Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon naiskammosta?
27.09.2018 |
Myönnän, että pelkään naisia. Joskus nuorempana eräs tyttö onnistui käytöksellään auttamaan itsetuntoni totaalisessa romuttumisessa. Homma meni niin, että vaikutti vahvasti siltä, että eräs tyttö oli ihastunut minuun ja minä sitten tein jonkinlaisen aloitteen hänelle. Tyttö ei sitten ollutkaan ihastunut tai kiinnostunut ja homma meni ihan vituilleen, ja lopputuloksena kaikki kiusasivat minua.
Nykyään on sitten ihan älyttömät henkiset lukot sen suhteen, että voisin lähestyä yhtään naista missään tilanteessa, koska sen verran selväksi minulle tehtiin silloin aikoinaan se, että en kelpaa kenellekään. Nykyään olen vielä huonommassa asemassa kuin aikanaan, että eipä tuota oikein kannattaisi tehdä aloitteita vaikka uskaltaisikin. Ajattelin vain, että jos joskus olisi sellaisessa elämäntilanteessa, että saattaisi kelvata naisille, niin mitenhän sitä uskaltaisi edes yrittää.
Nyt on sitten löytynyt ainakin yksi naisia pelkäävä mies, kun yleensä roolit taitaa olla toisinpäin. Henkinen kiusaaminenkin jättää ihmiseen jäljet ja pelkoja, ei aina tarvitse lyödä.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mies spammaa tätä ketjua haukkuen ap:tä ja välillä tekytyen naiseksi. Kysyn yhä, MIKSI? Olen ilmiantanut törkeimmät kommentit.
Onko jollekin miehelle niin hirveää, että fiksu, sympaattinen mies puhuu ongelmastaan ja naiset kuuntelevat ja tsemppaavat?
Itse asiassa ap kuulostaa niin fiksulta ja kivalta ja pystyy analysoimaan tilannettaan niin hyvin, että jopa epäilen provoksi. Ihan totta.
Ai niin, ja te "185 - 190 cm hyvin toimeentuleva" - vouhottajamiehet: mies, johon olin lähes vuoden ihastunut ja jonka matkaan olisin lähtenyt heti kun hän olisi sormea koukistanut, oli lyhyehkö, ehkä minun pituiseni, ehkä hiukan pidempi, en tiedä eikä ole väliäkään, ja erittäin, erittäin pienituloinen. Tulot olivat alle 700 euroa kuussa. Olin tosiaan syvästi ihastunut ja valmis muuttamaan toiselle puolelle Suomea vaikka heti. N
Minäkin ilmiannoin niitä. Se kuolemaa toivotteleva oli karmivin.
Jännä ilmiö tämä, miten palstamiehet hermostuvat totaalisesti, kun jostain joskus tulee esiin joku fiksusti käyttäytyvä, oikea mies. Täytyy olla tosi sairas, että reagoi noin aggressiivisesti aloittajan kaltaiseen henkilöön.
No tämä! Eivät kestä, että on olemassa fiksuja miehiä, ja naiset vielä tykkäävät näistä. Sehän hajottaa heidän maailmankuvansa, että naiset etsivät vain ökyrikkaita, 190-senttisiä alfoja, ja SIKSI he itse eivät löydä itselleen naista...ei suinkaan siksi, ettei kukaan halua olla naisia vihaavan uliskan kanssa.
Ap kuulostaa symppikseltä. Toivon, että rohkaistut ja löydät tyttiksen. Tai tyttis löytää sinut. Jos joku pyytää sinua kahville / teelle / kirjastoon jeesimään esseessä niin katsohan tarkemmin ja mene ihmeessä, jos kiinnostaa.
Varmaan muuten tajuatte, että aika iso osa naisistakin toivoo ja etsii hyvää parisuhdetta, eli molemmilla osapuolilla on motivaatiota? N[/quote
Tuskin aloitteen tehnyt nainen alkaisi minua nöyryyttämään.
No järjellä varmasti tajuat, että valtaosa naisista ei kuitenkaan alkaisi sinua, tai ketään muutakaan nöyryyttämään.
Tavallaan tajuan, mutta jotenkin en halua sitä oikein myöntää. Jotenkin olen juntannut päähäni sen pelon ja negatiivisen ajatuksen omien tunteidensa paljastamisesta. Toisaalta taas kun ottaa huomioon, että kyseessä ole minä ja minun tuurini, niin olisi oikeastikin hyvinkin suuri todennäköisyys, että joku ilkeä nainenhan sieltä taas kohdalle osuisi. Se saattaisikin jo olla jonkinlainen portti sinne naisvihan puolelle. Nyt kuitenkin voi olla suht normaalisti naisten kanssa ja heitä voi pitää jopa ystävällisinä, eli tilanne on siinä mielessä kuitenkin siedettävä ja "terve".
Kuulostit jo hetken ihan sympaattiselta mutta tässä tuli taas pohjat. Kertomasi perusteella vihaat naisia jo, et vain ihan avoimesti.
Vaikea kuvitellakaan että naiset vihaisi miehiä noin vähästä. Että joku yksittäinen henkilö on kohdellut huonosti, ja sitten kuvitteellisesti toinen.
Yritä alkaa ajatella naisia ihmisinä. Ehkä se ratkaisisi ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa...
Mielestäni se ei minusta vielä tee mitään naisvihaajaa jos mielessäni pyörittelen sitä vaihtoehtoa, että alkaisin vihaamaan naisia jos he minua vielä kohtelisivat huonosti. Se on ihan oikeasti vaihtoehto siinä missä muutkin. Ihan samalla tavalla olen pyöritellyt päässäni myöskin sitä vaihtoehtoa, että alkaisin kiskomaan viinaa kuin sieni jos kokisin taas tuota lynkkausta. En edes käytä alkoholia. Olenko nyt siis alkoholisti, mutta en avoimesti? Tartuin vaan tuohon naisvihaan kun sitä täällä on teidän toimestanne pyöritelty. En vihaa naisia, koska ei ole mitään syytä vihata. Kuten sanoin, että minua kiusasivat sekä tytöt että pojat. Miksi siis vihani kohdistuisi pelkästään naisiin? Mietin tuossa, että ehkä tämä aihe oli nyt minulta vähän väärin otsikoitu. Ehkä parempi kuvaavampi olisi ollut joku "Pelkään, että naiset alkavat levitellä asioitani ja minut tehdään naurunalaiseksi" Taitaisi vaan olla liian pitkä otsikko.
Siis oletko sä ap ihastunut johonkin tiettyyn tyttöön vai et? Jos et, niin mitä sä oikein haluat?
Vierailija kirjoitti:
Siis oletko sä ap ihastunut johonkin tiettyyn tyttöön vai et? Jos et, niin mitä sä oikein haluat?
En oikeastaan tällä hetkellä. Sanotaan näin, että olen kiinnostunut, mutta elämäntilanteeni ja pelkotilojeni vuoksi en aio tehdä asian suhteen mitään (taaskaan). Haluan sitä, että jonain päivänä uskaltaisin tehdä sen aloitteen ilman, että koen muuta pelkoa kuin sen torjutuksi tulemisen pelon, joka kuuluneekin asiaan. Ja ihan hyviä ja asiallisia vinkkejähän tänne on tullutkin. En haluaisi kuulostaa mitenkään kiittämättömältä ei-mieheltä, mutta täytyy kuitenkin sanoa, että terapiaan meneminen kuulostaa jotenkin hankalalta. Ymmärrän kyllä idean, mutta on jotenkin äärimmäisen haastavaa mennä avautumaan näistä asioista omalla naamallaan jollekin tuntemattomalle ihmiselle, johon minulla ei ole mitään tunnesidettä. Vähän haastavaa on kyllä mennä avautumaan kenellekään läheisellekkään ihan siitä syystä, että eihän noin pienistä vastoinkäymisistä pitäisi ihmisen murtua. Niinkuin täälläkin on sanottu.
Jollain tasolla kyllä tekisi mieli lähestyä naisia, mutta tässä elämäntilanteessa en koe sitä kannattavaksi, koska tyrmäys tulee melkoisella varmuudella. JOS saisi elämänsä kuntoon, niin ehkäpä sitten uskaltaisi jonkilaista aloitetta kokeilla, meni syteen tai saveen.
Sehän se idea terapiassa onkin, että vastassa on neutraali ihminen, joka on täysin salassapitovelvollinen ja lisäksi jo todennäköisesti kuullut kaiken, et pysty häntä järkyttämään.
Hänelle puhuminen on sikäli järkevämpää kuin läheiselle, että hänet on koulutettu: hän osaa lykätä ajatuksesi juuttuneilta radoiltaan uusille. Läheinen ei voi kuin kuunnella sympaattisesti ja antaa neuvoja, joita et tottele, koska omat uskomuksesi ovat niin vahvoja. Viimeisessä kommentissasikin uskot, että tyrmäys tulee melkoisella varmuudella. Sehän on juuri uskomus. (Muuten, onko se tyrmäys, jos pyydät tyttöä kahville eikä hän lähde?)
Olen itse käynyt terapiassa. Nykyään on ratkaisukeskeisiä lyhytterapioita joissa ei ole tarkoituskaan käydä kuin pari kertaa. Sain itse apua ajatteluuni ihan kävinkö kolme tupla-aikaa. Saamani eväät on mukana yhä.
Toinen vaihtoehto tietysti on antaa ajan kulua, uskomus-ajatusten kulkea rataansa ja kuluttaa kunnon urat itselleen, niin ettet pääse hyppäämään pois vaikka haluaisitkin. Itsestään tuo ongelma EI tule ratkeamaan, sen verran olen elämää nähnyt. Sitten voit vaikka tulla tänne viiden tai kymmenen vuoden päästä kirjoittamaan naisenpuutteestasi, kuinka naiset ovat syrjäyttäneet sinut, naiset ovat pahoja, kaikki on naisten vika tms.
Suosittelen lämpimästi vaihtoehtoa yksi, ammattilaiselle jutteleminen uusien näköalojen ja ajatusten saamiseksi. Sittenkään sinun ei ole mikään pakko mennä tekemään aloitteita, mutta uskallat, jos haluat. Kestät myös kieltäytymisen, eikä se romahduta elämääsi. Ehkä myös nuo menneet asiat tarvisi käsitellä, koska ne kerran ovat jättäneet noin ison jäljen elämääsi, mutta se on taas eri juttu,
n50+
No tuota, on se kyllä sairasta edes pohtia, että kahden naisen töykeä kohtelu (joista toinen vasta kuviteltu) johtaisi NAISVIHAAN! Ihan oikeasti kannattaisi käydä juttelemassa asiasta, opiskelijoiden terveydenhoidon kautta varmasti pääset.
On siis minuakin miehet kohdelleet joskus todella törkeästi - esim. olin menossa kihloihin, kävin matkalla, sillä aikaa mies petti eikä vastannut enää yhteenkään viestiini, kirjeeseen tms KOSKAAN - mutten ole ikinä edes ajatellut, että rupeaisin vihaamaan puolta ihmiskuntaa. Rakastan miehiä! Jotkut yksilöt kummastakin sukupuolesta ovat täysiä idiootteja ja törkimyksiä, suurin osa ei.
Samaa mieltä nro 89:n kanssa, että jos viet omat ongelmat parisuhteeseen, ne eivät siellä hoidu kivasti pois vaan kuormittavat suhdetta. Ja kokemusta on.