Lapsen kanssa joutuu vääntämään kaikesta joka ikinen päivä - onko kyseessä ADHD?

Olisi kiva kuulla kokemuksia niiltä, joiden lapsella on todettu ADHD. Millaisia oireita lapsella oli/on? Missä iässä tutkimukset aloitettiin ja mitä niihin sisältyi? Kuinka kauan diagnoosin saaminen kesti? Millaista tukea lapsi tarvitsee ja saako lääkehoitoa? Mistä on ollut apua? ap

Lapsi ohjataan nyt aluksi koulupsykologin testattavaksi. Jatkossa ehkä perheneuvola tulee mukaan. Millaisia kokemuksia teillä on näistä tahoista? ap

Eikö täällä ole kenelläkään ADHD-lasta? ap

Vertaistukea? ap

Meillä samanlaista käytöstä kohta yhdeksänvuotiaalta. Kaiken tuon lisäksi ärsyttää tahallaan koko ajan. Ei usko mitä sanotaan vaan joka ikisestä asiasta vääntää vastaan. Mitkään säännöt ei koske häntä. Koulussa ei osaa käyttäytyä. On koko Jan levoton. Ollaan oltu yhteydessä perheneuvolaan ja sinne olisi toiveissa pian päästä. Olen tullut siihen tulokseen että kyseessä uhmakkuushäiriö ja varmaankin jotain adhd:n tapaista. Kyseessä siis miehen lapsi. Meillä uusioperhe jossa muut lapset jäävät pienemmälle huomiolle koska yhden kanssa takutaan joka asiassa. Tämä tilanne syö kyllä niin naista kuin parisuhdettakin.

Tsemppiä teille arkeen. Kokemuksesta tiedän kuinka väsyttävää se on.

Oisko asperger

Mun lapsi oli aivan samanlainen, mutta läksyt eivät olleet tekemättä kuin harvoin, sillä en jättänyt häntä yksin tekemään läksyjä, olin siinä vieressä. Ikinä hän ei mitään diagnoosia saanut, en tiedä, olisiko se helpottanut jotain.

Teininä hän sitten vähän rauhottui ja kertoi tuntemuksistaan, kertoi, että hänen aivoissa on aina ollut ruuhkaa, siksi hänen on vaikeaa keskittyä. Yöksi ruuhka laantuu, mutta hän joutuu ponnistelemaan kovasti, että saa sen yörauhan.

NH kirjoitti:

Meillä samanlaista käytöstä kohta yhdeksänvuotiaalta. Kaiken tuon lisäksi ärsyttää tahallaan koko ajan. Ei usko mitä sanotaan vaan joka ikisestä asiasta vääntää vastaan. Mitkään säännöt ei koske häntä. Koulussa ei osaa käyttäytyä. On koko Jan levoton. Ollaan oltu yhteydessä perheneuvolaan ja sinne olisi toiveissa pian päästä. Olen tullut siihen tulokseen että kyseessä uhmakkuushäiriö ja varmaankin jotain adhd:n tapaista. Kyseessä siis miehen lapsi. Meillä uusioperhe jossa muut lapset jäävät pienemmälle huomiolle koska yhden kanssa takutaan joka asiassa. Tämä tilanne syö kyllä niin naista kuin parisuhdettakin.

Tsemppiä teille arkeen. Kokemuksesta tiedän kuinka väsyttävää se on.

Tutulta kuulostaa. Meillä on ihan ydinperhe kyseessä ja silti olen totaalisen väsynyt pojan käytökseen. Tuntuu, että se pilaa koko perheen elämän. Toinen lapsikin kärsii kovasti asiasta, kun päivittäin joutuu kuuntelemaan riitelyä. Kodissamme on nykyään kovin negatiivinen ilmapiiri. ap

Kyllähän tuo kuulostaa toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden ongelmalta. Tuskin lääkkeitä kuitenkaan tarvitsette. Opeta ohjeiden seuraamista, esim. tosi helppoja leivontaohjeita aluksi. Lyhyet ohjeet. Selosta kaikki aina lyhyesti ja etukäteen. Mukana voi olla hieman puheen ymmärtämisen vaikeutta. Lue.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo kuulostaa toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden ongelmalta. Tuskin lääkkeitä kuitenkaan tarvitsette. Opeta ohjeiden seuraamista, esim. tosi helppoja leivontaohjeita aluksi. Lyhyet ohjeet. Selosta kaikki aina lyhyesti ja etukäteen. Mukana voi olla hieman puheen ymmärtämisen vaikeutta. Lue.

Olen jo pidempään ajatellut, ettei pojan käytös ole normaalia, mutta olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut tehdä asialle mitään. Sen olen huomannyt, että kaikesta pitää alkaa 'varoittelemaan' hyvissä ajoin ja muistutella asiasta moneen kertaan. Pukeutumisen suhteen olen lähes luovuttanut, ei auta, vaikka sanoo, että ulkona on kylmä ja käskee laittamaan takin ja paksummat housut päälle. Saattaa silti lähteä kouluun aamulla shortseissa ja t-paidassa.

Mikään muu ei poikaa tunnu kotona kiinnostavan kuin pelin pelaaminen ja siitä syntyy suurin vääntö. Saisi pelata 2 h päivässä, jos noudattaisi sääntöjä, mutta ei vaan menen perille, joten pelikone on vähän väliä takavarikossa ja siitä seuraa taas lisää kiukuttelua. ap

Hakekaa hyvä perheterapeutti, joka osaa ohjata miten saatte vuorovaikutuksen positiiviseksi päivittäisistä haasteista huolimatta. 

t. meilläkin oli tuollainen lapsi, jota on kyllä rakastettu ihan hurjasti. Nyt aikuisena mielenterveysongelmainen ja kokee, että häntä ei rakastettu.

http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/foniatria/lapsen_ne…

Meillä on tytöllä si-häiriö eli sensorisen integraatio häiriö. Jatkuva käskyttäminen on ehkä paras tapa kuvata tätä ongelmaa meillä. Psykologi testasi ja lähetti toimintaterapeutille mistä pääsi si-terapiaan.

Mietin, että miksi ihmeessä käskeä 10 kertaa, kun asian saisi kuntoon sanomalla kerran ja sen jälkeen valvomalla, että asia tapahtuu. Eli nyt on aika pestä hampaat - lapsi ei lähde samantien niitä pesemään, joten mennään lapsen vierelle ja ohjataan hänet pesemään hampaat, seistään vierellä, että se pesu tulee tehtyä. (tämä tietty sillä oletuksella, että teillä on tapana pestä hampaat osana tiettyjä rutiineja, ei siis mennä kesken kaiken klo 13 sanomaan, että nyt pesemään hampaat).