Jos olet tahattomasti lapseton, auttaisitko mua tämän kysymyksen kanssa?

Et ole kamala. Halaus. 

Et ole missään nimessä kamala ja kaverisikin pitäisi tämä ymmärtää, mikäli olet hänelle tilanteestasi kertonut ja hän ei ole aivan sekaisin raskaushuuruissaan. Uskoisin, että teet jopa fiksusti jos et tapaa häntä. Viimeisillään raskaana olevat/pienten lasten vanhemmat möläyttelevät niitä samoja typeryyksiä (lakkaatte vaan stressaamasta koko asiaa, niin luonto hoitaa tehtävänsä jne.) mitä vanhat sukulaistäditkin.

En siis itse ole tahattomasti lapseton, mutta seuraan erittäin läheltä erään pariskunnan kamppailua lapsettomuutensa kanssa. Voin vain kuvitella kuinka vaikeasta asiasta on kyse. Voimia sinulle AP <3

Loukkaantuuko raskaana olevat, jos heille sanoo että sori en nyt kestä nähdä sun vatsaa?

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantuuko raskaana olevat, jos heille sanoo että sori en nyt kestä nähdä sun vatsaa?

Ymmärtäväinen ihminen ei loukkaannu. Varsinkin jos tietää, että tuon sanoja kärsii lapsettomuudesta. Toki lapsetonkin voi ilmaista asian hieman kauniimmin, mutta edes noilla ei pitäisi loukkaantua, jos tietää taustat.

Et missään nimessä ole kauhea ihminen. Tahaton lapsettomuus on yksi suurimmista suruista, joita ihminen kokee. Jokaisella on oikeus käsitellä suruaan tavalla, joka itselle sopii parhaiten. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa surra. Eikä myöskään mitään tarvetta piilottaa suruaan pakottamalla itsensä tilanteeseen, jonka kokee itselleen vaikeaksi tai jopa ylitsepääsemättömäksi. Oletan, että ystäväsi tietää tilanteesi, joten hän aivan varmasti ymmärtää, kun kerrot miksi et halua juuri nyt tavata. Voimia ja iso halaus sinulle <3 Jos haluat keskustella aiheesta lisää, olen paikalla. Terveisin toinen tahattomasti lapseton.

Olin useamman vuoden tahattomasti lapseton, joten vastaan sen pohjalta: on ihan ok, ettet riko itseäsi tapaamalla häntä, mutta muista että hän on ystäväsi, hän on syytön tilanteeseesi ja hänellä on oikeus olla onnellinen. Sano niin kohteliaasti kuin pystyt, että et valitettavasti voi tavata nyt, mutta myöhemmin sitten.

En haluaisi katkaista välejä kehenkään, nyt just ei vain jaksaisi... Helpottaako tää joskus? Ap

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi katkaista välejä kehenkään, nyt just ei vain jaksaisi... Helpottaako tää joskus? Ap

Sinun ei tarvitsekaan katkaista välejä. Otat vain tarvitsemasi ajan surullesi. Ystäväsi varmasti ymmärtää, että se, ettet juuri nyt pysty häntä näkemään, ei tarkoita että haluaisit lopullisesti katkaista välit. Jos jaksat, voitte edelleen olla yhteydessä vaikkapa puhelimitse. Ja kyllä, se helpottaa joskus. Suru ei koskaan poistu, mutta sen kanssa oppii elämään. Pahimman vaiheen jälkeen pystyy taas nauttimaan asioista, joista ennenkin nautti ja jopa tapaamaan niitä kavereiden lapsia ja iloitsemaan heistä.

Minäkin olin tahattomasti lapseton, vuosia. Oli todella raskasta. Raskaana lopulta ollessani mietin, kuinka monta muuta tahattomasti lapsetonta katselee kaiheudella vatsaani. Niin kuin minäkin aiemmin olin tehnyt. Tsemppiä ap, et ole kauhea. Minä olin aiemmin niin vihainen, että olin oikeasti kauhea, hirveä.

Minusta on ymmärrettävää, KUNHAN kerrot ystävällesi suoraan syyn. Eli älä oleta, että hän automaattisesti tietää, miksi otat etäisyyttä (vaikka tietäisi lapsettomuudestasi). Se voisi syödä välejänne, jos alkaisit yhtäkkiä vältellä ystävääsi ja hän joutuisi itse olettamaan syitä.

Et ole kauhea. Kauheaa on se suru ja kaipaus mitä kannat mukanasi koko ajan. Luulisi ystäväsikin ymmärtävän tämän. Oon kans ollut samassa paikassa sun kanssa.

Toivottavasti oot pystynyt kertomaan ystävällesi tunteistasi, tuntuu yllättävän hyvältä kun sitten joskus ystäväsi lapsen tavatessa voit turvallisesti ymmärtävässä seurassa purskahtaa itkuun ja itkeä omaa epäonnea ja hänen onneaan.

Läheisistä lapsista tulee tosi tärkeitä jos vain annat luvan itsellesi kokea niin. Ja jos vanhempansa osaavat antaa sinun osallistua lastensa elämään, koska, ei sulla muuta ole.

Kyllä sen kanssa voi oppia elämään, mutta ei se suru mihinkään katoa. Mua helpotti välillä purkaa oloja vaikka vesivärein, erittäin synkkiä kuvia on tullut paperille pärskittyä ja märistyä. Ja kun ystävät ovat antaneet mun alkaa varatädiksi, aina oon jaksanut kuunnella äitiyshuolia ja perhe-elämän koukeroita, ihana edes siten osallistua siihen.

Jaksamista sulle. <3

Et ole kauhea.

Me yritettiin lasta monta vuotta ennen kuin hänet lopulta saatiin. Tänä aikana moni sukulaisista ja tuttavista sai lapsen tai lapsia. Minulle pahinta oli aina ne raskausajat, mutta jostain syystä kun vauva syntyi, niin helpotti ja esim. vauvan katsomaan meneminen oli aina mukavaa, vaikka se lapsettomuuden suru oli koko ajan läsnä.

Tämä on tietysti nyt vain minun kokemus ja toiset kokee asiat erilailla.

Tsemppiä ❤️

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantuuko raskaana olevat, jos heille sanoo että sori en nyt kestä nähdä sun vatsaa?

Ainakin av-palstan mukaan juuri niiden tahattomasti lapsettomien pitäisi järjestää riemubileet aina kun joku tuttu raskaana, muuten on "sairaalloisen katkera".

Raskaana olevalle kun ei jostain syystä riitä se, että moni onnittelee ja ihastelee, vaan juuri niiden tahattomasti lapsettomien pitäisi olla eniten ihastelemassa.

Kiitos kaikille kommenteista ja tsempistä! Mun on hirveän vaikeaa ottaa lasta odottavien / lapsen saaneiden kanssa puheeksi ihan kunnolla tätä omaa tilannettani. Tämä kaveri, joka nyt odottaa, tietää kyllä että olisin toivonut saavani lapsen ja että asia on mulle kipeä. Hirveän syvällisesti siitä ei kuitenkaan ole puhuttu. Pelkään loukkaavani, mutta pelkään myös, että mulle sanotaan jotain sellaista, jota en nyt jaksa ottaa vastaan. Viimeksi kun  yritin asiasta puhua yhden ystävän (ei raskaana) kanssa hyvin hienovaraisesti, hän jaksoi kuunnella ehkä kaksi lausetta ja haukkui mut sitten kateelliseksi ihmiseksi. Se sattui niin paljon, ettei juuri nyt tee edes mieli ottaa riskiä että kävisi taas noin. Mä en mielestäni ole kateellinen, enkä missään tapauksessa toivo keneltäkään heidän onneaan pois. Ap

Tsemppiä,tiedän tunteen ja sun on oikeus surra lapsettomuuttasi..mulla kans sama että toisten raskausajat on olleet niitä pahimpia aikoja ja edelleenkin katselen toisten vauvamahoja kaihoten kun toiveena olisi ollut saada vauva.

Omassa kaveripiirissä pari kaveria ei osannut suhtautua mun lapsettomuuteen ja siitä johtuvaan tuskaan siten kun olisin toivonut. Esim. yksi hyvänä ystävänä pitämäni kaveri jonka kanssa ei usein pystytty välimatkan takia näkemään, kertoi mulle vauvauutisista viestillä vasta yli puolivälin jälkeen (tiesi että käydään hoitoja läpi). Tuntui et tarkoituksella oli salattu ja jätetty kertomatta. Koin sen loukkaavana ja kolahti enemmän kuin se et oltais rehellisesti kerrottu vauvauutisista ja annettu elää mukana vaikka ne vauvauutisetlin olis kirpaissut hetkellisesti. Kaveruus ei ole ollut enää ennallaan tämän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loukkaantuuko raskaana olevat, jos heille sanoo että sori en nyt kestä nähdä sun vatsaa?

Ainakin av-palstan mukaan juuri niiden tahattomasti lapsettomien pitäisi järjestää riemubileet aina kun joku tuttu raskaana, muuten on "sairaalloisen katkera".

Raskaana olevalle kun ei jostain syystä riitä se, että moni onnittelee ja ihastelee, vaan juuri niiden tahattomasti lapsettomien pitäisi olla eniten ihastelemassa.

No ei varmasti tarvitse. Ehkä moni ystäväpiirissään ensimmäisenä raskaaksi tuleva toivoo muiden osallistuvan iloonsa raskaudesta ja lapsesta, siinä voi vaikuttaa sekin pelko, että lapsettomat ystävät vähentävät yhteydenpitoa ja pelkää jäävänsä ulkopuolelle. Jos sinulla on täyspäisiä ja ymmärtäviä ystäviä, ei kukaan heistä pyydä lapsettomuudesta kärsivää ystäväänsä järjestämään baby showeria ja sekin on ymmärrettävää, että lapseton ystävä haluaa ottaa vähän etäisyyttä. Onhan se ymmärrettävästi raskasta seurata viereltä toisen onnea, jota itse vielä odottaa tai jota ei mahdollisesti voi edes saada. Oikea ystävä ei myöskään unohda lapsetonta ystäväänsä vaan voi lapsen synnyttyä tavata myös vain aikuisten kesken.