Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää jumittaa tämän asian kanssa. Apuja?
N21
25.09.2018 |
Olen ihastunut opiskelukaveriini ja aloinkin olla häntä kohtaan tuttavallisempi (Ollaan samassa koulutusohjelmassa eri alalla). Ei tunneta kovin hyvin. No kuitenkin, olen alkanut kuvittelemaan, että saan vastakaikua varovaisiin yrityksiini tutustua, mutta taitaa olla kyseessä ihan perinteinen "nään mitä haluan nähdä, kuulen mitä haluan kuulla"-tyyppinen tilanne. Hänen kanssaan jutellessa olen aistivinani hänestä sellaista pientä hermostuneisuutta ja ihastusta. Muutenkin se meidän keskinäinen jutustelu on aina vähän vaikeaa, kun ollaan molemmat ujon. Jotenkin elän tätä pääni sisällä niin tiiviisti, että ihan ällöttää. Silti haluaisin kokeilla, jos se vaikka onkin totta, eikä vain omaa harhaa.
Minulla rohkeus kyllä riittäisi jossain sopivassa tilanteessa sanoa jotenkin, että "Hei, oon miettiny, että lähtisitkö joskus kahville tai jotain?", mutta noita tilanteita ei juuri tule. Viestilläkin sen asian ehkä voisi hoitaa, mutta se tuntuu jotenkin tönköltä. En omista puhelinnumeroaan, joten pitäisi somen kautta yrittää ja se tuntuu jotenkin niin väärältä.
Mitenkä tässä pitäisi edetä? En ystävilleni näistä asioista avaudu, enkä oikeastaan halua, joten kysyn nyt apua täältä. Ja niille, jotka tulee nillittämään teineilystä, niin olette oikeassa. Minulla vain meni nämä jutut ihan ohi silloin yläaste-aikana.
ps. tätä lukiessa kyllä vaikutan ihan sekopäältä. Ehkä vaan annan koko asian olla.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Menet hänen luokseen kasvotusten ja kysyt haluaako hän panna. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia eikä vihjailuja välttämättä tajua. Mene suoraan asiaan. Itse ainakin haluaisin, että naisopiskelijatoverit toimisivat noin.
M19
En kykene aivottomaan, kylmän tunteettomaan panemiseen. Ehdottomasi ei ole vaihtoehto.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakotat jonkun kaverisi kanssasi hänen ainejärjestönsä bileisiin, menet juttelemaan, vihjaat haluavasi mennä katsomaan leffan x / haluavasi mennä paikkaan y ja pyydät häntä mukaan :)
Kysy onko menossa x tapahtumaan. Mene mukaan.
Jos olette bileihmisiä niin järkkää bileet tai vaikka illanistujaiset ja kutsu sinne. Hieman hiprakassa asian puheeksi ottaminen voisi olla helpompaa.
Mä parikymppisenä amk:ssa opiskellessa lähetin sähköpostia kivannäköiselle pojalle, että lähtiskö se joskus kahville. Sit ehkä kuukauden päästä se jonkun ryhmätyön (!!!!) yhteydessä sanoi että hei lähetitkö sä mulle tässä joku aika sitten meiliä. Olin punainen kuin paloauto, ehkä oli jo tullut selväksi ettei häntä kiinnosta. Ihan ystävällisesti siis kysyi, mutta tilannetaju -100. Jäi aloitteet tekemättä kyllä sit vuosiksi sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit että ei ole tilaisuutta pyytää kahville? Mutta kuitenkin ymmärsin että juttelet hänen kanssaan joskus? Senkun pyydät vaan seuraavalla kerralla. Ajattele että ei siinä ole mitään menetettävää jos kysyt vaan - enemmän voit menettää jos et kysy.
Vierailija kirjoitti:
Mä parikymppisenä amk:ssa opiskellessa lähetin sähköpostia kivannäköiselle pojalle, että lähtiskö se joskus kahville. Sit ehkä kuukauden päästä se jonkun ryhmätyön (!!!!) yhteydessä sanoi että hei lähetitkö sä mulle tässä joku aika sitten meiliä. Olin punainen kuin paloauto, ehkä oli jo tullut selväksi ettei häntä kiinnosta. Ihan ystävällisesti siis kysyi, mutta tilannetaju -100. Jäi aloitteet tekemättä kyllä sit vuosiksi sen jälkeen.
Miksi se ei lähtenyt?
Menet hänen luokseen kasvotusten ja kysyt haluaako hän panna. Kukaan ei osaa lukea ajatuksia eikä vihjailuja välttämättä tajua. Mene suoraan asiaan. Itse ainakin haluaisin, että naisopiskelijatoverit toimisivat noin.
M19