Antti Kaikkonen ja Satu Taiveaho: Ero

Mitä tuossa linkissä oli? Se on poistettu.

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli sekin sokerinhuuruinen idylli sitten.

Huutonaurua !! 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aina, että heillä on tosirakkautta, kun selvisivät lapsettomuudesta.

Ehkä eivät sittenkään selvinneet.

Vierailija kirjoitti:

KEPU pettää aina.

Ooooh, ihan itsekö tuollaisen heiton keksit?

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin radio-ohjelman, jossa eronnut puoliso kertoi eropäätöksen yhdeksi syyksi sen, että heillä oli ollut yli kymmenen vuoden onnellinen liitto, jossa lapset olivat saaneet kasvaa turvassa. Pari ei halunnut altistaa lapsiaan konflikteille ja riidoille.

Se vain hiukan kummastuttaa, että jos kymmenen vuotta pystyy elämään onnellisesti yhdessä pikkulapsiajan läpi, niin mikä on se tekijä, joka saa parin sen jälkeen eroamaan? Eikö oikeasti ole mitään tehtävissä?

Minä ajattelen asian niin, että yli kymmenen vuoden onnellinen avioliitto todistaa, että parilla on edellytykset elää yhdessä. Tällöin eroajatukset liittyvät väliaikaiseen kriisiin, jonka voi sitoutumalla ja riittävän kauan apua hakemalla ratkaista.

Mutta ajattelen kai sitten väärin. Tuntuu vain käsittämättömältä, että raskaimmat vuodet selvitään onnellisina yhdessä, mutta sitten kaikki loppuu.

En tajua minäkään, että vielä kun erosta on ilmoitettu, sittenkin vakuutetaan miten kaikkemme teimme, se tuleva exä on maailman ihanin ja paras ihminen ja puoliso, yhdessä jatkamme lastemme ja toistemme parhaaksi, ikuisia ystäviä olemme ja kiitellään mennen tullen kuluneista vuosista jne. jne. Mikä siinä sitten voi olla, ettei yhteisen hyvän nimissä ja lasten edun vuoksi voi asua saman katon alla, jos kerran samaan malliin jatketaan? Miksi? En tajua! Toki sitten tajuan, jos osapuolet (tai toinen) puhuvat muunneltua totuutta, eli esim. tässä tapauksessa että isäntä on hyppinyt vieraissa tms. Mutta sitten on tarpeetonta ylenpalttisesti ylistää sitä tulevaa exää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miten tunneside etä vanhemman kohdalla? Äkkiä voi unohtua kun eivät ole omia lapsia.

Sellaista käsitettä kuin etäsijaisvanhempi ei kai ole olemassakaan. Tutkiperheenä/-vanhempana voi toki toinen jatkossa toimia.

On kyllä. Ihan samat kuviot kuin muidenkin lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Mistä vetoa niin Antilla on kohta uusi rakkaus ja yllätysvauva...

Surullista Sadulle.

Tai Sadulla uusi mies ja yllätysvauva! Surullista Antille.

Satu on 42 ja se lapsettomuudesta 25 vuotta kärsinyt.

Demari-Antin vaimo sai vauvan 54 vuotiaana! Joskus lapsettomuus on miehestä peräisin. En ole tutkinut Antin ja Sadun epigriisejä, jotta tietäisin, kummassa on vika.

Ei tullut luomusti.

Pelimies. 

Vierailija kirjoitti:

Kummastelin jo aikoinaan miksi Satu ei jättänyt Anttia, kun tuo hölmö ukko pilasi niiden adoptiosuunnitelmat

Ihan tälläinen stetsonista nostettu kaukaa haettu heitto, mutta... jos se rakasti sitä?

meikäläinen kirjoitti:

Säälittää ne lapset, sijaislapsia ja avioerolapsia...

Ei ne säälistä parane, eron voi hoitaa myös fiksusti ja niin, että ne vaikuttavat mahdollisimman vähän lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

meikäläinen kirjoitti:

Säälittää ne lapset, sijaislapsia ja avioerolapsia...

Ei ne säälistä parane, eron voi hoitaa myös fiksusti ja niin, että ne vaikuttavat mahdollisimman vähän lapsiin.

Ei voi.

Se on aina iso muutos, mullistus ja menetys. Ja siksi ne sijaisvanhemmat pitäisi olla ihmisiä, jotka sitten kanssa sitoutuu. Koska nuo lapset on muutenkin traumatisoituneita.

Nythän se eka lapsi ei ole ollut heillä edes neljää vuotta, toka vielä vähemmän, ja kas ero tuli.

Ihmettelin jo silloin miten tuollaisille lapsia edes annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aina, että heillä on tosirakkautta, kun selvisivät lapsettomuudesta.

No sehän se kriisi just onkin kun alkaa lapsiperhearki kaiken sen ruusunpunaisen haaveilun jälkeen..

Vierailija kirjoitti:

Yleensä en julkkiksista perusta, mutta tämä oli minusta surullinen uutinen :(

Minä en perusta Kaikkosestakaan, mutta surullista yhtä kaikki.

V*****aa niiden lasten puolesta!! Ties mitä kokemuksia heillä on taustalla, kenties hylkäämisen kokemuksia, ja voi olla vaikka mitä kauheuksia. Sitten on pakko saada edes näitä lainalapsia, eikä heidän puolesta pystytä sitä vähää sitoutumaan ja uhrautumaan ettei lapset taas joutuisi heiteltäväksi, kun juuri ovat ehkä kiintyneet ja uskoneet rakkauteen ja perheeseen.

Olen aina sympannut tätä pariskuntaa ja itkenyt heidän lapsettomuusuutisille, mutta nyt tunnen vain raivoa ja pettymystä - lapset tulivatkin vain heittopusseiksi. Empatian hippustakaan ei enää ole jäljellä!

Luulisi kenen tahansa ymmärtävän, että varsinkin sijais- ja adoptiolasten ollessa kyseessä, yhtään ylimääräistä turhaa muutosta ei enää tehdä. Aikuisen pitää pystyä asettamaan lapsen tarpeet omiensa edelle!

Vierailija kirjoitti:

V*****aa niiden lasten puolesta!! Ties mitä kokemuksia heillä on taustalla, kenties hylkäämisen kokemuksia, ja voi olla vaikka mitä kauheuksia. Sitten on pakko saada edes näitä lainalapsia, eikä heidän puolesta pystytä sitä vähää sitoutumaan ja uhrautumaan ettei lapset taas joutuisi heiteltäväksi, kun juuri ovat ehkä kiintyneet ja uskoneet rakkauteen ja perheeseen.

Olen aina sympannut tätä pariskuntaa ja itkenyt heidän lapsettomuusuutisille, mutta nyt tunnen vain raivoa ja pettymystä - lapset tulivatkin vain heittopusseiksi. Empatian hippustakaan ei enää ole jäljellä!

Luulisi kenen tahansa ymmärtävän, että varsinkin sijais- ja adoptiolasten ollessa kyseessä, yhtään ylimääräistä turhaa muutosta ei enää tehdä. Aikuisen pitää pystyä asettamaan lapsen tarpeet omiensa edelle!

Minusta tuntuu että Taiveaholla oli hyvin ruusuinen kuva äitiydestä ja jonkinlainen kummallinen käsitys että hän pelastaa nämä lapset jne.

Todellisuus on sit just ollut sitä lapsiperhearkea. Valvomista, täitä, oksennustauteja, uhmaa jne.

Heillä oli samalla se iso taloremppa, molemmilla pitkät työmatkat jne.

"Eroon ei liity dramatiikkaa."

Eli alkoi vaan kotileikki kyllästyttää. Jos sitoudutaan sijaisperhetoimintaan, niin siihen sitten sitoudutaan eikä rikota niitä lapsia enää yhtään enempää!

Eikös niillä ole sijaislapsia. Miten niille käy?

Vierailija kirjoitti:

V*****aa niiden lasten puolesta!! Ties mitä kokemuksia heillä on taustalla, kenties hylkäämisen kokemuksia, ja voi olla vaikka mitä kauheuksia. Sitten on pakko saada edes näitä lainalapsia, eikä heidän puolesta pystytä sitä vähää sitoutumaan ja uhrautumaan ettei lapset taas joutuisi heiteltäväksi, kun juuri ovat ehkä kiintyneet ja uskoneet rakkauteen ja perheeseen.

Olen aina sympannut tätä pariskuntaa ja itkenyt heidän lapsettomuusuutisille, mutta nyt tunnen vain raivoa ja pettymystä - lapset tulivatkin vain heittopusseiksi. Empatian hippustakaan ei enää ole jäljellä!

Luulisi kenen tahansa ymmärtävän, että varsinkin sijais- ja adoptiolasten ollessa kyseessä, yhtään ylimääräistä turhaa muutosta ei enää tehdä. Aikuisen pitää pystyä asettamaan lapsen tarpeet omiensa edelle!

Nämä lapsethan ovat tulleet heille hyvin pieninä, muistaakseni alle vuoden ikäisenä ainakin toinen. Joten eipä heillä paljon aiempi kokemuksia luultavasti ole yhtään mistään. Taiveaho ja Kaikkonen lienevät näille lapsille ainoat heidän oikeasti tuntemansa vanhemmat.

Surullista yhtä kaikki. Miten se muuten on, viedäänkö sijaislapset pois avioeron takia?

Eihän he ihan hirveän sitoutuneita niihin sijoitettuihin lapsiin ole olleet, jos viime syksynä on vielä yritetty biologista lasta.

Koska en tunne Satua ja Anttia henkilökohtaisesti niin totuuden tietävät vain he itse. Tällaisia fiboja olen saanut parin julkisuudelle antamista haastatteluista:

Satu on pedantti suorittaja, halusi lapsia enemmän kuin mitään muuta. Kaikkea muuta oli elämässään jo saanutkin (uran, miehen, mammonaa, ulkonäköä, kokemuksia). Nyt kun vihdoinkin lapset tuli, taisi lapsiperhearki yllättää vaativuudellaan. Mielestäni Satu on maininnut lastensa haasteista jossain eli ilmeisesti lapset eivät ole ihan niitä helpoimpia hoidettavia. Satulla on vaativa (?) työ Suvanto ry:n toiminnanjohtajana ja mainitsi juuri jossain, että perheen hevonen/hevoset pitää hoitaa joka päivä. Olen hieman ällistynyt... hevoset voisi laittaa nyt sivuun lasten ollessa pieniä. Uran ylläpitäminen pienten lasten kanssakin on jo raskasta. Mahdollisesti ponnahtaa taas politiikkaan mukaan jossain kohtaa. Olen huolissani jaksaako ja ehtiikö hoitaa lapsia hevosten ja töiden ohella. Ja vielä kun lapset ovat sijoitettuja niin ovat ehkä kokeneet traumoja/heillä voi olla erityispiirteitä (ylivilkkautta, pelkotiloja, kehitysviivettä yms) ja tämä tarkoittaa huimasti lisähaastetta arjessa.

Antista minulle tulee mieleen söpö kultainen noutaja. Sellainen vähän höpsö, mutta haluaa miellyttää emäntäänsä (lupautui lasten hankintaan), vaikka Antilla ei ehkä ollut ihan niin suurta tarvetta tulla isäksi (vai oliko?) Antille voisin kuvitella lapsiperheen arjen raskauden tulleen suurena yllätyksenä ja jos sijaislapsilla on erityispiirteitä/haasteita niin nyt en ihan usko, että Antti oli valmis sellaiseen. Halusi kauniin, ihanan perheen, mutta haastavat lapset kuluttivat voimat (ja parisuhteen?) loppuun. Antilla kun tuntuu olevan tapana tehdä päätöksiä pitkälle ajattelematta (se rikosjupakka, viestittelyt sille vieraalle naiselle 2009, remonttipommin ostaminen kysymättä puolisoltaan yms...). Elää hetkessä kuten monet muutkin miehet.

Lasten tulevaisuus huolestuttaa. Satu pärjää kyllä kunhan saa lastenhoidolliset asiat kuntoon. Antti ei pärjää yksin ja varmasti on uusi emäntä kohta katsottuna. Sopivatko lapset enää siihen kuvioon... olen tosi surullinen tämän parin erosta. Lasten vuoksi. Jos Satu olisi eronnut 2009 tai rikosjupakan aikoihin, lasten saaminen olisi taas mennyt paljon eteenpäin. Toivon, että muuttavat mielensä ja palaavat vielä perheeksi. Mutta jos elämä on pelkkää tappelua niin ehkä sitten on kuitenkin parempi näin...