Lue keskustelun säännöt.
Millainen erityislapsesi oli vauvana, adhd, asperger?
Kommentit (20)
Olen niin täynnä ADHD juttuja. Taatusti puolet lapsista on turhaan diagnoosin saanut vain koska muotijuttu.
On ollut joku ero taikka elämän vaikea tilanne johon lapsi on reagoinut ja siihen sitten ADHD.
Ja mitäköhän siitä seuraa kun lääkitään turhaan?
Kaikki on sitten tuon sairauden syytä vaikka syy olisi aivan toinen.
Jos jotain äitiä syytetään sairauksien keksimisestä niin miksei tätä muotidiagnoosi myönnetä monilla turhaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko ylivilkkaus johtua kasvatuksesta?
Ihan normaali oli hän vauvana, ehkä tavallistakin rauhallisempi. Kehittyi hyvin, oli valpas ja kasvoi hyvin. Ehkäpä hän hieman tavallista mieluummin viihtyi leikkimässä itsekseen aivan vauvanakin lelujen parissa; ei siis juurikaan itkenyt/hakenut huomiota äidin/isän käydessä kauempana huoneessa. Nyt hänellä on autismidiagnoosi. :(
Nljästä lapsesta yhdellä on add. Kasvatus on kaikille sama.
Tämä oli ihan vauvana kuten muutkin. Leikki-iässä alkoi piirteet näkyä, en tokikaan silloin niitä pitänyt mihinkään liittyvänä, enhän silloin ollut edes kuullut add:sta. Päiväkodista ohjattiin mm kuulotutkimuksiin useaan kertaan. on niitä vaikka mitä
Minulla on adhd ja mitä vanhempani ovat kertoneet, niin ihan vauvana olin todella tyytyväinenja rauhallinen lapsi. En itkenyt juuri koskaan. Toinen asia oli se, että nukuin hyvin pienestä asti yöni kokonaan, mutta nukahdin myöhään (äitiä rasitti valvoa aina puolille öine), enkä nukkunut kunnollisia päiväunia., eli olin vähäuninen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaali oli hän vauvana, ehkä tavallistakin rauhallisempi. Kehittyi hyvin, oli valpas ja kasvoi hyvin. Ehkäpä hän hieman tavallista mieluummin viihtyi leikkimässä itsekseen aivan vauvanakin lelujen parissa; ei siis juurikaan itkenyt/hakenut huomiota äidin/isän käydessä kauempana huoneessa. Nyt hänellä on autismidiagnoosi. :(
Minkä ikäisenä sai diagnoosin? Milloin havaittiin ensimmäiset merkit?
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täynnä ADHD juttuja. Taatusti puolet lapsista on turhaan diagnoosin saanut vain koska muotijuttu.
On ollut joku ero taikka elämän vaikea tilanne johon lapsi on reagoinut ja siihen sitten ADHD.
Ja mitäköhän siitä seuraa kun lääkitään turhaan?
Kaikki on sitten tuon sairauden syytä vaikka syy olisi aivan toinen.Jos jotain äitiä syytetään sairauksien keksimisestä niin miksei tätä muotidiagnoosi myönnetä monilla turhaksi.
Ylen Areenassa on ruotsalainen dokumentti Odettesta, joka lähti aikuisena purkamaan kaikkia lapsena äitinsä kertomusten perusteella saamiaan diagnoosejaan. Nuori nainen vaikutti dokumentissa keskivertoa tunteellisemmalta ja ystäviinsä kiintyneemmältä. Psykologi ei löytänyt häneltä Aspergeria, ADHD:ta, luki-häiriötä jne.
Ennemmin Odetten äiti olisi pitänyt ottaa tutkimuksiin koska on aika outoa käytöstä pakata teinin tavarat ja heittää hänet ulos kotoaan. Kaikki teinit uhmaavat enemmän tai vähemmän koska opettelevat siten vanhemmistaan itsenäistymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun asperger-poika oli ihana, hyväntuulinen vauva ja pikkulapsi. Ja ihana on ollut myöhemminkin. Ensimmäiset epäilyt aspergerista heräsi minulla joskus alakouluaikoinaan, opettaja ei ollenkaan huomannut mitään. Diagnoosi saatiin kun poika oli 12.
Kävi lukion ja suoritti ammatillisen tutkinnon, nyt opiskelee AMK:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täynnä ADHD juttuja. Taatusti puolet lapsista on turhaan diagnoosin saanut vain koska muotijuttu.
On ollut joku ero taikka elämän vaikea tilanne johon lapsi on reagoinut ja siihen sitten ADHD.
Ja mitäköhän siitä seuraa kun lääkitään turhaan?
Kaikki on sitten tuon sairauden syytä vaikka syy olisi aivan toinen.Jos jotain äitiä syytetään sairauksien keksimisestä niin miksei tätä muotidiagnoosi myönnetä monilla turhaksi.
Ei niitä lääkkeitä anneta turhaan, koska ovat sellaista kamaa että... pitkät tutkimukset ensin jotta saadaan poissuljettua muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilainen vauvasta asti. Normaali kiinnostuneempi ympäristöstään ja valvoi jo laitoksella pitkiä aikoja putkeen, rauhallisena. Ei viihtynyt vieraiden sylissä, minun sylissä kyllä. Neuvolassa todettiin kiinnostuneeksi ympäristöstään, kun ei seurannut lelua, vaan seurasi muita asioita. Oli äärimmäisen helppo vauva. Ei mennyt koskemaan mihinkään "kiellettyyn" eikä työntänyt mitään suuhunsa - tähänhän syynä on aistiyliherkkyydet, mutta kaikki tulkitsivat vain kiltiksi.
Puheenkehityksen viivästymä oli huolestuttavin oire sen rinnalla, ettei muut lapset kiinnostaneet yhtään, näitä havaitsin parivuotiaana ja varsinkin taantumaa, että opittu taito unohtui. Pikkuveli kyllä, kun syntyi, mutta ei ollut pätkääkään mustasukkainen. Myös omatoimisuus, mikä normilapsella tulee itsestään, puuttui ja vaikka kuinka opetettin ja kannustettiin, vei kauan ennen kuin suostui syömään kokonaan itse. Tässä kohtaa olisi pitänyt tajuta kokeilla erilaisia lusikoita, sillä varmaan aistiyliherkkyys oli siihenkin syynä, että tietynlaiset astiat ei kelvanneet. Nyt aikuisenakaan ei suostu esim. juomaan muovimukista.
Pojasta tuli melkein tavallinen aikuinen. Pieniä haasteita on, mutta selviää ja elää itsenäisesti. Hänellä on ammatti ja on ollut töissäkin, nyt jatko-opiskelee.
Lapseni oli vauvana iloinen ja tyytyväinen. Nukkui nopeasti hyvin ja oli oikein helppo vauva. Ylivilkkaus tuli esiin kun hän oppi kävelemään, niin hän juoksi. Aina. Kiipesi ja oli aina liikkeellä. Oikea duracellpupu. Autismi ilmeni ryhmässä muiden lasten kanssa. Ei ottanut heihin yhteyttä, vaikka kuinka kaikki yritti tukea siihen. Mutta edelleen on enimmäkseen iloinen ja tyytyväinen, mutta toki tämä näkyy eniten minulle täällä kotona.
En koe että nämä ovat kasvatuksesta johtuvia. Siinä perässä juostessa en ehkä rajoja voinutkaan asettaa. Silti olisi pitänyt. Mutta yhteiskuntamme esteellisyys johtaa näiden lasten näkyvyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että erityislapset on tavallista itkuisempia vauvana
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täynnä ADHD juttuja. Taatusti puolet lapsista on turhaan diagnoosin saanut vain koska muotijuttu.
On ollut joku ero taikka elämän vaikea tilanne johon lapsi on reagoinut ja siihen sitten ADHD.
Ja mitäköhän siitä seuraa kun lääkitään turhaan?
Kaikki on sitten tuon sairauden syytä vaikka syy olisi aivan toinen.Jos jotain äitiä syytetään sairauksien keksimisestä niin miksei tätä muotidiagnoosi myönnetä monilla turhaksi.
Lähisukulainen sai tapella vuosien ajan, että sai diagnoosin lapselleen.
Hän huomasi jo sairaalassa, etteivät välittäjäaineet alkaneet toimia kuten olisi pitänyt. On Asperger mutta taitava omassa kiinnostuksen kohteessaan.
Oma jälkeläiseni oli myös synnyttyään levoton, rauhoittui laitoksella vain vieressä, ei nukkunut päivisin kuin pätkissä,puuttui vastavuoroisuutta (ei kontannut eikä oppinut taputtamaan käsiä toisen kanssa), huono tasapaino, kömpelö, ääniherkkä, takertuva.
Sai diagnoosin, mikä ei ollut edes yllätys koska perimä tulee molempien vanhempien suvuista ja isällä on todettu keskittymishäiriö.
Liikunta on auttanut, samoin 2 lapsen paikka tarhassa ja tukiopetus koulussa. On nykyään melko tavallinen nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hapen puute synnytyksessä, keskoisuus ja muut raskauteen liittyvät tekijät mm. äidin päihteiden käyttö, tupakointi lisäävät rikiä mm. ahhd.seen ja muihin kehityshäiriöhin. Tosin näissä tapauksissa yleensä vauvaa kontrolloidaan normaalia enemmän, jolloin voidaan ne kehityshäiriöt tiedostaa ajoissa.
Normaalisti ADHD.ta ei edes aleta tutkia alle 5-vuotiaana, sillä pienelle lapselle on normaali olla vilkas ja keskittyminen saa olla vielä lyhyt pinnasta. Vakavammat häiriöt yleensä näkyvät varhain, puheen kehitys ja motoriset taidot ovat näissä tapauksissa niitä jotka eivät kehity ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että erityislapset on tavallista itkuisempia vauvana
Yleensä. Joku myös vain "on", ei tee mitään ja kehittyy hitaasti.
Lapselleni ilmeisesti adhd tai add, arvio vielä kesken. Vauvana oli äärettömän hyväntuulinen ja rauhallinen. Syöminen oli hankalaa, vain sileitä soseita 2v asti. Oli matkapahoinvointia ja oksensi pidemmillä matkoilla kaukaloonsa. Vihasi, siis todella vihasi, lakkeja ja hanskoja. Vaippa piti vaihtaa heti, kun siellä oli yhdet tarpeet. Viihtyi muuten hyvin omissa puuhissaan. Jos oli paljon ihmisiä esimerkiksi harrastuksissa, halusi olla äidin sylissä ja tarkkailla sieltä. Meni jotenkin sekaisin tai hämilleen, jos oli yhtäkkiä paljon liikettä, ääniä ja uusia ihmisiä. Purki kotona näitä juoksemalla itsensä väsyksiin. Pelkäsi muiden aiheuttamia kovia ääniä. Ihastui koruihin, paljetteihin
, kimalteleviin asioihin ja oli jo hyvin pienestä tarkka vaatteista ja niiden väreistä ja kuvioista. Tämä selvisi kun oppi varhain puhumaan, siihen asti ihmettelin pienen kovia raivareita pallokuvioista, keltaisista, sinisistä ja ruskeista vaatteista. Innostui ja joskus ihan liikuttui erilaisista valoista.
Liikunnallinen, juoksi ja kiipeili taitavasti heti kun nuo taidot alle1v oppi. Hienomotoriikassa haasteita. Pinosi hyvin palikoita, oli taitava piirtämään jo pienestä, mutta esimerkiksi legojen laittaminen kiinni toisiinsa tai junaratojen rakentaminen ei onnistunut pitkään aikaan verrattain ikätovereihin. Aistiyliherkkyksiä lähdettiin selvittämään 3v ja huomattiin, että laajemmasta neurologisesta kuviosta kyse. Moni asia sai selityksen ja oli helpompi ymmärtää lasta ja hänen vauva-aikansa asioita, joihin oli kiinnittänyt huomiota poikkeavuuden vuoksi. Jo 1v oli uskomaton sanavarasto ja muisti. Hän osasi lastenohjelmien laulut kertakuulemalta ulkoa. Oli jo vauvana valpas ja silmistä näki, että ymmärsi ”enemmän”. Oli ns.valot päällä jo syntyessään. Verrattuna siis moniin ikätovereihinsa.
Silti kaikki herkät tai valppaat eivät ole erityislapsia. Moni ilmiö kuuluu myös normaaleihin kehitysvaiheisiin, joihin toiset reagoivat voimakkaammin kuin toisin. Aloimme epäillä varsinaista erityisyyttä 2v, kun ”oireita” alkoi olla siinä määrin, että tavallisesta arjestamme tuli erityisen haastavaa syömisen, pukeutumisen, ylivirikkeisyyden ja -kuormittumisen tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täynnä ADHD juttuja. Taatusti puolet lapsista on turhaan diagnoosin saanut vain koska muotijuttu.
On ollut joku ero taikka elämän vaikea tilanne johon lapsi on reagoinut ja siihen sitten ADHD.
Ja mitäköhän siitä seuraa kun lääkitään turhaan?
Kaikki on sitten tuon sairauden syytä vaikka syy olisi aivan toinen.Jos jotain äitiä syytetään sairauksien keksimisestä niin miksei tätä muotidiagnoosi myönnetä monilla turhaksi.
Ylen Areenassa on ruotsalainen dokumentti Odettesta, joka lähti aikuisena purkamaan kaikkia lapsena äitinsä kertomusten perusteella saamiaan diagnoosejaan. Nuori nainen vaikutti dokumentissa keskivertoa tunteellisemmalta ja ystäviinsä kiintyneemmältä. Psykologi ei löytänyt häneltä Aspergeria, ADHD:ta, luki-häiriötä jne.
Ennemmin Odetten äiti olisi pitänyt ottaa tutkimuksiin koska on aika outoa käytöstä pakata teinin tavarat ja heittää hänet ulos kotoaan. Kaikki teinit uhmaavat enemmän tai vähemmän koska opettelevat siten vanhemmistaan itsenäistymistä.
Nämä diagnoosit voivat olla keino kiertää se ikävä tosiasia, että lapseen vaikuttaa moni asia ja siitä on seurauksia.
Paska vanhempi voi myöntää olevansa paska eikä tarvitse keksiä diagnoosia lapselle sen takia. Voi myös todeta, että jos elämä on ollut rankkaa ja siitä itse kärsinyt niin aika todennäköistä, että lapsikin kärsinyt. Elämän sietämätön epäoikeudenmukaisuus kyseessä siis.
Vanhemmat eivät ole robotteja eivätkä täydellisiä eivätkä kestä mitä tahansa. Sellaista se on.
Oli epäily jo vauvana ja autismihan sieltä löytyi. Ei ottanut katsekontaktia, ei juuri hymyillyt tai itkenyt, puhe ja liikkeellelähtö myöhässä, saattoi pitkäänkin vain istua ja pyöritellä jotain palloa tai muuta lelua käsissään. Niistä ihan ensimmäisenä alettiin miettiä, että tää lapsi ei nyt oo normaali. Nykyään pärjää ihan hyvin vaikka hänestä huomaakin, että on autisti. Käy normaalia koulua ja pärjääkin, kavereita ei ole, mutta ei tunnu kaipaavankaan. On erityisen kiinnostunut äidinkielestä ja on kielellisesti jopa lahjakas. Varmaan lähinnä siksi, kun on lukenut hulluna kielioppia ja muistaa ulkoa sääntöjä ja sanoja, joista mä en oo kuullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin täynnä ADHD juttuja. Taatusti puolet lapsista on turhaan diagnoosin saanut vain koska muotijuttu.
On ollut joku ero taikka elämän vaikea tilanne johon lapsi on reagoinut ja siihen sitten ADHD.
Ja mitäköhän siitä seuraa kun lääkitään turhaan?
Kaikki on sitten tuon sairauden syytä vaikka syy olisi aivan toinen.Jos jotain äitiä syytetään sairauksien keksimisestä niin miksei tätä muotidiagnoosi myönnetä monilla turhaksi.
Lähisukulainen sai tapella vuosien ajan, että sai diagnoosin lapselleen.
Hän huomasi jo sairaalassa, etteivät välittäjäaineet alkaneet toimia kuten olisi pitänyt. On Asperger mutta taitava omassa kiinnostuksen kohteessaan.
Oma jälkeläiseni oli myös synnyttyään levoton, rauhoittui laitoksella vain vieressä, ei nukkunut päivisin kuin pätkissä,puuttui vastavuoroisuutta (ei kontannut eikä oppinut taputtamaan käsiä toisen kanssa), huono tasapaino, kömpelö, ääniherkkä, takertuva.
Sai diagnoosin, mikä ei ollut edes yllätys koska perimä tulee molempien vanhempien suvuista ja isällä on todettu keskittymishäiriö.
Liikunta on auttanut, samoin 2 lapsen paikka tarhassa ja tukiopetus koulussa. On nykyään melko tavallinen nuori.
Lapseni myös pelkäsi isoja väkijoukkoja, esim. jos tuli liikaa vieraita. Ilmeisesti siinäkin kiusasi ääni tungoksen lisäksi.
Mielenkiintoista