Lue keskustelun säännöt.
Raskausajan masennus
25.09.2018 |
Onko täällä kenelläkään kokemuksia raskausajan masennuksesta? Oma tilanteeni on sellainen, että tulen todella vaikeista perheoloista ja sairastin nuorena monta vuotta masennusta, yleistä ahdistuneisuushäiriötä ja myös syömishäiriöoireilua yms. oli. Kävin monta vuotta terapiassa ja vasta viime vuosina olen saanut elämäni suht normaaliksi todella kovalla työllä ja tuskalla. Masennus oli parantunut, mutta sen jäljet elämässä vielä näkyivät (ei kovin paljoa kavereita, ongelmat työuralla jne.). Asennoiduin kuitenkin niin, että kyllä saan ajan kanssa elämääni kuntoon.
Vähän aikaa sitten huomasin olevani raskaana. Masennus ja ahdistuneisuus uusivat sellaisella voimalla, ettei ole tosikaan. Näen koko tulevaisuuteni pelkkänä pimeytenä. En ole vuosiin ollut näin huonossa jamassa. Lapsi oli ihan toivottu, mutta tuntuu, että vasta nyt kun on jo liian myöhäistä, tajuan mitä se lapsi OIKEASTI tarkoittaa. Vauvakuumehuuruissa sitä vain ajatteli ihania vaunulenkkejä ja suloista pikku pulleroa joka hymyilee ja jonka kanssa voi puuhailla kaikkea kivaa. Todellisuus taitaa olla krooninen univelka ja uupumus, kukaan ei halua enää palkata, parisuhde huonoon jamaan, loputon paskavaippa- ja kurahousuhelvetti, ei omaa aikaa eikä energiaa toteuttaa itseään... Mihin helvettiin mä olen itseäni laittamassa?!? Tiedostan, että masennuksella on osansa sen kanssa, millaisena asian näen, mutta olen ihan epätoivoinen. Mietin jo, että antaisin lapsen sitten synnyttyään isälleen ja häipyisin.
Onko kellään kokemusta samanlaisista fiiliksistä?
Kommentit (5)
En ikinä masentuneena hankkisi lasta. Tosin en kyllä muutenkaan mutta varsinkaan masentuneena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutulta kuulostaa. Työni puolesta tapaan nimenomaan äitejä, joilla on samantapainen tausta kuin sinullakin.
Normaaliinkin raskauteen kuuluu ristiriitaiset tunteet- olet tosi pitkällä kun pystyt erittelemään ajatuksiasi noin hyvin ja tiedostat asioita tuntemustesi takana.
Apua on saatavana, puhu neuvolassa. Siellä on yleensä neuvolapsykologi tai vauvaperhetyöntekijä, jos ei kemiat toimi heidän kanssaan pyydä lähete erikoissairaanhoitoon pikkulapsipsykiatrian yksikköön. Ottavat sinut (ja lapsen isän) mielellään vastaan jo raskausaikana.
Onnittelut raskaudestasi, tekstisi perusteella lapsi saa välittävän äidin.
Kiitos hyvästä vastauksesta. Olisi kivaa päästä juttelemaan näistä jonkun kanssa. Mies ei oikein ymmärrä, sillä ei ole koskaan nähnyt masennusta läheltä ennen tätä.
Kakkoselle... Enpä olisi arvannut, että vuosia poissa pysynyt masennus yht' äkkiä uusiutuu kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Minulla oli puhkesi vakava masennus raskauden puolivälissä. Olin aivan epätoivoinen ja ahdistunut ja ajattelin, että pilaan kolmen ihmisen elämän, oman vauvan ja mieheni. En pystynyt näkemään mitään positiivista tulevaisuudessa lapsen kanssa, jota olin hartaasti toivonut. Tilanne oli kohdallani niin paha, että päädyttiin lääkitykseen, josta tietenkin syyllistyin valtavasti ja pelkäsin, mitä lääkkeet vauvalle aiheuttaa. Lääkitys ja terapia auttoi ja toivuin masennuksesta ennen synnytystä. Lääkkeen annostuksia pienennettiin ennen synnytystä. Vauvani syntyi terveenä eikä hänellä ollut mitään oireita lääkityksestä. Nyt hän on terve, iloinen, reipas 1,5 vuotias, kasvanut hyvin ja ollut koko ajan kognitiivisesti ikätasoaan edellä. Alkoi sanomaan sanoja 7 kk ikäisenä. Kävelemään lähti 11 kk. Nyt puhua pulputtaa. Itse olen voinut hyvin ja tämä on ollut elämäni onnellisinta aikaa. Rakastuin vauvaani heti syntymän jälkeen, eikä missään vaiheessa ole ollut mitään negatiivisia tunteita vauvaa ja äitiyttä kohtaan. Pystyin imettämään normaalisti.
Voin vastata kysymyksiin.
Ihan tutulta kuulostaa. Työni puolesta tapaan nimenomaan äitejä, joilla on samantapainen tausta kuin sinullakin.
Normaaliinkin raskauteen kuuluu ristiriitaiset tunteet- olet tosi pitkällä kun pystyt erittelemään ajatuksiasi noin hyvin ja tiedostat asioita tuntemustesi takana.
Apua on saatavana, puhu neuvolassa. Siellä on yleensä neuvolapsykologi tai vauvaperhetyöntekijä, jos ei kemiat toimi heidän kanssaan pyydä lähete erikoissairaanhoitoon pikkulapsipsykiatrian yksikköön. Ottavat sinut (ja lapsen isän) mielellään vastaan jo raskausaikana.
Onnittelut raskaudestasi, tekstisi perusteella lapsi saa välittävän äidin.