Voiko lukion juuri lopettanutta lastaan kieltää hakemasta alalle jota itse ei halua hänen opiskelevan?

Voi

No mietipä sitä. Voitko määräillä aikuista. Kannattaako edes yrittää, jos missään väleissä haluat loppuelämässä olla. Niin.

Ei.

Ei tietenkään voi. Jokaisella meistä on oma polkumme kuljettavana.

Ei, aikuinen ihminen kyseessä. 

Ei voi. Muutenkin hyvä antaa lapsen tehdä elämässään omat päätökset, se on kuitenkin hänen elämä eikä äidin ja isän!

Tottakai voi. Yrittää.

Eri asia totellaanko.

Miksi et halua että hän opiskelisi kyseistä alaa?

Ei oo mikään mielipide asia. Ei voi! Lukion päättävä on täysikäinen ja tekee itseään koskevat päätökset ihan miten haluaa.

Onpa harvinaisen tyhmä kysymys. Mitä ihmettä ap hakee, tekemällä tällaisen avauksen?

No voihan sitä järkipuhetta yrittää että esim. taidehistoria on mukava harrastuksena mutta se ei elätä.

Kannattaa yrittää. Jos tuleva ammatti ei elätä tai jos se on vaarallinen tai kuormittava (lapsen kyvyt huomioiden )

Esim jos allerginen lapsi halajaa eläinlääkäriksi

Ainoastaan ehkä, jos on joku erittäin alaikäisenä lukiosta valmistunut ihmelapsi. Kyllähän 15-vuotiaatkin taitavat joutua pyytämään huoltajan kuittausta yhteishakuun ym. Tosin ihmelapsi osaisi varmaan googlata, miten saada sossut apuun ja vaikkapa muuttaa omilleen. Sitten onkin turha enää yrittää saada yhteyttä.

Ei tietenkään voi!

Mulla on aina ollut se periaate, että lapsi saa opiskella jo peruskoulun jälkeen mitä ikinä haluaakaan -mitä sydän sanoo. Pääasia, että on onnellinen ja tyytyväinen päätökseensä. Kaksi lapsista meni lukioon, toinen heistä muutti pääkaupunkiin. Nuorimmainen aloitti juuri ammattioppilaitoksessa. 

Siis valmistuiko ylioppilaaksi vai lopettiko lukion kesken jostain syystä?

Jos on täysi-ikäinen, tekee itse omat valintansa eikä ne sinulle edes kuulu. Jos on alaikäinen, joutuu noudattamaan sinun valintojasi, mutta vain sinne asti, että tulee täysi-ikäiseksi.

Toisin sanoen: lopullisesti et pysty kuitenkaan kieltämään. Anna tehdä omat valintansa.

T: nainen, joka ei saanut mennä lukioon peruskoulun jälkeen koska oli duunarivanhempiensa mielestä liian tyhmä - tein sitten kaksi vuotta hukkaan amiksessa, vaihdoin heti iltalukioon täysi-ikäistyttyäni ja pääsin ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen ekalla yrittämällä oikikseen. Valmistuin toissa vuonna, sain heti töitä.

Totuushan on, että esim. ns. elittivanhemmille syntynyttä lasta jo pelkästään suku ja nimi velvoittaa hakemaan ns. eliittialoille (lääkis, oikis, kauppis). On vanhemmille äärimmäinen pettymys ja jopa häpäisy vanhempiaan, perhettään ja sukuaan kohtaan, jos lapsi päättää hakea jollekkin muulle alalle tai pahimmassa tapauksessa peruskoulun jälkeen ammatilliseen koulutukseen!

Voihan asiasta keskustella kunhan on jotain millä perustelee sen ein. Viimekädessä se on kuitenkin sen lapsen päätös, ja hänen oma elämänsä. Valittu urapolku voi sinusta kuulostaa idioottimaiselta, mutta se on siitä huolimatta sen lapsen oma elämä mitä varten se on sen polun valinnut, sitä pitäisi vanhemman jo tuossa vaiheessa kunnioittaa.