vielä kokemuksia suunnilleen tasan 3 vuoden ikäerosta?

Omilla lapsillani on pienempi ikäero. Ensinnäkin tuosta yhdessä leikkimisestä. Ihan oikeaa yhdessä leikkimistä saa odottaa melko kauan, sillä leikkien osalta ikäero on iso. Lähinnä leikki on tuolla ikäerolla sitä, että isompi leikkii hetken pienemmän mieliksi tai " hoitaa" tätä. Jos ajattelee kunkin ikäkauden mukaisia leikkejä, ne eivät kohtaa tosiaan pitkään aikaan. Kun mietit oman kolmivuotaasi lempileikkejä (osaa jo keksiä luovasti leikkejä, rakentaa ja antaa rooleja jne.) niin kun pienempi on tässä iässä, vanhempi on jo eskarilainen ja kiinnostunut jo isojen jutuista (tottakai perusleikeistäkin, mutta esim. kynätyöskentely yms koulujutut avautuu uudella lailla). Paitsi mielenkiinnonkohteet niin ihan perustaidot, kuten liikkumisen eri muodot, ovat pitkään eri tasoisia.



Mustasukkaisuutta voisin kuvitella olevan edessä, sillä kolmevuotias tiedostaa jo hyvin itsensä, oman paikkansa perheessä ja tutut rutiinit ovat tärkeät. Kun joukkoon tulee uusi jäsen " sotkemaan" vanhan hyvön systeemin, osaa kolmevuotias jo ilmaista tunteensa ja mielipiteensä patsi sanoin niin myös teoin.



Ja lopuksi. Lapsethan ovat kaikki erilaisia, eli kehittyvät eri lailla ja toimivat erilailla. Niinpä saamiesi vastausten joukosta et välttämättä löydä yhtäkään sellaista, joka tulee pätemään teidän perheen kasvettua.

Leikit alkoivat sujua aika äskettäin, eli tuossa n 6 ja 3v iässä. On toki vielä paljon leikkejä, joissa pikkuveli vain sotkee, mutta yhdessä saattavat leikkiä esim autoilla, erilaisia taisteluleikkejä (joissa pikkuveli on kyllä vähän alakynnessä), juoksentelevat, pelaavat (kohtuudella!) pleikkaria, leikkivät kauppaa.. Toisaalta pikkuveli kelpaa leikkikaveriksi vain " paremman puutteessa" , eli jos samanikäisiä kavereita on leikkimässä, pikkuveljen osaksi jää kaikki ikävä ja tylsä..



Mustasukkaisuudesta sitten : isoveli ei ole koskaan pikkuveljeä satuttanut, vaan mustasukkaisuus on kohdistunut ennen kaikkea meihin vanhempiin (eli kiukkukohtauksia, takertumista..). Tuon ikäisestä on kiva myös auttaa vauvan hoidossa : laittaa tuttia suuhun, antaa leluja, kiikuttaa..



Pojilla siis ikäeroa tasan 3 vuotta, ja nyt sitten perheessä myös uusi vauva : ikäeroa myös 3 vuotta kakkoseen.

Ja minäkin vastaan nyt sekä omasta kokemuksesta, että jonkin verran ammatillisestikin.

Meillä pojilla on ikäeroa 2v 7 kk. Ja kaikki on aina mennyt aivan loistavasti. Mustasukkaisuutta ei ole ollut oikeastaan ikinä, vaan isoveli on aina suhtautunut hyvin suojelevasti ja hoitavasti pikkuveikkaan. Isoveli oli saanut olla aikansa " vauva" ja hän oli tuossa iässä valmis " siirtymään" vähän isommaksi pojaksi. Välillä kävimme kuva-albumista läpi esikoisen vauva-kuvia, jossa häntä hoidettiin vauvana ja ilmeisesti se tuotti hänelle tyydytystä ja mielenrauhaa - minuakin on " lellitty" .

Yhteiset leikit alkoivat aika pian, jonkinmoista yhteisleikkiä jo 1 ½ v ikäisestä( mainittakoot nyt kuitenkin, että pikkuveli on ollut hyvin pienestä pitäen hyvä leikkijä). Samaan hengen vetoon totean, että, koska isoveikkaa kiinnostivat eläimet ja pikkuveikkaa autot, niin yhteentörmäystä ei tullut edes leluista.



Myönnän, että meidän esikoinen on hyvin empaattinen miehenalku, jolla on suuri sydän ja vastuuhalu veljistään, joita nyt on siis 2. Oikeastaan enemmän ongelmia meille tuotti tämä 3 lapsi, jolloin keskimmäinen oli 4½ v vanha ja hän puolestaan ei ollut ollenkaan valmis siirtymään ison pojan saappaisiin. Toisaalta sama esikois-isoveli 7 vee vaihtoi vaipatkin pikkuveikan ollessa 4kk ;-)



Summarum summarum. Luulen, että tuo on vähän tempperamentti kysymyskin, miten esikoinen tulee suhtautumaan uuteen tulokkaaseen. Meillä helpotusta tuli ainakin siitä, että otettiin vanhempi tosi aktiivisesti mukaan kaikkeen vauvan hoitoon liittyvään, mikä häntä kiinnosti. Lisäksi järjestimme myös ekstra-aikaa esikolle yksin esim. äidin kanssa kaksin hiekkalaatikolla.

ja yhteisleikkiä on ollut paljon (4,5v. ja 1,5v.nyt) ja pitkään ja yhteistä kivaa myös - tosin riitojakin. Isosisko ei juuri ollut mustasukkainen, vaan innoissaan pikkusiskosta ja isin hänelle suomasta ajasta kun pienemi oli vauva ;-)). Mustasukkaisuus iski ehkä tuossa 8-10kk vaiheessa, mutta ei pahasti, pientä tönimistä yms. on toki ollut, mutta keillä sisaruksilla sitä ei olisi.

Meidän tytöt on tosi sosiaalisia ja aikamoisia verbaalilahjakkuuksia pienestä pitäen (oppineet puhumaan tosi varhain, ammattilaiseet todenneet) joten yhteinen kieli ja kommunikaatio on ollut hyvä. Pikkusisko katsoi aina isosta mallia ja paljon ennen vuoden ikää leikkivät yhdessä vauvanhoitoleikkejä - toki tietty niin että mitä iso edellä sitä pieni perässä... mutta hyvin viihtyvät yhdessä vaikka hiekkalaatikolla, isommalla väliin omat touhut, samoin pienellä.

Tuosta ikäerosta noin yleensä: isompi oli jo järjen puhuteltavissa, jaksoi välillä hyvin odottaa vuoroaan, hän ei ollut enää vaipoissa ollenkaan, osasi itse pukea, syödä jne. Kaikki tuo helpotti ekaa vuotta suunnattomasti, etenkin kun meillä pienempi oli varsainainen tempperamenttipakkaus ja ns. vaativa vauva. Isompaa oli suht helppo ohjelmoida touhuamaan askartelun, pelien jne. parissa, kun pieni tarvi hoivaa enemmän. Ja kun pieni nukkui kantoliinassa tai vaunuissa saatiin yhteistä aikaa äidin kanssa myös. Eli itse pidän tosi hyvänä ikäerona tuota 3v, meillä se on toiminut. Mutta eikös jokainen ikäero ole hyvä, niissä kun on ne puolensa. Ehkä tulevaisuudessa tytöt ei leiki aina toistensa kanssa (tarkoituksella meillä mennään eri päiväkotiryhmiin syksyllä!) vaan oppivat myös olemaan omia yksilöitään ja saavat ehkä kuitenkin tukea toisistaan.

...on lapset olleet samaa sukupuolta keskenään. Olen monesti miettinyt, miten sukupuolieroavaisuudet näkyvät ikäeron ohella. Leikkisikö isoveli taisteluleikkejä pikkusiskon kanssa tai pikkuveli nukenhoitoleikkejä isosiskon kanssa...

Meillä poika oli 3 v. kun tyttö syntyi. Mustasukkaisuutta ei ilmennyt heti, vaan kului 2-3 kuukautta, ennen kuin poika alkoi oirehtia. Ei vauvaa kohtaan, vaan meitä vanhempia. Sai raivokohtauksia ja nukahtaminen oli vaikeaa. Tätä kesti pari kuukautta.



Yhteisiä leikkejä on löytynyt enemmän vasta viimeisen puolen vuoden aikana. Tosin nyt on menossa kausi, jolloin isoveli valittaa, että pienempi häiritsee hänen leikkejään, ja selvästi haluaisi omaa rauhaa omille touhuilleen. On myös hyvin herkkä sille, ettei pikkusiskoa lellitä, vaan oikeudet ja velvollisuudet on samat molemmille, vaikka se ei aina käytännössä ole mahdollista, kun toinen on niin paljon pienempi...

Yhteiset leikit alkoi jo silloin kun poju oli muutaman kuukauden ikäinen vauva ja makoili lattialla. Silloin tyttö toi vauvan nenän eteen narun ja komensi, että " ota nyt kiinni siitä ja vedä" :-) Joo, eipä siitä vielä kauheasti leikkiä kehittynyt, koska vauva ei " totellut" isosiskoa. Yhdessä ovat kuitenkin kovasti touhuilleet ja leikit ovat sujuneet koko ajan. Vanhempi on ohjannut leikkiä ja pienempi on mennyt perässä. Erikseenkin toki leikkivät sujuvasti itsekseen. Nyt kun tytöllä lähestyy eskari-ikää, niin hän on alkanut hakeen naapurin samanikäistä tyttöä leikkikaveriksi. Lisäksi viime syksyinen hoitoonmeno lisäsi tytön kiinnostusta muihin leikkikavereihin.

Mustasukkaisuutta ei varsinaisesti ole ollut, mutta jossakin vaiheessa tyttökin halusi nokkamukia uudelleen ja halusi syödä pienten lautaselta ja lusikalla. Välillä leikki vauvaa ja halusi samanlaista hoivaa. Lisäksi hän saattoi tehdä pikkuveikalle pienta kiusaa viemällä lelun tai ei antanut lelua jota pikkuveikka pyysi esim. jostakin hyllyltä.

Kaikin puolin on olllut hyvä ikäero meidän lapsille.