan juttelevat muiden kyylien kanssa ja juoruavat.
Tiettyyn rajaan asti, kyllä tehdään asoita yhdessä. Kaikkiin naapureihin on hyvät välit, on yhteinen koko naapuruston whatsapp-rinki ja vielä toinen yhdessä leikkivien lasten äideille. On syys- ja kevättalkoita, muutaman kerran vuodessa grillaillaan ja istutaan iltaa yhdessä. Usein joku vie kaikki lapset esim superparkkiin tai vaikka johonkin museoon. Äitiryhmän kanssa on joskus viininjuontia ja jutustelua. Yksi naapureista on tullut kaveriksi, käydään yhdessä lenkillä ja joskus ostoksillakin.
Mutta toki on kaikilla oma elämä myös.
Minusta tämä on hyvä tilanne, kun naapurusto on toimiva ja mukava yhteisö.
Jos tykkäävät kaikista naapureistaan ja naapuritkin ovat mukana omasta tahdostaan, niin mikäpä siinä. Jotkut ovat oikeasti aika hyviä ihmisten kanssa ja osaavat hallita keskusteluja ja tilanteita niin, ettei päädytä konflikteihin. Ei minulla olisi mitään sellaista naapuria vastaan, joka haluaisi vaan tehdä kivoja asioita yhdessä, ilman että käyttää toista ongelmiensa roskakorina tai luo muuten negatiivista tai painostavaa ilmapiiriä.
Meillä on ollut aina asuinpaikasta riippumatta tuollainen yya-naapuriperhe. Tällä hetkellä kaksikin.
Musta on ihanaa, kun voin auttaa lastenhoidossa arkisesti, naapuri pääsee kauppaan ilman lapsia. Vastavuoroisesti saan hätätilanteessa kyydin vaikkapa terveyskeskukseen jne.
Toisen naapurin koiraa ulkoilutamme, ja vastapalveluksena saamme kutsuja naapurin grilliherkuille.
Lapset tietävät minne voi mennä apua pyytämään, jos vaikka avaimet on jäänyt kotiin.
Ihanaa, kun on naapuriapua!
Yhteen naapurin rouvaan voisin kyllä ripustautua, sen varran kuuma tapaus.
Todella naurettavaa perseen nuolentaa(jos minulta kysytään). Minäkin kyllä yritän naapureilleni mukava olla mutta minä en mihinkään kommuuni toimintaan ala.. Typerää ripulipaskaa.. ja mitä sitten kun naapurin eukon naama alkaa kyrpimään ja sen tekemät kaalikääryleet maistumaan paskalta.. Mitä sitten tehdään SAMI !?
Ehkä nää sun tuttavasi ovat sellaisia, joiden kanssa ihmiset mielellään lyöttäytyvät yksiin?
En mä nyt mitenkään ripustaudu, mutta tunnen kyllä suurimman osan naapureistani edes jotenkin. Just olin viime viikonloppuna yksien naapurien hevosenhoitajana kisoissa.